Category: Yleinen

Eilisen kunnallisvaalit voi tulkita ainakin kahdella eri tavalla Vihreiden näkökulmasta. Ensimmäisen tulkinnan mukaan saimme kohtuullisen torjuntavoiton hankalissa olosuhteissa ja puolueen eduskuntavaalien romahduksesta on toivuttu hyvin, sillä ääniosuutemmehan nousi eduskuntavaaleista peräti 1,3 prosenttiyksikköä. Toinen perusteltu tulkinta taas pitää tulosta pienenä tappiona ja eduskuntavaalien jatkona, sillä saimme ääniä suurinpiirtein saman määrän kuin eduskuntavaaleissa tappiota tuli koko maassa vain 830 ääntä eli ei oikeastaan mitään. Kumpaakin tulkintaa voinee pitää ihan kohtuullisen oikeutettuna.

Itse olen yleistuloksesta kuitenkin varsin hyvillä mielin. Puolueen kannatuksen trendi on kääntynyt ja uskon äänestäjiä saatavan myös eduskuntavaaleissa nyt nukkuneista kohtuullisia määriä. Vielä kuitenkin ehkä tärkeämpänä seikkana saimme läpi suuren joukon nuoria lupauksia, mikä takaa puolueen tulevaisuuden. Vihreät ovat nuorten puolue, mutta eduskuntavaalien läpimenneistä voisi kuvitella muutakin. Tietenkin pallo on nyt puolueella ja yhdyn täysin Rosa Meriläisen erinomaiseen kirjoitukseen eiliseltä Koijärven pesänjakajissa. Nuorille pitää nyt antaa tilaa ja valtaa. Muuten tästä ei tule mitään.

Esitän tässä tekstissä muutaman tilaston lähinnä Vihreiden blogikeskustelun tueksi. Vertailen tuloksissa eilisen kunnallisvaaleja neljän vuoden takaisiin kunnallisvaaleihin. Eduskuntavaaleihin vertailua en nyt ehdi toteuttamaan, sillä Tilastokeskus ei tarjoa siihen hirveän helppoa keinoa toisin kuin näihin kunnallisvaalivertailuihin. Toivotaan, että joku ehtii sellaisen väsätä kuitenkin.

Tilanne vaalipiireittäin

Vaasan ja Uudenmaan vaalipiirit olivat ainoat, joissa kyettiin nostamaan kannatusta. Turpaan sitten tuli vastaavasti eniten Pohjois-Savossa, Oulun vaalipiirissä ja Pirkanmaalla. Oulun ja Pirkanmaan eritysen suuret menetykset voivat selittyä, sillä että 2008 vaaleissa nämä vaalipiirit pärjäsivät erittäin hyvin. Lienee luonnollista, että harvinaisen hyvästä tuloksesta tulee todennäköisemmin keskivertosuoritus, joka sitten näyttää heikommalta kuin onkaan. Silti yli puolet menetyksistä selittyy näiden kolmen vaalipiirin heikkoudella. Se on aika paha tilanne.

Tilanne kunnittain

Kuvioon on poimittu kuntia, joissa äänimäärämme oli suurin 2012 vaaleissa. Mukana on myös muutama “kaatoluokka” kuvaamassa kuntia, joita ei ole kuntaliitosten vuoksi enää ja kuntia, joissa meillä ei ollut ehdokkaita 2012 mutta 2008 oli. On tietenkin huomattava, että kuntaliitoksissa äänet eivät todellisuudessa ole menneet kaikki hukkaan vaan ovat voineet siirtyä uusien kuntien listoille.

Taulukosta näkee varsin selvästi, että otimme vähän turpiimme suurissa kaupungeissa viime kunnallisvaaleihin nähden. Tampere, Oulu ja Kuopio erottuvat listasta erityisen ikävästi. Varsin selvästi näkyy myös tässä se, että Uudellamaalla on ilmeisesti onnistuttu kohtuullisesti. Kuvaajissa voi myös muistaa tietenkin sen, että osalla paikkakunnista on neljän vuoden aikana tapahtunut kohtuullista muuttoliikettä.

Huomion arvoista lienee myös, että Helsinki on kuitenkin pärjännyt ihan kohtuullisesti. Eduskuntavaaleissa Helsingin urbaanit äänestäjät kuitenkin näyttivät hylkäävän meidät, mutta nyt heitä on taidettu saada takaisin ihan kohtuullisesti.

Vaalien kovimmat Vihreiden parantajat

Mutta on meillä hyviäkin kuntia. Tässä ovat kaikki yli 150 ääntä lisänneet kunnat.

Kunnat, joissa oli 0 äänestäjää 2008, on merkitty *-merkillä.

Korjaus 29.10.2012 klo 13:55: Korjattu viimeinen taulukko. Siitä puuttui muutama parhaimmista kunnista.

Teksti on kirjoitettu viime viikolla vaalitohinan lomassa ja vain hieman stilisoitu. Tuloksena sain 48 ääntä, mikä oli jopa maltilliseen odotustasoon nähden pettymys. Kiitos äänestäjilleni.

Ajattelin kirjoittaa tämän jo varsin hyvin vaaleja ennen, jotta kirjoituksesta ei jäisi päällimmäiseksi vain katkera tunnelma. Epäilemättä sellaistakin tässä on kuitenkin takana.

Suomen vaalijärjestelmä on teoriassa varsin hyvä. Puolueet saavat suhteellisen edustuksen ja valtaa ihmisten valinnasta ei ole kuitenkaan siirretty kokonaan puolueille. Puolueiden valtaa ei voisi puolustaa niin kauan kuin puolueilla ei ole juuri minkäänlaista arvostusta ihmisten parissa. Valtaa ei pidä siirtää niille, joita kansa vähiten arvostaa.

Haaste vaaleissa on kuitenkin ehdokkaiden valtava määrä. Ei näitä kunnallisvaaleja oikein muuksi voi sanoa kuin huutokilpailuksi. Se joka huuta koviten voittaa useimmiten. Hiljaisemmat tai ne joilla ei ole luontaista halua huutaa tai kaipaisivat järkeviä aiheita huutamiseen jäävät väistämättä jalkoihin.

Minkälaiset ihmiset vaalit voittavat? Eivät minusta mitenkään huonoin mahdollinen ryhmä. Kyllä kuntapäättäjän pitää olla sosiaalisesti jossain määrin lahjakas. Jossain määrin vaalit mittavat tätä. Mielummin otan vaalijärjestelmämme valitsemat ihmiset kuin satunnaisen joukon kuntalaisia.

En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että esimerkiksi ehdokkaiden puhetaito, neuvottelukyky tai ainakaan asioiden ymmärrys tulee nykyään testattua kovinkaan vahvasti. Vaalipaneelit eivät nimittäin ole se tapa, millä näitä vaaleja voitetaan.

Tavanomainen vaalien voittaja on se, joka kykenee rakentamaan vaalikampanjan, joka näkyy ja kuuluu tarpeeksi monelle ihmiselle. Kampanjan voi rakentaa monenlaisin tavoin. Esimerkiksi hyvä kaveripiiristä rakennettu vapaaehtoisporukka ja pienehkö summa rahaa riittää kaikkialla muualla paitsi Helsingissä. Kuitenkin lopulta tärkeintä on vaan saada aikaiseksi “hyvä pöhinä” ja näkyä jokaisessa mahdollisessa paikassa.

