Heikki Sairanen

Category: Yleinen

  • Kaupunki kehittyy isojen tahdissa tai yhteisten sopimusten

    Pormestariohjelmatanssi – Takarivissä mennään toiseen suuntaan kuin Ikosen johdolla
    Tampereen pormestariohjelma on vihdoin julkaistu. Ohjelmaa ovat ehtineet kommentoimaan jo monet arvostamani valtuutetut ja varavaltuutetut. Hanna Hakko blogasi ympäristöasioista, Jaakko Stenhäll monin tavoin prosessista ja Antti Ronkainen vasemmistoperspektiivistä.

    Koska en ole itse ole ehtinyt muhimaan ajatuksia ohjelmasta kovin montaa päivää kiitos suljetun prosessin, kommentoin vähän jälkijunassa muutamaa itselleni tärkeää kohtaa. Ennen vaaleja ja koko prosessia pidin jokseenkin kahta asiaa tärkeänä ohjelmassa: ratikkalinjausta sekä verojen noston. Ensimmäinen ratkaisee Tampereen kaupunkikehityksen suunnan ja jälkimmäinen taitaa olla paras vaihtoehto leikkausintoisessa poliittisessa ilmapiirissä. Nämä kohdat ovat minulle edelleen tärkeitä siksi käsittelen niitä kuitenkin erillisnä kohtina.

    Tampereen pormestariohjelman kommentteja ja nostoja

    1. Ratikkalinjaus

    Katuraitiotien yleissuunnitelman ja kustannusarvion valmistuttua keväällä 2014 tehdään päätös hankkeen toteuttamisesta ja aikataulusta. Tavoitteena on ratikan rakentaminen.

    On hyvä, että ratikasta on sentään jonkinlainen positiivinen linjaus ohjelmassa. Kokoomuksen sisäiset rivit ovat niin hajallaan ratikan suhteen, että on tärkeä pakottaa rivit suoriksi jo tässä vaiheessa. Väistämättä kuitenkin tuntuu siltä, että tässä on haluttu jättää joitakin ovia auki siltä varalta, että taloudellinen tilanne notkahtaa tai hanke osoittautuu hiukankaan kalliimmaksi kuin nyt. Tavoittelu on vähän heikompi polittiinen toimi kuin tekemisen ilmoittaminen.

    Tulos on mielestä pettymys.

    2. Verot

    Uusien työpaikkojen luominen ja menestyvä yritystoiminta ovat parhaita tapoja turvata veropohja. Osana talouden tasapainottamista verotuksen tasoa ja veropohjan laajuutta voidaan tarkastella valtuustokauden aikana.

    Veroilla on merkitystä minulle siksi, että niistä on vaikeampi puhua pehmoisia.´Kaikissa ohjelmissa luvataan kyllä parantaa terveydenhuoltoa, kouluja ja kaikkea muuta kaikille rakasta, mutta on paljon vaikeampia sanoa, mistä rahat tulevat. Kun rahan lähdettä ei voida osoittaa, jäävät pehmoiset sanat vain  kauniiksi lupauksiksi niille päättäjille, jotka eivät osaa lukea numeroita.
    Pormestariohjelmassa on nyt päädytty siihen ratkaisuun, ettei mitään linjoja ole kirjattu. Tämä tarkoittaa sitä, että linjat ovat sekaisin ja esimerkiksi kokoomus ei ole joutunut vääntämään sisäistä sotaansa, joka siellä epäilemättä syntyy realistien ja tiukasti veroja vastustavien välille. Ohjelmassa olisi pitänyt linjata selvästi kiinteistöveron korotuksen puolesta, koska se ei satu juurikaan pienituloisimpiin ja rahoituksen takaamiseksi vaikeina aikoina myös kunnallisveron nostosta.
    Tulos on valtava pettymys.

    3. Muita hajanaisia huomioita ohjelmasta

    Rantaväylän tunnelin suunnitteluvaihe päättyy syksyllä 2013, jolloin valmistuu lopullinen toteutussuunnitelma ja kustannusarvio. Tässä vaiheessa valtuustossa arvioidaan uudelleen hankkeen toteuttamisedellytykset ja aikataulu.

    Valtuuston enemmistö vastustaa tunnelia. Tulos tässä on siis käytännössä se, että valtuusto kumoaa päätökset rakentamisesta ja suunnitteluun kuluvat rahat menevät hukkaan. Lisäksi Tampere tuskin saa valtiolta tunneliin varattua taloudellista tukisummaa. Surkea juttu ja veronmaksajien rahojen tuhlaamista. No kiitokset voi sitten osoittaa niille henkilöille, jotka hankkeen lopulta kaatavat.