Epätavallisemmat vaalien voittajat ovat ne, joilla on paljon rahaa tai paljon julkisuutta. Rahalla saa julkisuutta ja julkisuus riittää siihen, että näkyy tarpeeksi. Nämä ovat kuitenkin niin harvojen juttu, etten jaksa uskoa, että nämä varsinaisesti järjestelmäämme vääristäisivät.

Olen itse tiukasti listavaaleja vastaan. Pidän vaalijärjestelmäämme ehkä jopa melkein parhaana toistaiseksi keksittynä noin periaatteessa. Jotain tässä mättää. Toki itseäni ehkä harmittaa enemmän, kun malli ei itselleni ainakaan sovi. Toisaalta mättää muutenkin. Epäilen, että vaalien tulos on sellainen, että ainakin itseni osalta ei varmaan huvita jatkossa yrittää päästä läpi ja tuhlata omia vähiä rahojani tällaiseen ainakaan.

Itselleni olisi helpompi hyväksyä politikkaa, jos se olisi aidosti vääntöä aiheista. En vaan oikein koe, että olisin näiden vaalien aikana tosiasiassa törmännyt edes kunnolliseen vääntöön vaikkapa tunnelista tai ratikasta jotain muutamaa katukeskustelua lukuunottamatta. Lehdissä on tietenkin asiasta vähän keskusteltu, mutta todellista julkista väittelyä en edes nähnyt. Tietenkin osittain syynä on se, etten ole osallistunut paneelihin. Toisaalta kokemukseni vastannee sitä, mikä on tavallisen kansalaisen kokemus. Tuskin mitenkään voi kuvitella, että Tampereella olisi enempää kuin kahta sataa paneelia ennen vaaleja joiden yleisö maksimissaan on jotain viidenkymmenen luokkaa. Arvioiden 200 paneelia ja 50 henkeä per paneeli saadaan arvioksi, että 10 000 tamperelaista olisi nähnyt yhden paneelikeskustelun ja oikeasti nähnyt poliitikot vääntämässä niistä Tampereen kannalta tärkeistä asioista. Loput noin 100 000 äänestäjää eivät ole nähneet mitään tällaista keskustelua.

Tavallisempi kuntalainen kuulee muutaman ehdokkaan viestin. Tuntee ehkä jonkin verran puolueiden eroja ja tekee sitten valinnan. Varmaankin vaalikoneista on lopullisessa valinnassa apua. Ei tätä prosessia voi kovin tarkaksi sanoa hyvällä tahdollakaan.

Jotain tarttis tehdä.

Itse näkisin, että ainakin seuraavia asioita pitäisi yrittää:

• Paikallisesti lokalisoituja vaalitenttejä. YouTuben aikakautena ei pitäisi olla mahdotonta saada paikalliset nokkamiehet ja -naiset väittelemään keskenään ja pitämään asiasta hemmetinmoista meteliä, jotta video tulisi katsottuakin. Ylen tehtävään tällaisten tuottaminen kuuluisi minusta varsin ilmeisesti. Jos ei heille käy, pitää jonkun muun julkisesti rahoitetun toimijan ottaa vastuu. 
• Parempia vaalitenttejä televisioon. Haluaisin nähdä ainakin tentin, jossa jokainen edustaja saisi saman ajan puhumiseen. Sitten kun on oman aikansa puhunut joutuisi olemaan täysin hiljaa. Jokaisella vaan laskuri eteen.
• Parempia vaalikoneita. Tarvitsemme koneita, joita tekeevät muutkin kuin journalistit. Nyt vaaleissa ei Tampereella ollut kovin montaa hyvää konetta. Helsingin Sanomien kone oli käsitykseni mukaan varsin hyvä, mutta sitäpä ei meille maalaisille tarjottu. Hesarin kone oli hyvä, koska he sentään ymmärsivät pyytää kommentteja ja korjailivat ensimmäistä versiota kysymyksistä myöhemmin. Lievästi iteratiivinen prosessi vaalikonekysymysten muotoiluun olisi vähintä, mitä pitäisi tehdä. Itse haluaisin nähdä yliopistot auttamassa prosessissa ja haluaisin myös puolueille mahdollisuuden nostaa esiin mielenkiintoisia kysymyksiä.

Ja itselleni tarvitsen jonkinlaisen seuraavan projektin politiikan parissa, jossa ei tarvitsisi keskittyä vaaleihin ihan niin paljoa. Onneksi on vaaliton vuosi tiedossa seuraavaksi.

Kuvalähde: Tragedy by Johnathan Nightingale, CC BY-SA 2.0 (tämä artikkeli samalla lisenssillä).

Kampanjointi on hyvässä vauhdissa. Jaoin äsken viimeiset esitteeni kadulla. Päädyin siihen, etten pommittanut kuin aivan naapurustoani kotioville viedyillä postituksilla. Uskon, että äänestäjäni löytyvät minut netistä toivottavasti tarpeeksi hyvin.

Vaalikampanjan aikana minulle on kiteytynyt muutama tärkeä syy äänestää Vihreitä näissä vaaleissa:

1. Vihreät tuovat ratikan Tampereelle varmasti. Ratikan poliittinen kannatus on tällä hetkellä tarpeeksi suuri siihen, että väännöllä ja tiukalla argumentoinnilla se saadaan tänne.
2. Vihreät pitävät ilmastopolitiikan lippua korkealla. Ilmastopolitiikka on unohtunut aiheena näissä vaaleissa lähes täysin julkisesta keskustelusta. Meidän pitää Tampereella puolustaa nykyisiä saavutuksia ja tehdä paljon lisää. Vihreät tekevät sen varmasti ja koko ryhmän tuella. Meitä äänestämällä ei ääni mene ratikkaänkyrälle.
3. Vihreille avoimuus on muutakin kuin kauniita puheita. Piraattien lisäksi Vihreät ovat ainoa puolue, joka on toimittanut ennakkoilmoituksia vaalirahoituksesta jotenkin säällisiä määriä. Muita puolueita ei tämä asia näytä kiinnostavan. Vihreät tekevät kaikkensa kaupungin päätöksenteon läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Unto Hämälaisen Perässähiihtäjä -vaaliblogissa on esitetty keskustelijoiden toimesta, että Vihreiden hieman matalien gallup-lukujen syynä on se, että vihdoin ilmastonmuutoksesta ja ympäristön huomimisesta on tullut kaikkien puolueiden omaisuutta.

Teoria on pelkästään väärä. Ilmastonmuutoksen torjunnasta ei suinkaan tullut kaikkien omaisuutta, vaan keskustelu on loppunut kuin seinään.

Alla on Google Trendsistä poimittu ilmastonmuutoksesta tehdyt haut. Kuvaaja on suorastaan tyrmäävä. Hakujen määrä on pudonnut maksimistaan vuonna 2007 noin 90 prosenttia. Ei vaadi kovin suurta mielikuvitusta vetää johtopäätöksiä myös keskustelun määrästä. Ne lienevät suurin piirtein samassa linjassa.