     Kävelykeskustaa laajennetaan. Hämeenkatu Tammerkosken ja rautatieaseman välisellä alueella muutetaan joukko- ja kevyen liikenteen kaduksi vuonna 2014. Valtuustokauden loppupuolella arvioidaan muutoksen vaikutuksia keskustan kehitykselle ja liikenteen sujuvuudelle.

    Ehdottomasti ohjelman raikkain osa! Hämeenkadusta on kirjoiteltu aikoinaan monta kannaria Tampereen vihreissä nuorissa ja aina silloin tällöin on tuntunut, ettei mitään tapahdu. Nyt tapahtuu. Hyvä!

    5.6. Visualisointia, avointa dataa ja sähköistä asiointia lisätään

    Kaupungin päätöksentekoaineistoa, kuten kaavoja tai katusuunnitelmia, visualisoidaan aiempaa enemmän, ja tiedon saatavuutta ja ymmärrettävyyttä parannetaan tavoitteena kaupungin päätöksenteon helppo ja ajantasainen seuraaminen.

    Kartoitetaan, mitä tietovarantoja kaupungin eri yksiköissä on, ja luodaan tiekartta tiedon muuntamiseksi avoimeksi dataksi kuntalaisten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen käyttöön. 

    Kaupungin ohjelmistoissa on käytettävä mahdollisimman paljon avoimia ja dokumentoituja rajapintoja tai avoimeen lähdekoodiin perustuvia ratkaisuja. 

    Kuntalaisten sähköisen asioinnin mahdollisuuksia lisätään kaikissa keskeisissä palveluissa. Nettisivustojen rinnalla kehitetään mobiilipalveluja. Hyvinvointiteknologiaa hyödyntämällä kehitetään palveluiden laatua, oikea-aikaisuutta, turvallisuutta ja tehokkuutta. Tavoitteena on palvelujen käyttäjäystävällisyys. 

     Koko tietotekniikkaan liittyvä kappale on täyttä rautaa. Tässä puolessa kaikkien muiden pehmotekstien tapaan vielä jää nähtäväksi, mitä osia ohjelmasta tosiasiassa toteutetaan. Tosiasia on, etteivät tämän kohdan asiat ole ilmaisia kaupungille, vaikka niistä voi hyvinkin pidemmällä aikavälillä syntyä voittoja.

    Kannattaako Vihreiden tanssia pormestariohjelman mukaan?

    Poliittisena valintana mukana oleminen missä tahansa koalitiossa on aina erittäin tärkeä. Leikkimisen lopettaminen ei ole useinkaan helppoa kesken kaiken, koska tulossa on yleensä yksi tai kaksi asiaa, jotka ovat kullekin poliittiselle ryhmittymälle tärkeitä ja menisivät huonommin, jos ei olla mukana päättämässä. Koalitiolla on väistämättä oma inertiansa, josta on vaikea päästä eroon, vaikka politiikka kääntyisi melkein päinvastaiseksi haluttuun nähden.
    Tältä pohjalta Vihreät (ja itseasiassa myös vaaleissa fiksuuntunut Vasemmistoliitto) ottavat melkoisen riskin koalitioon osallistuessaan. Ohjelma ei ratkaise kovimpia kipukohtia vaan taistelut jäävät käytäväksi seuraavan neljän vuoden aikana. Tosiasia on, että näissä väännöissä tuskin on kovin montaa voittoa odotettavissa. Pahimmillaan käteen ei siis jää oikein mitään. 
    Ei ole poissuljettu vaihtoehto, että kaupungin politiikasta tulee kokoomuksen ja demarien kaupankäyntiä, josta sitten annetaan joitakin almuja pienemmille ryhmille. Vihreillä varmasti auttaa hyvä pitkään rakennettu luotettu asema politiikan keskellä sillanrakentajana. Toisaalta tämän aseman hienoutta voi hyvästä syystä kyseenalaistaa. Usein fiksu sillanrakentaminen muuttuu ajan saatossa vain toisten myötäilyksi.
    Itse en ehkä olisi uskaltanut ottaa riskiä näin löysällä ohjelmalla. Olisin vaatinut enemmän. Toivottavasti olen väärässä, kaupungin talous hoidetaan heikompia kurittamatta ja ratikka rakentuu jo lähitulevaisuudessa. Aina voi toivoa.

  • Perussuomalaisuus on helpon valinnan tekemistä oikean sijaan

    Child brain by Isaac Mao, CC BY 2.0
    Jos minulla on pallo ja maila, joiden hinta yhteensä on 1,10 euroa. Maila maksaa 1 euron enemmän kuin pallo. Kuinka paljon maila ja pallo maksavat?

    Mieti asiaa aivan hetki ja katso sitten seuraavassa kappaleessa oleva vastaus.

    No niin. Jos olet samanlainen kuin useimmat meistä sanoit ainakin ensin itsellesi, että maila maksaisi 1 euron ja pallo 10 senttiä. Aika lyhyt tarkistus osoittaa kuitenkin, että maila maksaisi tällöin vain 90 senttiä enemmän kuin pallo. Oikea vastaus on, että maila maksaisi 1,05 euroa ja pallo 5 senttiä.

    Jostain syystä ovat kuitenkin aivomme niin laiskat, että ne tarttuvat noihin helposti saatavilla oleviin lukuihin ja esittävät niitä vastaukseksi. Aivomme yrittävät säästää vaivaa myös muissa kysymyksissä. Usein oikotiet johtavat ihan hyvin perille, mutta joskus kuten tässä kysymyksessä mennään päin mäntyä oikomisen sijaan. Itse menin ainakin täysin lankaan. Aivoni ovat ihan yhtä laiskat tai jopa laiskemmat kuin teillä. Toivon kuitenkin joskus osaavani miettiä asioita myös syvällisesti ja tarkistaa, etteivät aivoni ole tehneet liikaa oikomista vaikeissa kysymyksissä.

    Ylimielisyyden uhallakin kuitenkin väitän, että perussuomalainen politiikka on usein näiden aivojen laiskuudesta johtuvien oikoteiden vetämistä. Usein päästään perille, mutta varsin usein mennään metsään. Koska kuitenkin usein päästään ihan hyvään lopputulokseen, ei tässä toiminnassa itsessään ole mitään väärää. Paljon rankempi juttu on kuitenkin, että uskon perussuomalaisten politiikkojen miettivän asioissa puolen valinnassa lähinnä sitä, mikä on helpommin laiskoille aivoille puolustettava kanta eikä sitä, mikä on oikein.

    Useimmissa poliittisissa kiistoissa on kaksi puolta. Voi uskoa, että ilmastonmuutos on vale tai voi uskoa, että ilmastonmuutos on monimutkainen ongelma, jonka ratkominen vaatii elämäntapaamme radikaalisti muuttavia toimia. Voi uskoa, että euro-maiden auttaminen on suomalaisilta pois tai suomalaisten etu pitkällä aikavälillä. Maahanmuuttajat voi heittää maasta pois tai voi miettiä erilaisia pieniä keinoja, joilla kotoutuminen sujuisi helpommin. 
    Perussuomalaiset ovat valinneet jokaisessa näissä kiistoissa laiskoille aivoille sopivan kannan.

    Perussuomalaiset on joukkue, joka valitsee pelikentältä helpomman puolen. Vinolla pelikentällä on helpompi voittaa, kun valitsee itse puolen eikä pelaa reilusti valiten sen puolen, joka itselle arvonnassa siunautuu. Meidän muiden pitää yrittää löytää keinot tasoittaa pelikenttä. Usein se on kuitenkin todella vaikeaa, sillä meillä kaikilla on oikeasti todella, todella laiskat aivot. Meitä ei huvita laskea onko pallon ja mailan erotus oikeasti se, mitä arvoituksen esittäjä vaatii. Laskeminen on hieman epämiellyttävää. Samoin on vähän epämiellyttävää saada ihminen miettimään, mitä ilmastonmuutoksen torjunta todella tarkoittaisi. Ajatus on hankala ja raskas. Se pitäisi kuitenkin ihmisten saada pohdittua.

    Yksi poikkeus perussuomalaisten linjoihin on muuten tullut kuitenkin tässä viime aikoina. Soinin pankkiveron vastustus on hämmästyttävä juttu. Laiska aivo ajattelisi, että olisi luonnollista laittaa talouteen erityisiä riskejä aiheuttavat tahot maksamaan. Soini on kuitenkin tainnut niellä EU:n ongelmallisuuden niin vahvasti, että se tässä ohitti puolen valinnan. Soinin ja perussuomalaisten kunniaksi on sanottava, ettemme me muut oikein osanneet lyödä heitä edes silloin kun pelikenttä lipsahti kerrankin meitä suosivaksi.