Keskustelu ilmastonmuutoksesta on loppunut.

Trendi on jossain määrin tietenkin kansainvälinen. Yhdysvaltain presidentinvaaleista monet ilmastonmuutokseen vakavasti suhtautuvat blogit ja muut vaikuttajat ovat suorastaan tyrmistyneet siitä, ettei tärkeissä vaalidebaateissa yhdessäkään ole oikeastaan koskettukaan ilmastonmuutokseen teemana. Muutos on jopa historiallisesti merkittävä, sillä debaateissa on vuodesta 1988 lähtien teemasta sentään juteltu, vaikka eivät ehdokkaat koskaan mitään hirveän edistyneitä ole olleet.

Myös Googlesta voi nähdä saman trendin. Huomattavaa on kuitenkin se, että keskustelu piikin ja nykyhetken välillä ei ole lähellekään niin radikaali kuin Suomessa.

Vihreille keskustelu on itsekkäästi ajatellen hankala juttu, sillä puolueemme elää ja kuolee ympäristökeskustelun mukana. Ilmastonmuutoskeskustelun suurin nousu sijoittuu myös puolueemme parhaimpiin aikoihin tähän mennessä. Sattuma tämä tuskin on.

Puolueen kannatuksen unohtaen tärkeämpää on kuitenkin, ettei keinoista torjua ilmastonmuutosta torjuvista keinoista ei ole keskusteltu juuri lainkaan. Ainoa vähän teemaa liippaavat keskustelut taitavat liittyä kaupunkiliikenteen toteuttamiseen, jossa keskustelu on Tampereella ja Turussa keskittynyt ratikkaan ja Helsingissä ruuhkamaksuihin. Teemoista on kuitenkin melkein täysin häivytetty päästöpuoleen liittyvät kysymykset.

Herkästi käy myös mielessä, että suomalaisen ilmastonmuutokseen liittyvän keskustelun pitää vähän miettiä, onko toiminnasta tullut vain omaa sisäistä jorinaa esimerkiksi degrowthista, kun maailma ympärillä on mennyt melkolailla täysin metsään. Itseäni on pitkään kiusannut varsin löysä suhtautuminen keinoihin. Esimerkiksi ilmastolaki saatanee, mutta sen voima on kaikille täysi arvoitus. Ja siitä itseasiassa pitäisi kummuta niitä poliittisia keinoja.

Vielä on kuitenkin viikko aikaa. Heitänpä sitten vaan provoja joka suuntaan ja toivon, että saadaan keskustelu käyntiin. Pahoittelen, että kaikki provot eivät liity kuntavaaleihin aivan tiukasti, mutta toisaalta onpa näissäkin vaaleissa keskusteltu yhteiskunnan suunnasta laajemminkin eikä se minusta ihan pelkästään paha asia ole, jos keskustelu kuitenkin valottaa ehdokkaiden arvo- ja mielipidemaisemaa.

Kokoomus: Miten Kokoomus suhtautuu Evan Matti Apusen ja kumppaneiden käsitykseen siitä, että ympäristö korjautuu hämärällä magialla myös markkinoiden toimintaa rajoittamatta. Pitääkö markkinoiden toimintaa rajoittaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja oletteko siis eri mieltä Apusen kanssa aiheesta?

SDP: Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii käytännössä kaikkien asiaa tutkivien mielestä taloudellista pakotetta. Kuinka taloudellinen pakote luodaan siten, että köyhät eivät kärsi? Ovatko nämä kaksi asiaa yhteensovitettavissa? (kts. myös vasemmistoliiton kysymys)

Perussuomalaiset: Puolueenne hyväksyy ilmastonmuutoksen tapahtumana, mutta epäilee, ettei ihmisen toiminta ole ilmiön takana. Minkälaiset todisteet riittäisivät teidän mielestä osoittamaan kytköksen?

Keskusta: Puolueenne tukee haja-asumista myös kaupunkien läheisyydessä. Melkein kaikki tutkimuskirjallisuus pitää haja-asumista ongelmallisena päästöjen vuoksi liikenteen ja lämmitysratkaisujen vuoksi. Miten Keskusta poistaisi tämän ongelman?

Vasemmistoliitto: Puolueenne on periaatteessa suhtautunut myönteisesti ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin, mutta käytännössä nihkeillyt esimerkiksi päästökauppaa, vaikka se on kuitenkin kansainvälisesti muotoutunut päästrategiaksi ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa. Miten päästökauppa korjataan ja miten pitäisi suhtautua kansainväliseen toimintaan, joka lähtökohtaisesti kuitenkin on melkoista kompromissien leipomista?

KD, RKP, Piraatit ja kaikki muut: Mitä te oikeastaan haluaisitte tehdä ilmastonmuutoksen vastaisina toimina? Onko teillä keinoja vai peesailetteko vain muita?

Ja puoluetoverit Vihreissä sekä ympäristöliike: Miten saamme Suomen taas puhumaan ilmastonmuutoksesta?

Esko Erkkilä kyselee Aamulehdessä (17.10.2012), miten Vihreät rahoittavat ratikan rakentamisen ja muut suuret kaupungin hankkeet. Vihreät eivät tietenkään ole ainoita ratikan tukijoita, vaikka meillä tuki ratikalle onkin vahvinta vaalikonevastausten perusteella.

Erkkilän huoli suurten hankkeiden rahoituksesta on tietenkin aiheellinen kysymys. Taloutta pitääkin hoitaa tarkasti. Huoleen ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole syytä. Tampere on hoitanut talouttaa hyvinä aikoina varsin tiukasti ja meillä onkin velkaa niin vähän, että jopa tunnelin ja ratikan rakentaminen nostaisi meidän velkaantumisemme vain muiden suurempien kaupunkien tasolle. Jos hankkeet päätetään toteuttaa, saadaan niistä myös lisää verotuloja lisääntyneen toimeliaisuuden ja esimerkiksi kasvavien kiinteistöverojen muodossa. Näin velka voidaan maksaa takaisin vastuullisesti.

Itse haluan Tampereen, jolla on velkaa yhtä paljon kuin Turulla ja ratikka. Ratikka on hyvä investointi ja parantaa kaupunkilaisten elämänlaatua selvästi.

Ylipäätään on tärkeää, että kaupunkia rakennetaan vaikeinakin aikoina tulevaisuutta varten. Erkkilän ja muiden mielestä meidän pitäisi ratkaista vain tämän päivän ongelmia. Tällainen ajatus on kuitenkin takuulla tuhoon tuomittua likinäköisyyttä. Vain tämän päivän esteiisiin ja ongelmiin keskittyminen johtaa siihen, että huomenna törmätään seinään. Tulevaisuuden ongelmat pitää ennakoida ja ratkaista mahdollisimman pian.

Kaupunkimme tulevaisuuden kannalta pieni määrä lisävelkaa on paljon pienempi ongelma kuin se, kasvaako Tampere tai saadaanko tamperelaisten liikkumissesta vähäpäästöistä. Nämä ongelmat pitää ratkaista jo nyt valittavan valtuuston toimesta eikä sysättävä seuraajille. Jos kaupunki ei kasva, eivät rahat varmasti riitä. Jos liikenne ei ole vähäpäästöistä, olemme pulassa, kun meidät lopulta pakotetaan ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin valtion ja muiden toimijoiden taholta. On viisaampaa tehdä päätökset vapaaehtoisesti eikä pakolla.