  • Helsingin Sanomien Pentikäinen lyö heikointa ja rakastaa rikkainta

    Helsingin Sanomien Mikael Pentikäisen pääkirjoitus Kansakunnan pelastamisen hetki on saanut viikon aikana huomiota. Tähän mennessä on jo selvinnyt, että kirjoitus nojaa varsin tiukasti Elinkeinoelämän keskusliiton juhlapuheisiin ja sinällään osoittaa varsin selvästi, kenen faktoihin päätoimittaja uskoo. Pentikäisen kirjoituksen ajatusten alkuperä on tärkeä pointti, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt kirjoituksen ajatusten pohtiminen.

    Pentikäisen ideat ovat elinkeinoelämän nuoleskelua tai epäselviä

    Pentikäinen vaatii Suomea sitoutumaan kilpailukyvyn parantamiseen. Pentikäinen keskittyy teollisuuden toimintaedellytysten parantamiseen, yrittäjyyden vahvistamiseen ja ICT-alaan, joka ”muuttaa maailmaa ja tarjoaa työtä”. Vaikuttaa siis varsin kapealta näköalalta, mutta sillä mennään. Maailman taloudelle muuten tärkeät kysymykset Pentikäinen kiertää: ”Päätöksiä on tehtävä eurokriisin kehityksestä riippumatta. Jos kriisi helpottaa, se auttaa meitä. Jos kriisi vaikeutuu, päätökset ovat entistäkin tärkeämpiä.”

    Talouteen Pentikäinen haluaa lisätä luottamusta, mikä tietenkin tarkoittaa austeritya jossakin muodossaan. Tavallista vakavien miesten lätinää siis. Samoin palkkapolitiikassa vaaditaan tavalliseen tapana malttia, vaikkakaan ei uskalleta toivoa yleistä sopimusta, kun se ei Elinkeinoelämälle käy.

    Sitten päästäänkin “työllisyyden tukemiseen”, mikä näyttää tarkoittavan vähän kaikenlaista: “Täytyy tehdä paljon vaikeita päätöksiä: leikata työttömyysturvaa, heikentää opintotukea, nopeuttaa opiskelua ja lyhentää tutkintoja, saada vanhempia kotoa töihin, arvioida asevelvollisuutta, edistää maahanmuuttoa, nostaa eläkeikää – ja paljon muuta.”

    Idea tässä tuntuu olevan, että suuri osa suomalaisista todella jää mielellään sosiaaliturvan varaan. Itse epäilen melkoisesti. Opintotuen heikentäminen ja opintoaikojen lyhentäminen on kummallinen fiksaatio Pentikäisen kaltaisille vakaville miehille. Heiltä tuntuu unohtuvan, että opintoaikoja on jo rajattu melkoisesti ja opintotuen ehdot ovat tasaisesti tiukentuneet. Opintoraha ei oikein riitä opintoihin keskittymiseenkään nykyään, mikä varmaankin lisää opintoaikoja jo nykyisellään.

    Vakavana miehenä Pentikäinen siis valitsee ne asia, joista Elinkeinoelämän ihmiset olisivat samaa mieltä ja asettuu niiden taakse. On ihan kiva, että asevelvollisuutta pitäisi ”arvioida”, mutta eipä Pentikäinenkään uskalla sanoa, että 12 kuukautta sotaleikkejä metsässä liki puolelle väestöstä ei tee työllisyydelle hyvää. Maahanmuuton edistämisestä ja vanhempien siirtämisestä kotoa töihin puuttuvat keinot. Eläkeiän nostosta olen sentään samaa mieltä ja pidän esityksen konkretiaa riittävänä.

    Nuorten elämän kurjistaminen on aina vakavan miehen juttu, joten Pentikäinen tietenkin jatkaa: ”Tarvitaan nuorten työllistämistalkoot, joissa vaikka alennetaan palkkoja määräajaksi mutta sitoudutaan palkkaamaan nuoria töihin.”

    On sinällään jo varsin selvää propagandaa väittää alemmalla palkoilla ihmisten työllistämistä ”talkoiksi”. Ihan kivat talkoot, kun pointti tuntuu oikeastaan ottaa muut tekemään työt.

    Vakava mies on tarkka rahoista paitsi jos rahat annetaan yrityksille eikä logiinen ristiriitaisuus tällöin häiritse. Yrityksiin tuhlaaminen on vain valoa ja rakkautta: ”Neljänneksi pitää uskaltaa alentaa yhteisöverokantaa merkittävästi, koska tämä toisi talouteen uutta vauhtia.”

    Kansallista ”kilpailuetua” Pentikäinen haluaisi myös nostaa. Käytännön toimena Pentikäinen esittää vain Fortumin ydinvoimaluvan myöntämisen. On vaikea nähdä, miten tästä olisi meille erityistä iloa. Sähköähän riittää, kun teollisuus on laittanut pillejä pussiin ja olemme antaneet luvat ydinvoimaloihin. Harmillisesti tämä sähkö ei taida olla erityisen halpaa. Vakava mies ei näe Olkiluoto-3:een asti.

    Pentikäinen kertoo: ”Elinkeinoelämän EK on nähnyt oman merkityksensä.” On varsin selvä, että Helsingin Sanomat on nähnyt oman merkityksensä taas totaalisen väärin. Ei suuren sanomalehden pitäisi näin kritiikittömästi lyödä pöytään teollisuuden esityksiä ominaan. Teollisuutta on tässä maassa kuunneltu ihan tarpeeksi aina. Nyt toivoisi, että journalistien jättäessä pohdinnat EK:lle poliitikot miettisivät tämän ihan itse. Harmillisesti ainakin Kokoomus kuulee kuuluisilla korvillaan copy&paste -journalismia esimerkiksi kansanedustaja Lasse Männistö näyttää olevan aivan myyty.

    Vakavat miehet potkivat maassa makaavia ja heitä vain ihaillaan

    Selvää on, että Pentikäinen teki kirjoituksellaan Suomen johtavan vakavan miehen. Vakavat miehethän ilmestyvät tasaisin väliajoin kabineteistaan kertomaan kansalle, että kansan pitää tehdä suuria ”vaikeita” ratkaisuja, mikä Suomeksi yleensä tarkoittaa köyhien köyhdyttämistä. Yleensä vakava miehen vaatimien vaikeiden ratkaisujen ritarillisuutta heikentää se, etteivät ratkaisut rokota itse vakavaa miestä vaan oikeastaan kaikkia muita. Vakava mies ei siis oikein käy sankarista, vaikka kovasti sellaisena varmasti itsensä näkeekin.

    Meidän olisi myös syytä vihdoin alkaa kyseenalaistaa vakavien miesten hehkuttamista. Ikään kuin olisi jotenkin jaloa esittää muille ihmisille leikkauksia. Ei se ole. Siinä potkitaan maassa makaavaa oman edun perässä. Vakavat miehet ovat vakavasti huolissaan omista euroistaan ja viis välittävät meistä muista. Meidän pitäisi viis välittää heistä eikä ihailla visionääreinä.

    Jotenkin koko kirjoituksessa on vinksin vonksin sankarin ja roiston roolit. Talkoisiin osallistuvat ne, jotka voivat palkata nuoria alhaisella palkalla, vaikka nuorethan ne ovat ne talkoolaiset. Pentikäinen esittää vaikeita päätöksiä poliitikoille, vaikka poliitikoille päätökset ovat vain päätöksiä. Seuraukset kantavat muut.

    Mitä sitten pitäisi tehdä?

    Pitäisi pitää kurssi sosiaaliturvan korotusten suhteen. Pitäisi taistella maailman parhaasta koulutuksesta ja päivittää se 2010-luvulle. Pitäisi lisätä tutkimusta. Pitäisi tehdä vihreästä energiasta Suomen juttu ulkomaisten teknologioiden haikailujen sijaan. Pitäisi muuttaa Suomi muutenkin vihreään talouteen sopivaksi, mihin kuuluu myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Pitäisi painostaa muita maita ottamaan ympäristöpolitiikka tosissaan. Pitäisi varmistaa kaikkien suomalaisten tuotteiden pääsy sähköisille markkinoille. Pitäisi harrastaa kriittistä journalismia hymistelyn sijaan. Pitäisi nostaa eläkeikää. Pitäisi säästää rahat maatalouden epätehokkaista tuista ja sotaleikeistä. Pitäisi lopettaa omistusasumisen epäkelvot tuet. Pitäisi viedä vakavat miehet valittamaan ilmastonmuutosta televisiossa talouskurjimuksen sijaan.

    Ylipäätään pitäisi kuunnella asiantuntijoita muualtakin kuin elinkeinoelämästä. Suomalainen keskustelukulttuuri kärsii hämmästyttävän paljon edelleen siitä, että talouden tuntijat ovat niin sitoutuneet ajamaan yksipuolisesti jonkin eturyhmän asiaa. On todellinen harmi, kun maamme johtava lehti tyytyy syömään teollisuuden määrämät lääkkeet kyseenalaistamatta niiden hyödyllisyyttä ja ehdottajan sitoutuneisuutta.

  • Puhe parhaasta argumentista ViNOn liittarissa

    Hyvä liittokokous ja rakkaat vinolaiset,

    Haluaisin vähän puhua siitä, miten ViNOn pitäisi vaikuttaa maailmaan. Vihreissä usein pidetään tärkeänä “parhaan argumentin” -periaatetta. Sen idea lyhyesti on, että poliittisesta päätöstä tehdessä vaihdetaan argumentteja asian puolesta ja vastaan ja lopulta paras ja väkevin argumentti nousee pinnalle. Päätös tehdään parhaan argumentin mukaisesti.