Kuvalähde: Kuvankaappaus OpenStreetMapsistä.

Keskustelussa ratikan ajamisesta Tampereelle syntyy näin kunnallisvaalien alla kova keskustelu taktiikasta. Osa ihmisistä kokee tärkeäksi tukea hyviä tyyppejä huonoissa puolueissa ja toiset taas näkevät puolueen tärkeimpänä vaihtoehtona. Haluan tällä viestillä vastata siihen, miten kannattaa äänestää, jotta ratikka toteutuisi mahdollisimman pian Tampereella.

Pyydän anteeksi sitä, että tämä viesti on varsin tekninen. Lopputulokseen voi hypätä suoraankin, jos kuvaus ei kiinnosta. Olen kuitenkin niin puolueellinen kommentoija, että koko prosessi pitää kuvata.

Pohjadata

Käytin hyödyksi kolmea ulkopuolista lähdettä. Ylen vaalikoneen dataa (haettu: 20.10.2012), Aamulehdessä julkaistua gallupia ja Tilastokeskuksen ilmoituksia siitä, kuinka moni on ehdolla kustakin puolueesta. Lisäksi käytämme tulosten ymmärrettävyyden lisäämiseksi arviota äänestäjien lukumäärästä Tampereella. Käytämme arviona luku 120 000, joka on hyvin lähellä eduskuntavaalien hyväksyttyjen äänien lukumäärä Tampereella.

Vaalikonedasta irrotin tamperelaiset ehdokkaat erilleen. Jokaiselle ehdokkaalle generoitiin “hyvyysluku”, joka kertoo, kuinka vahvasti ehdokas kannattaa ratikkaa. Vaalikoneessa esitetty väite kuului: “Pikaratikka on ensisijainen joukkoliikennehanke seuraavalla valtuustokaudella”.

Vastaus numeroitiin seuraavasti:

• 1 = täysin samaa mieltä 
• 0,75 = jokseenkin samaa mieltä 
• 0,5 = en osaa sanoa 
• 0,25 = jokseenkin eri mieltä 
• 0 = täysin eri mieltä

Jos ehdokkaalta ei ollut tietoa vaalikoneessa arvioitiin hyvyysluvuksi saman puolueen ehdokkaiden keskiarvo. Suurimmassa osassa tapauksista oli kyse siitä, että kaikki ehdokkaat eivät olleet vastanneet vaalikoneeseen. Paljon harvinasemmin kyse oli siitä, että kyseinen kysymys oli jäänyt täyttämättä.

Aamulehden gallupista käytettiin suuntaa-antavaa arviota Tampereen kannatuksesta eli puolueiden kannatukset arvioitiin seuraavasti:

• Keskusta – 5 %
• SDP – 22 %
• Kokoomus – 25,7 %
• Perussuomalaiset – 16,7 %
• Vasemmistoliitto – 9,7 %
• Vihreät – 13,8 %
• KD – 3,8
• RKP – 0,6 %
• SKP – 2 %
• Piraatit – 0,7 %

Menetelmä jakaumien luomiseen

Vaalijärjestelmässämmehän ääni vaikuttaa, jos se vaihtaa valituksi tulevia. Haluamme siis tässä tarkastelussa perehtyä siihen, kuinka äänestäminen vaikuttaa valitun ryhmän keskimääräiseen “hyvyyteen”.

Menetelmämme on ensin luoda enemmän tai vähemmän realistisia satunnaistettuja äänijakaumia. Sitten manipuloimme äänijakaumia pienillä äänten siirroilla. Lopuksi katsomme, millaisia vaikutukset ovat valittujen hyvyyteen.

Ensiksi luomme jonkinlaisia äänijakaumia. Jaamme kokonaisäänimäärän puolueiden voimasuhteiden mukaisiin osiin. Tämän jälkeen arvomme jokaiselle edustajalle liukuluvun 1:n ja 50:n väliltä. Tämä suhdeluku ilmaisee, missä suhteessa puoleen sisällä äänimäärät jaetaan ehdokkaiden kesken. 50 ja 1 ovat hatusta vedettyjä lukuja ja juuri niihin ei ole kovin hyvää perustetta.

Äänien jaon jälkeen voimme arvioida normaalin d’Hontinin menetelmän mukaisen laskun perusteella, kuinka ehdokkaat menestyvät vaaleissa.

Tuhannella ajolla saadaan hyvyyden keskiarvoksi 0,66 eli valtuusto lienee nykyisillä kannatuslukemilla hieman myönteinen ratikalle.

Ketä kannattaa äänestää?

Haluaisimme seuraavaksi arvioida, ketä kannattaa äänestää, jos haluaa puskea ratikkaa eniten eteenpäin. Järjestelmämmehän on sikäli mielenkiintoinen, että parhaan tehon äänelleen saa, jos äänestää sitä ihmistä, joka juuri sillä sinun äänellä menee läpi. Samalla ehdokkaalle annettu ääni vaikuttaa myös puolueen saamaan paikkamäärään. Parhaimmillaan siis saa vaihdettua muutaman ehdokkaan paikkaa siten, että korottaa ratikan puolustajan ohi ratikan vastustajasta tai nostaa puolueen kannatusta nostamalla listoilta jonkun toisen ratikan kannattajan läpi.

Haaste oikeassa elämässä on tietenkin valita ne ihmiset, jotka juuri ja juuri ovat menossa läpi ja ovat tarpeeksi hyviä ehdokkaita äänestäjän mielestä (1). Voimme kuitenkin huijata simulaatiomme kanssa vähän. Voimme ensin laskea äänet ja sitten lisätä ääniä juuri näille läpi meneville ratikan kannattajille.

Käytämme yhden äänen sijaan tuhatta ääntä. Yksittäisen äänestäjän vaikutusmahdollisuudet ovat monissa vaaleissa oikeastaan nolla, jos tulos on etukäteen tiedossa. Tuhat ääntä on ehkä joukko, jonka vaikka kovat ratikan kannattajat voisivat ehkä masinoida maksimissaan. 1000 on kuitenkin tässä tapauksessa hatusta heitetty luku.

Mallimmehan piti jokaisen puolueen ehdokkaita samassa asemassa olevina äänimäärien suhteen, joten valittavaksi jää ainostaan äänestettävä puolue.

Käymme läpi jokaisen puolueen ja annamme äänet ensimmäiselle väitteen kanssa täysin samaa mieltä olleelle ehdokkaalle, joka ei päässyt läpi. Näin äänemme tulevat käytettyä varsin tehokkaasti. Osa äänistä voi mennä hukkaan, mutta tämä kompensoinee hieman sitä, että tiedämme, ketä todella kannatti äänestää.

Mitä puoluetta kannattaa äänestää, jos haluaa ratikan?

Laskemme nyt siis tuhat simulaatiota. Arvomme äänimäräät yllä kuvatulla tavalla. Sen jälkeen laskemme, mikä on näin arvotun valtuuston hyvyys. Sitten kokeilemme jokaisen puoleen läpi.

Katsomme ensin Keskustan. Haemme ensimmäisen ehdokkaan, joka ei päässyt läpi mutta kannattaa täysin ratikkaa. Annamme tälle ehdokkaalle 100 ääntä lisää. Nyt laskemme, mikä näin äänestetyn valtuuston hyvyys on. Sitten katsomme, mikä  hyvyyden muutos verattuna alkuperäiseen oli.

Toistamme laskelman jokaiselle puolueelle. RKP:n kohdalla emme saa järkevää lukua, koska puolueen ainoa ehdokas ei ole vastannut Ylen vaalikoneeseen.

Saamme nyt melkoisen jokaiselle puolueelle jakauman, jossa näkyy, miten puolueen ratikan kannattajien täsmä-äänestäminen vaikuttaa valitun valtuuston hyvyyteen. Esimerkiksi Kokoomukselle saamme alla olevassa kuvassa näkyvän jakauman. Kuvasta näkee, että 26,7 % tapauksista kokoomuksen täsmä-äänestäminen huonontaa valtuuston suhtautumista ratikkaan. Syyt tähän ovat esimerkiksi se, että hyvän ehdokkaan sijaan valtuustoon nousee ratikkaänkyrä tai ainakin hiukan ratikkaan vähän nihkeämmin suhtautuva ehdokas kuin ilman täsmä-äänestämistä valittu.

Toinen mahdollinen indikaattori on muutoksen keskiarvo. Esimerkiksi Kokoomuksen tapauksessa täsmä-äänestämisellä on kuitenkin suurimmassa osassa tapauksissa myönteinen vaikutus. Vaikutus on Kokoomuksella keskiarvoltaan 0,0069 eli kokoomuksen äänestämisen odotusarvo on kuitenkin positiivinen. Vertailemme täsmä-äänestämisen tehokkuutta puolueittain alla olevassa kuvassa.

Prosessin arvio

Loimme jonkinlaisen jakaumat äänille ja sen jälkeen katsoimme, kuinka sadan täsmä-äänen antaminen vaikuttaa valitun valtuuston ratikkakantaan. Moni osa arviota on tietenkin haasteellinen. Erityisesti eri ehdokkaiden äänimäärien generointi on haastavaa. Aidot äänijakaumat ovat ilmeisesti jonkinlaisia power law -jakaumia, joita en tässä yksinkertaisessa laskelmassa lähtenyt huomioimaan. On kovin vaikea nähdä tämän kuitenkaan olevan yksittäiselle puolueelle mitenkään ratkaisevasti haittaava asia.

Käyttämämme raakatieto on myös haasteellista. Aamulehden gallupin Tampereen kannatusten luotettavuus on varsin huono. Tällä ei myöskään pitäisi olla suurta vaikutusta itse laskelmaan kuitenkaan. Piraattien tapauksessa vaikutus voi olla hieman suurempi, koska heidän yhdenkin äänestäjän läpimeno olisi ainakin minulle yllätys. Arvioni saattaa olla hieman liian armelias.

Juuri tuhannen äänestäjän joukon käyttäminen arvionnissa on tietenkin hieman kyseenalainen päätös. Pienemmällä joukolla, vaikutuksetkin olisivat selvästi pienempiä ja arviointi vaatisi huomattavasti enemmän simulaatiokierroksia. Toteutuin koodin R:llä ja koodin tehokkuudessa näyttää olevan kehittämisen varaa, joten ajoja ei voinut tehdä kovin montaa järkevän ajan sisällä. Tuhat äänestäjää tarkoittaa myös enemmän hukkaan heitettyjä ääniä kuin pienemmällä määrällä.

Lopputulos

Jos haluat ratikan, äänestä Vihreitä, piraatteja tai vasemmistoliittoa. Jos nämä puolueet ovat mahdottomia, ovat seuraavaksi parhaat vaihtoehdot kokoomus ja demarit. Jos nämä puolueetkaan eivät kelpaa ja haluat ratikan, olet vähän pulassa.

Kun äänestää kannattaa joka tapauksessa valita ehdokas mahdollisimman hyvin. Vaikutuksia on todella vähän, jos äänet jaetaan täsmä-äänestämisen sijaan satunnaisesti jollekin puolueen ehdokkaalle. Nopealla ajolla näyttäisi, että satunnaistetulla äänestettävän valinnalla valtuuston hyvyys nousee ainoastaan vihreitä äänestäen ja siinäkin tapauksessa vaikutus on kovin pieni.

Ohje siis ratikkaa haluavalle kokonaisuudessaan: Tarkista, että ehdokkaasi kannattaa tosissaan ratikkaa ja äänestä mieluiten Vihreitä. Voit harkita myös piraatteja ja vasemmistoliittoa. Ei liene sattuma, että tässä on myös myönteisimmin ratikkaan ohjelmissaan suhtautuvien puolueiden lista.

(1) Kaikki äänestäjät eivät todellakaan toimi näin. Esimerkiksi monien kansanedustajien keräämät huimat äänimäärät osoittavat, että melkoinen joukko äänestäjiä tyytyy antamaan äänensä puolueelle ehdokkaan sijaan. Kyllähän nyt kaikki tietävät, että Timo Soini menee läpi, mutta silti kovin suuri joukko katsoo asiakseen varmistaa, että hän todella tekee niin.

Muutos 20.10.2012 klo 17:20: Pieni johdonmukaisuusvirhe suosituksissa korjattu.

Muutos 21.10.2012 klo 13:30: Korjattu lisättävien äänien joukko sadasta tuhanteen, mikä vastaa sitä, mikä ajoissa oikeasti tapahtui. 

Kuten blogini lukijakunta tietänee, olen ehdolla kunnallisvaaleissa Tampereella numerolla 624. Ajattelin, että yksi viesti siitä, miksi olen ehdolla, olisi blogiini eksyvien kannalta hyödyllinen.

Ehdolla olemisessa on vaivaannuttavaa itsensä markkinoimisen pakko. Se ei läheskään täysin sovi minulle, vaikka itsetuntoni onkin yleensä vähintään riittävän suuri. Mutta käyn nyt läpi ne seikat, miksi asetuin ehdolle ja millä perustelen omaa poliittista aktiivisuuttani yleensäkin.

Pääasiallinen syy ehdokuuteeni on, että uskon olevani yksi niistä ihmisistä, jotka osaisivat viedä Tamperetta eteenpäin eniten siihen suuntaan, minkä uskon olevan hyvä.

Miksi olisin hyvä viemään Tamperetta eteenpäin?

Olen nyt toiminut politiikassa noin viitisen vuotta. Vuosien aikana olen ehtinyt tehdä paljon asioita pääasiassa puolueemme sisällä. Olen huomannut, että työtäni on arvostettu. Olen myös huomannut, että olen voinut viedä omia ideoitani eteenpäin puolueessa varsin tehokkaasti. Uskon, että näillä tiedoilla ja taidoilla voisi tehdä paljon hyvää valtuutettuna.