    Ei vaadi kovin pitkää kokemusta maailmasta, että oppii, ettei tällainen periaate tosiasiassa toimi. Oikeassa päätöksessä lyödään pöytään kaikki argumentit. Huonot ja hyvät. Rumat ja kauniit. Loogiset ja epäloogiset. Sitten riidellään, väännetään ja lopputulosta määrittää kaikki rahasta poliittisiin valtasuhteisiin ja henkilökemioihin asti.

    Paras argumentti on kuitenkin hyvä ideaali, jota kohti pitää pyrkiä. Vaikka piirtämäni viiva ei olekaan koskaan ihan suora, yritän silti piirtää suoran viivan. Poliittisen järjestön sisällä parhaan argumentin pitäisi voittaa. Viivasta on tehtävä niin suora kuin mahdollista. Niin hyvän argumentin on voitettava kuin mahdollista.

    On kuitenkin iso virhe tehdä politiikkaa siitä lähtökohdasta, että paras argumentti aina itsestään voittaisi. Se usein häviää.

    ViNOlaisen aktiivin on opittava paremmaksi vaikuttajaksi. Meidän on ymmärrettävä se, että sanat muuttavat maailmaa. Mutta eivät mitkä tahansa sanat. Monimutkainen kannanotto hallintouudistukseen kirjainlyhenteineneen ei nappaa ketään. Rötösherra pissimässä meidän muroihin herättää jo jotain mielikuvia. Tämä vielä Facebook-kuvana niin vielä parempi.

    Suosittelen lämpimästi kaikille ViNOn tekstejä ja kannareita kirjoittaville Climate Progress -blogin Joseph Rommin kirjaa Language Intelligence. Kirja on niin hyvä, että tuhlaan puheaikani sen kehumiseen. Miksi? Koska kirja opettaa kuinka kielestä saadaan ase.

    Ja tapeltavaahan tässä maailmassa nimittäin riittää. Polttava planeetta, köyhien ja rikkaiden erilliset elämät ja poliittinen järjestelmä, joka sössii talouden perusteet.

    Paras argumentti on ideaali, johon on pyrittävä järjestön sisällä. Jos kuvittelee parhaan argumentin periaatteen kuvaavan todellista päätöksentekoa, näkee maailman vääristävien linssien läpi. Sitten toimii kömpelösti ja törpösti todellisessa maailmassa. Parhaan argumentin lasit pois ja stoppi törttöilylle.

  • Puhe puoluevaltuuskunnassa 24.11.2012

    Kuvaaja Steve Jurvetson, CC BY 2.0

    Hyvä puoluevaltuuskunta,

    Lukekaapa joskus joku hyvä kuvaus siitä, miten Saksasta tuli Natsi-Saksa. Syy ei yleisen tarinan mukaisesti ollekaan hyperinflaatiossa vaan sen jälkeisestä leikkauspolitiikassa.

    Saksa oli suuren laman iskiessä kultakannassa tiivisti. Valuutan arvo ei siis ollut saksalaisten käsissä. Kun valuutan arvon leikkaaminen ei ollut mahdollista, piti valtion taloutta tasapainottaa tiukoilla leikkauksilla. Niitä tehtiin ja siinä ohessa poliittisten ja demokratiaa ajavien puolueiden arvostus laski pohjiin.  Koottiin laajapohjaisia hallituksia taistelemaan nousevaa natsien uhkaa vastaan. Hallitusten linjoista tuli vain teknokraattista leikkausohjelmien toteuttamista. Eivätkä hallitukset lopulta kestäneet ja historia meni tunnettuja verisiä polkujaan.

    Ajattelevaa eurooppalaista kylmää ajatus siitä, että tässä tarinassa on paljon yhtymäkohtia esimerkiksi Kreikan nykyisen tilanteen kanssa. Fasismi siis liioittelematta nostaa päätään Euroopassa.

    Ajatelkaa. Meidän Euroopassamme. Meidän aikanamme. Fasismi nousee.

    Ja tosiasia on, että meidän kätemme ovat liatut. Me suomalaiset sallimme ja ajamme leikkauspolitiikkaa, jonka seuraukset pitäisi hölmömmänkin nähdä.

    Hulluinta tässä on se, ettei tätä tehdä edes mistään itsekkyydestä vaan siitä hölmöydestä.