Mainitsen nyt kaksi merkittävää saavutustani puolueen sisäisestä vaikuttamisesta. On osittain minun ansiotani, että puolueeni tietoyhteiskunta-asiat ovat ohjelmatasolla varsin hyvät. Osallistuin Radikaalisti avoin yhteiskunta -ohjelman kirjoittamiseen varsin paljon ja olin yksi Jyrki Kasvin johtaman ryhmän aktiivista jäsenistä. Olin myös mukana Uusi puolue -hankkeessa, joka aloitti puolueen sisäisen toiminnan avaamisen. Ohjelman nostama avoimuus-keskustelu puolueessa on ollut mahtavaa seurattavaa ja pidän sitä osittain ansionani.

Toinen merkittävä muutos, jonka apuna on ollut ilo olla, on puolueen taloudellisten linjojen jämäköittäminen. Oma ohjelmatyöni alkoi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden talouspoliittista ohjelmaa kirjoittaneen työryhmän puheenjohtamisesta. Ohjelman pääasiallisista linjasta rajoittaa haittoja ja hyväksyä talouskasvu näiden tiukkojen rajojen sisällä tuli myös osa Vihreiden ohjelmien ydintä. Linja on nyt tunnustettu puolueessa vahvasti ja laajasti. Olen ollut osa tätä muutosta ja olenpa jopa kirjoittanut mm. tätä aihetta käsittelevän kirjan Avoin vihreä talous, jonka muuten julkaisimme muutama päivä sitten ilmaiseksi.

Vihreissä toimimiseni kohokohta tähän mennessä oli Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajana toimiminen vuoden 2010. Vuosi muovasi poliittista ajatteluani paljon. Olen nykyisin oman asiani paukuttaja, mutta silti kuuntelen vastakkaiset argumentit ja tarvittaessa jopa muutan mielipidettäni. Ideaalini päätöksenteosta on yhä se, että tehdään päätökset parhaita argumenttejen perusteella. Käytännössä politiikkaa pitää joskus tehdä vähän alle tämän kriteerin, mutta ideaalia kohti on kuitenkin hyvä pyrkiä kaikissa toimissa.

Olen saanut tarpeeksi kiitosta puoluetovereiltani uskoakseni, että osaan poliittiset hommani. Minusta tulisi tehokas valtuutettu, joka veisi Tamperetta eteenpäin.

Mikä on hyvä suunta Tampereelle?

Tampereen kehittäminen on hemmetin tärkeää. Itse olen asunut Tampereella yhdeksän vuotta. Kaupungista on tullut minulle rakas. Tampere voisi kuitenkin olla vielä enemmän ja näyttää myös muille mallia toimillaan.

Johdin Tampereen Vihreiden työryhmää, joka kirjoitti pohjan meidän kunnallisvaaliohjelmaksi. Työn lopputulos vastaa hyvin mielipiteitäni Tampereen kehittämisestä.

Tärkeintä minulle näissä vaaleissa on, että Tampere pysyisi muiden kaupunkien perässä ja ottaisi myös askelia muiden edelle. Meillä menee moniin kuntiin verrattuna varsin hyvin. Velkaa meillä on vain kohtuullisesti ja meillä on osaavat kaupunkilaiset. Meillä on aivan hyvät mahdollisuudet selvitä. Tampereen pitää vain olla ratkaisemassa maailman pahimpia haasteita kuten ilmastonmuutosta. Työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi pitää tehdä esimerkiksi kaupungin liikenne- ja energiaratkaisuissa. Edelläkävijällä on etu, koska muiden auttaminen on esimerkiksi hyvää bisnestä.

Yksi tärkeä asia, joka maailmaa kohtaavista haasteista seuraa on, että tulevaisuudessa joudumme opettelemaan kaupungissa elämistä. Meidän tamperelaisten on näytettävä tässä myös mallia muille suomalaisille. Kaupungissa on oltava kivaa kaikissa elämänvaiheissa. Minä en halua muuttaa ympäryskuntaan vaan elää urbaania elämää. Siitä vaan pitää tehdä tarpeeksi kivaa kaikille.

Yksittäisenä sisällöllisenä poliittisena tavoitteenani pidän ratikan saamista Tampereelle. Hankkeen aika on nyt ja olen valmis taistelemaan sen puolesta. Ratikka antaisi kuitenkin sellaisen vahvan selkärangan kaupungin kehitykselle jatkossa, jonka avulla saamme tiivistä kaupunkia myös tulevaisuudessa. Ratikan vastustajat haluavat kaupungin tursuavan joka suuntaan ameebamaisesti. Esimerkiksi Kokoomuksen epäselvä ratikkalinja ei minua vakuuta. Vihreä on helppo olla juuri siksi, että olemme ajaneet ratikkaa pitkään ja olemme kaikista puolueista selvimmin ratikan kannalla.

En väitä tietäväni, mihin Tampereen pitäisi päätyä. Tiedän kuitenkin nyt hyvän suunnan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Katsotaan sitten missä ollaan ja valitaan seuraava hyvä kurssi.

Mitä lupaan tehdä, jos pääsen läpi?

Avoimuus ja päätöksenteon läpinäkyvyys on minulle ehkä rakkain ajatus ja tavoite. Aion tehdä kaikkeni sen eteen, että oma työskentelyni olisi mahdollisimman hyvin äänestäjien tarkkailtavissa, jos pääsen läpi. Minusta on harmi, ettei meillä Tampereella vielä ole kovinkaan hyvin toimiaan raportoivia luottamushenkilöitä. Itse lupaan kirjoittaa raportin jokaisesta valtuuston kokouksesta sekä raportoida tasaisin väliajoin muita luottamustoimiani blogissani. Avoimuudessa on se hienoa, että sitä voi toteuttaa omissa toimissaan muiden mielipiteistä välittämättä varsin paljon.

Omien toimien avoimuuden uskon helpottavan ja parantavan myös omaa päätöksentekoani. Jos asiat pitää raportoida, tekee hommat skarpimmin. Toisaalta nettiin kirjoittaminen antaa mahdollisuuden saada tietoa kaikilta lukijoilta.

Ja siis äänestä!

Olisin varsin kiitollinen äänestäsi, mutta vielä kiitollisempi olisin, jos suosittelisit minua kavereillesi. Yksittäinen ääni ei kunnallisvaaleissakaan usein käännä tulosta, mutta pieni kaverijoukko saattaakin jo kääntää. Kampanjaani voi seuata osoitteessa: sairanen.org.

Ja ennakkoäänestäähän voi jo keskiviikkona!

Lasse Kaleva linkkitti Ratikka Tampereelle Facebook-ryhmään Tampereen Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelman Perustamperelainen Tampere. Ohjelman löytäminen muuten on ollut haasteellista, mutta ilmeisesti tämä on nyt tosi teos kuitenkin.

Ohjelmassa kuten perussuomalaisten on myös paljon hyvää ja vihreästäkin näkökulmasta ymmärrettävää. Esimerkiksi näin toisen nuoren puolueen perspektiviistä on helppo yhtyä moniin perussuomalaisten vaatimuksiin korruption kitkemisestä. Perussuomalaiset olisi varmaan helppo puhua mukaan avoimuutta konkreettisesti lisääviin aloitteisiimme ainakin tämän ohjelman perusteella.