    Suomi muiden leikkauspoliitikkamaiden kanssa tuhoaa hölmöillä toimillaan Euroopan taloutta. Euroopan talouden tila on meidän viennille hemmetin tärkeä asia.

    Suomen hallitus sahaa meidän omaa oksaamme. Jotkut saahavat kovemmin. Demarit innolla, Kokoomus vähän demarien innoittamana, vasemmistoliitto vahingossa, vihreät silloin kun joku katsoo ja muut siinä perässä. Ja oppositio sahaisi oksaamme jos voisi.

    Ja tätä tehdään, vaikka IMF:n kaltainen tarkan euron vartija epäilee touhua hölmöksi.

    Leikkauspolitikkaa vastaan pitää ryhtyä kovempiin toimiin lyhyellä aikavälillä. Ei joskus hämärässä tulevaisuudessa, kun Eurooppa on poliittisesti, kulttuurisesti, henkisesti ja filosofisesti yhdentynyt. Euroopan huomisen perusta rakennetaan tänään. Tarvitaan myös Vihreitä rakennustöihin leikkauspoliitiikan hymistelyn sijaan.

  • Tekijänoikeusjärjestöt ruikuttavat senteistä kun toiset jakavat rikkauksia

    Miten tekijänoikeuksilla tehdään rahaa? Maksimoimalla myytyjen teosten määrän kerrottuna niiden hinnalla. Kustannukset nettiaikana useimpien medioiden jakamisessa ovat mitättömät. Piratismi taas on ilmiö, joka heikentää teosten myyntiä ja kenties laskee myyntihintaa.

    Jos kaikki suomalaiset haluaisivat valmiiksi bändin uuden levyn aikalailla mihin tahansa hintaan, olisi jokainen piraatoitu kappale tietenkin pois bändin ja musiikkiyhtiön voitoista. Ajatuskokeessa piratismilla voi kuitenkin olla pienellä muutoksella positiivisiakin vaikutuksia bändin kannalta. Jos ihan kaikki eivät haluakaan levyä alussa, voi olla, että levyn kysyntä kasvaa piratismin innoittamana enemmän kuin piratismista koituvat menetykset ovat. Oikeassa maailmassa ilmiöt pelannevat molempiin suuntaan. Piratismi laskee levyjen myyntiä, kun ihmiset ostamisen sijaan lataavat netistä, ja toisaalta piratismi lisää kysyntää levyn tunnettavuuden kasvaessa.

    Oli nettovaikutus mikä tahansa, on matkalla rikkauksiin seuraava askel selvä: levy pitää myydä. Myyntiin vaikuttaa melkoinen joukko tekijöitä, mutta ainakin kaksi niistä ovat erityisen tärkeitä: hinta ja ostamisen helppous. Hinnat eivät jostain syystä kauheasti tunnu alalla joustavan, joten ostamisen helppous korostuu. Ja eipä sen hinnan kohdalla piratismille voi pärjätäkään.

    Piratismin ei kuitenkaan olisi pakko olla ainakaan paljoa helpompi vaihtoehto kuin teoksen ostaminen. Pienoinen haitta syntyy siitä, että luottokorttitiedot pitää vaihtaa, mutta varsin suuri osa kauppapaikoista säilyttää korttitiedot ja ostaminen käy näin muutamalla klikkauksella jo nykyään monen median kohdalla.

    Piratismin kitkemisen seuraava menetelmä?

    Monen median kohdalla tilanne, onkin jo varsin hyvä. Esimerkisi tietokonepeleissähän asia on ratkaistu niin, että Steam-palvelusta pelin ostaminen on varmasti helpompaa kuin epämääräisiltä saiteilta imurointi. Tarvitaan pari klikkausta niin saan aikalailla, minkä tahansa tietokonepelin koneelleni ja vielä kohtuulliseen hintaan. Piraatin matka on työläämpi, vaikka ei tietenkään mahdottoman pitkä. Musiikissa Spotifyn kaltaiset palvelut ovat vähentäneet piratismia paljon ja tuntuvasti, koska niistä musiikin kuntelu käy paljon helpommin kuin mp3-tiedostojen latailu. Spotifysta eivät kaikki taiteilijat tykkää, mutta se on kuitenkin tuonut laillisten markkinoiden äärelle suuren joukon piraatteja ja kenties jollain aikavälillä alkaa tuottaa enemmänkin voittoa. Steamin kätevyys on suurempi innovaatio piratismin kukistamisessa kuin pitkään tehdyt yritykset kömpelöiden kopiosuojausten kanssa ja Spotifyn kätevyys on parempi kuin kaikki pelottelukampanjat piraatteja vastaan.