Kuitenkin minun on sanottava, että olen yllättynyt siitä, miten jyrkän kannan Tampereen perussuomalaiset ottavat kaikkeen kansainvälisyyteen liittyvään:

Karsittavaa löytyy myös kansainvälisyyteen liittyvistä menoista, joita perustellaan
kaupunkilaisille koituvilla taloudellisilla hyödyillä. Heikko talouskehitys osoittaa, että jo
jonkin aikaa toteutetun kansainvälisyyden taustamotiivit ovat ideologisia. Globalisaatio- ja  liittovaltiokehitykseen sitoutuneet puolueet velvoittavat ajamaan kansainvälisyyttä myös kuntatasolla.

Ohjelman linjat kaikkeen kansainväliseen ovat negativiisia. Ohjelmassa esimerkiksi linjataan seuraavat asiat:

• Pakolaiskiintiön supistaminen
• Vastustetaan kansainvälisen koulun investointeja
• Kansainvälisyys ei kuulu kunnan perustehtäviin
• Monikulttuurisuustavoitteista luopuminen
• Alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen lakkauttaminen
• Ulkomaalaisille opiskelijoille tulee määritellä koulumaksu

Perussuomalaisilla ja sitä kautta meillä Suomen politiikasta kiinnostuneilla on tässä suurehko ongelma, jota mielestäni ei varsinaisesti ole ollut näkyvissä aiemmissa perussuomalaisten linjoissa.

Ymmärrän kyllä, että sosiaaliperusteinen maahanmuutto voi jakaa ihmisten mielipiteitä. Omasta mielestäni on meidän velvollisuus auttaa hädässä olevia. Perussuomalaisten kauheksuvat sitä, että meillä on Tampere ottaa vastaan 70 ihmistä vuosittain. 0,033 prosenttia Tampereen asukasluvusta ei minulle ole liian suuri kiintiö. Ymmärrän, että kyseessä on kuitenkin selvä arvovalinta, josta älykkäät ihmiset voivat olla eri mieltä. Kaikki eivät koe, että meillä on velvoitteita muita kohtaan. Minusta on ja uskon, että tämä on varsin pieni panostus.

Toinen ongelma linjauksissa on perussuomalaisten muuallakin harjoittama strategia pysäyttää maahanmuutto kunnista käsin. Jos ajattelee, että maahanmuutto on paha asia ja pysäytettävä, koen, että kunnat ovat liian myöhäinen tapa puuttua ongelmaan. Kunnissa pitäisi huolehtia siitä, että tänne tulleista saadaan hyviä kuntalaisia. Kunnat eivät voi valita kuntalaisiaan. Kotoutuminen vaatii paljon toimia ja niitä olisi kiva kuulla myös perussuomalaisilta. Kotoutumiseen liittyviä projekteja voi ja pitää kritisoida enkä ihmettele, että monikulttuurisuustoiminta voi joskus kaukaa katsottuna näyttää perinneinstrumenttien takomiselta. Tarvittaisiin kuitenkin ideoita eikä vaan kaiken toiminnan lakkauttamista. Maahanmuuttajat eivät Tampereelta lähde vaalikaudessa, vaikka kuinka yritettäisi.

Vähän samaa kategoriaan liittyvänä ongelmana ovat osa ohjelman vaatimuksista, joita ei todellakaan voi valtuustossa toteuttaa. Koulumaksu ei ole Tampereella päätettävä asia. Ongelma vaivaa myös perussuomalaisten valtakunnallista kunnallisvaaliohjelmaa, jonka ratkaisut kuntien ongelmiin pääasiassa keskittyvät eduskunnasta tehtäviin toimiin.

Mutta yllättävin asia koko ohjelmassa on, että se suhtautuu negatiivisesti kansainvälisyyteen kokonaisuudessaan. Ohjelma näkee kansainvälisyyden pahana ilmiönä, jota vastaan pitää taistella mm. kansainvälisen koulun investoinneissa ja ottamalla ulkomaalaisille opiskelijoille käyttöön koulumaksun. Ohjelman kirjoittajilta on tainnut unohtua se, miten valtavasti meilläkin Tampereella on kansainvälisille markkinoille tähtääviä yrityksiä. Näiden yritysten elämän ja kuoleman kysymys on, saavatko ne rahaa, työntekijöitä ja markkinaosuuksia globaaleilta markkinoilta. Kansainvälisyys on nykyaikaisen kasvuyrityksen elinehto eikä mikään sosiaaliprojekti.

Perussuomalaisten linjoilla Tampere vetäytyisi kilpeensä ja toivoisi, että paha kansainvälisyys menisi pois. Ei se mene. Sen kanssa pitää elää. Kansainvälisyys vaatii kansainvälisyyden osaajia ja niitä pitää Tampereellakin kouluttaa. Miten vakuutetaan kansainväliset rahoittajat siitä, että rahat kannattaa antaa Tampereelle, jos ei yhtään ymmärrä kansainvälisiä ilmiötä? Yritykset vaativat myös osaavaa työvoimaa. Sitä saadaan myös niistä ulkomaalaisista opiskelijoista, jotka parhaassa työiässä tulevat tänne opiskelemaan ja etsivät työpaikan.

Suuri osa maahanmuutosta ja kansainvälisyydestä on ihan meidän oman etumme motivoimaa eikä hyväntekeväisyyttä. Ymmärrän, että ihmisillä voi olla eri mielipiteet hyväntekeväisyyttä kohtaan. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että halutaan ampua itseämme jalkaan. Tampere tarvitsee kansainvälisyyttä jatkossa.

Timo Soini toisteli ennen eduskuntavaaleja, että tänne saa tulla töihin. Näyttää siltä, että Tampereelle ei perussuomalaisten mielestä ole ulkomaalaisilla ihmisillä asiaa, vaikka toisi rahaa ja osaamista.

Kuvalähde: American Airlines Approach by lrargerich, CC BY 2.0

Tamperelainen uutisoi tänään napakasti:

Enemmistö ehdokkaista on sitä mieltä, että Tampere tarvitsee katuraitiotien. Ei liene yllätys, että Vihreät on Tampereen ratikkamyönteisin puolue.

Näinhän se on. Olen ilolla pannut merkille, että muutkin puolueet ovat näissä vaaleissa tarttuneet ratikkaan ja ovat suurelta osin sen puolella.

Esimerkiksi on selvä, että Vihreät, Vasemmistoliitto ja SDP ovat kohtuullisen vahvasti ratikan puolella vaaliohjelmissaan. SDP tosin tekee joitakin varauksia valtion rahoituksesta, mikä voi olla pieni ongelma. Kokoomuksen linja jää vaaliohjelmassa epäselväksi puheeksi “oikea-aikaisesta toteuttamisesta”.

Kokoomuksen linja on samanlainen epämääräinen ameba, mitä ratikan vastustajat ilmeisesti toivovat Tampereesta: ei muotoa ja tursuaa sinne tänne, missä tilaa vain on.

Mitä sanovat yksittäiset kokoomuslaiset ehdokkaat? Kuten Tamperelaisen jutusta voi lukea, suurin osa on ihan fiksuilla linjoilla ja osa prässää ratikkaa varsin tarmokkaastikin. Osalla on taas linja hukassa puolueen tapaan.

Laskin Ylen vaalikoneesta kaikkiaan ratikka-aiheisesta kysymyksestä 20 (1)  vastausta, jotka olivat vastanneet “en osaa sanoa” tai negatiivisemmin. Vastauksia oli vaalikoneessa yhteensä 75 kokoomuslaiselta. Yksi neljästä kokoomuslaisesta ehdokkaasta ei siis ollut ratikan kannalla.

Tässä muutamia valittuja lainauksia vaalikoneen kommenteista:

Matti Höyssä, jokseenkin eri mieltä:

Minusta katuratikka olisi parempi. Odotetaan selvitystä. Asiaan pitää suhtautua järjellä ei tunteella. Kaikkia joukkoliikennerahoja ei saisi laittaa yhdelle linjalle.

Harri Jaskari, jokseenkin eri mieltä:

Haluan ennen lopullista päätöstäni harkita erilaisia joukkoliikennevaihtoehtoja lähijunaliikenteestä kaasubusseihin. 

Hannu Merikoski, täysin eri mieltä:

Keskusareena ja tornihotelli ensin. Ratikkaa voidaan suunnitella pidemmällä aikavälillä ja ylikunnallisesti. Panostaisin ehkä enemmän lähijunaliikenteeseen ja turvautuisin olemassa oleviin kiskoihin. Ainoat uudet kiskot vetäisin Pirkkalan lentokentälle.

Jarmo Talvitie, täysin eri mieltä:

Hieno hanke mutta en priorisoi tärkeimmäksi. Voidaan lykätä.

Lisäksi on sanottava, että erityisesti ratikan kokoomuslaiset vastustajat olivat kovin hyviä jättämään perustelamatta mielipiteensä. Peräti puolet negatiivisella puolella liikkuvista vastaajista on jättänyt vastauksensa perustelematta kokonaan. Voi toivoa, että tiedon vähyys aiheesta on syynä vastustukseen.

Johtopäätös on kuitenkin selvä: Jos et halua kaikkialle tursuavaa amebaa vaan selkärankaisen Tampereen, äänestä puoluetta joka ajaa ratikkaa täysillä. Jos haluat ratikan Tampereelle, äänestä vihreää (2).

(1) Myönnettävä, että Ylen vaalikoneen täsmällinen väite kuului: “Pikaratikka on ensisijainen joukkoliikennehanke seuraavalla valtuustokaudella”. Väitten voi tietenkin pahalla tahdolla tulkita vähän toiseksi kun suunnitellun pikaraitiotien. Vastauksien kommenteissa tätä ei tosin juuri kukaan ole noteerannut.

(2) Tai Vasemmistoliitto tai piraatteja. Ehkä kokoomuksen porukoissa ensimmäinen on harvinaisempaa ja jälkimmäisen äänestämisessä on äänikynnys vähän siinä ja tässä. Silti lämpimät suositteluni.

Nuorten syrjäytymisestä on puhuttu viime aikoina varsin paljon. Siitä taitaa olla kiittäminen presidentti Sauli Niinistön lanseeraamaa kampanjaa tai ehkä tarkemmin sen herättämää keskustelua.

Keskustelun ytimessä on nyt kysymys siitä, mikä on julkisen sektorin ja mikä yksilön vastuun rooli. Suomessa on joukko oikeistolaisia ajattelijoita, jotka näkevät, että yksilön vastuu riittää kaikkeen. Oikeisto näkee, että syrjäytyminen estetään patsistamalla yksilöt auttamaan itseään ja ehkä kaveriaan. Sen sijaan vasemmalla vaaditaan “puuttumista rakenteisiin”.

Oikeistolainen ajattelu aiheesta on ohut ja osoittaa, ettei asiaa ole mietitty loppuun asti. Jos olet kipeä, menet lääkäriin etkä kaverille. Jos haluat lapset kouluun, haluat opettajan etkä kaveria. Jos satunnainen olut on muuttunut kossupulloon ennen puoltapäivää, et toivottavasti mene pelkästään kaverin puheille. Kokoomus patistaa kaverille. Me muut ymmärrämme, että vain valtio ja kunta voivat taataa palvelut kaikille.

Vasemmistolainen ajatus siitä, että on muutettava rakenteita on periaatteessa oikeampi. Koko hokemassa “muutetaan rakenteet” on vaan sellaista akateemisen vasemmiston jargonia, joka varmasti estää tavallista kansalaista ymmärtämästä, mitä ajatuksella tarkoitetaan ja ei takulla anna syrjäytyneelle oikein mitään. Nuori alkoholisti Tampereen Anttilan nurkilla kiroilemassa rakenteita on ainakin minusta vähän epätodennäköinen kuvitelma.

Suuret tuloerot tai tarkemmin varallisuuserot ovat kuitenkin ihan tämän ongelman ytimessä. Ville Niinistö käsitteli näitä puheessaan lähes täydellisesti.

Tärkein ratkaisuista minustakin tuloeroihin ja niiden kanssa elämiseen on, että palvelut ovat samat niin köyhälle kuin rikkaalle. Köyhien sairaalasta tulee köyhä sairaala ja köyhien koulusta tulee köyhä koulu. Ei siis tehdä palveluita köyhille vaan palveluita kaikkille.

Rikkaat ovat tunnetusti vahvempia pitämään puoliaan kuin köyhät keskimäärin. Meidän pitää valjastaa tämä voima niin, että rikkaat pitävät huomaamattaan huolta myös köyhistä. Rikkaat pitää siis panna vahtimaan, että koulussa on kaikki hyvin, sairaalassa palvelu pelaa ja vanhuksilla riittää hoitajia. Rikkaat ja köyhät pitää saada vetämään köyttä samaan suuntaan.

Asian tärkeyden voi varmistaa katsomalla Suomen terveydenhuollon ja peruskouluja. Rikkaat ja köyhät vetävät köyttä eri suuntiin terveydenhuollossa ja peruskoulussa samaan suuntaan. Terveydenhuolto tökkii, kun rikkaat eivät sitä käytä. Peruskoulu on suurinpiirtein maailman paras, koska rikkaat käyttävät sitä. Samaan suuntaan vetämällä tulee maailman parasta. Eri suuntiin vetämällä tulee kaikille hankalaa.

Kun kaikki vetävät yhteen suuntaan, korjautuu iso osa suurista ongelmistamme. Ja yksi niistä on se nuorten syrjäytyminen. Siinäkin auttaa kummasti jos koulut ja terveydenhuolto pelaavat.

Olisin kaivannut tällaista ongelman määrittelyä ja ratkaisua myös siltä presidentin työryhmältä. Itseasiassa samaa mieltä oli tammikuussa muuan Sauli Niinistö, joka Aamulehden mukaan vaati nuorten syrjäytymisestä työryhmää, jonka ajatus oli tuottaa “ajatuksia ja esityksiä niin päätöksentekijöille kuin myös julkiseen keskusteluun”. Se oli fiksu linjaus, josta ehtisi vielä pitää kiinni.