    Kirjoitimme Jaakko Stenhällin ja Oras Tynkkysen kanssa kirja-alasta avoimen kirjeen, jossa vaadimme Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Stubbilta ja kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäeltä toimia, jotta myös suomalaiset kirjat pääsisivät Amazonin tärkeille kirjamarkkinoille. Ajatus syntyi aikoinaan tietenkin siitä, kun Jaakon kanssa kirjoitimme Avoin vihreä talous -teoksen ja tuskastuimme siihen, että emme saa kirjaa kuluttajille helpoimpaan mahdolliseen paikkaan myyntiin vaan jouduimme tyytymään omiin monimutkaisiin viritelmiin. Ministerit voisivat ihan hyvin ottaa Amazoniin yhteyttä ja kysyä, mitä Suomen pitää tehdä, jotta kotimaiset kielet saadaan palveluun esille. Ei olisi varmaan tavallista vienninedistämistä hölmömpää kustantaa yhtä puolipäiväistä henkilöä vilkuilemaan kotimaisilla kielillä kirjoitetut kirjat läpi hulluimmista hörhöistä, jotta ne olisivat Amazonin (matalien) kriteerien mukaisia eli ei tämän ongelman pitäisi olla täydellä ministerien kiinnostuksella mitenkään vaikea ratkaistava.

    Rehellisesti kirjamarkkinoiden kieliongelmat tajutessani tuli minulle vähän suuttunut olo. Miksi minun on pitänyt kuulla tuskaisen monta luentoa piratismin vaaroista luoville aloille, kun samat tahot eivät ole tunkeneet suomalaista kirjallisuutta parhaille markkinapaikoille? Miksi on sodittu sotia pienistä kakun siivyista, kun olisi voitu kasvattaa kakkua?

    Tekijänoikeuksilla tehdään lisää rahaa kasvattamalla markkinoita. Ei taistelemalla piraatteja vastaan. Jälkimmäistä strategiaa on yritetty jo aika pitkään tuloksitta, kun markkinoiden kasvattaminen eli markkinapaikkojen luominen ja niihin pääsyn hankkiminen, toisi rahaa ja tuhoaisi piratisminkin.

    Suomalaista kulttuurin rahoitusta parantavilla suosittelisinkin seuraavia toimia edistettäväksi piraattijahdin sijaan:

    1. Vertaisrahoitus sallituksiksi ja vaikka valtion tukemaksi. On naurettavaa, että rahaa ei voi Suomessa kerätä ongelmitta Kickstarterin kaltaisilla keinoilla.
    2. Hirveän vahva tunkeminen kaikille maailman isoille markkinapaikoille. Jos kieli on ongelma, valtio vaan avuksi ja vaikka vähän rahaa peliin.
    3. Jos monimutkaiset tekijänoikeudet ovat ongelmana, lait suoriksi EU-tasolla. Vaikka joku taiteilijaryhmä jäisikin vähän vajaalle kompensaatiolle, on isomman kakun jakaminen mukavampaa pitkällä aikavälillä ja parempi on, että edes on joku kakku jaettavana.
    4. Pitäisi tehdä tarkka kuvailu kaikista mediasektoreista ja varmistaa, että suomalaisilla on pääsy kaikille sähköisille markkinoille. Valtio voisi myös olla apuna näiden markkinoiden luomisessa.
    5. Suomeen pitäisi luoda erilaisia isojen mediatoimijoiden yhteenliittymiä, jotka helpottaisivat rahastamista. Kartelliongelmista voisi päästä eroon sillä, että ottaisi mukaan myös pienten yritysten ja yksittäisten ihmisten teokset. Esimerkiksi lehtialan tila ihmetyttää minua: Näyttää siltä, että Helsingin Sanomat saa vasta nyt kasaan ensimmäisen yrityksen rahastaa mediasisällöillä. Missä viipyvät pienempien toimijoiden yhteiset maksusaitit?

  • Mitkä ovat hyvät sanat blogiotsikoissa?

    Artikkelien määrä suhteessa jakoihin (100 tai alle jakoa saaneet artikkelit)

    Olen aiemminkin purkanut blogissani CrCo-dataani. Datasettinä on 2046 blogikirjoitusta erilaisilta ViNOlaisilta blogaajilta ja niiden jaot Facebookissa. Olen karsinut datasta ei jaettuja viestejä ja kirjoituksia, joiden Facebook-jakoja järjestelmä ei vielä ole ehtinyt ottaa. Facebook-jakoihin lasketaan tässä ainakin tykkäykset, jaot ja kommentit artikkeliin liittyen.

    Tällä kertaa tutkin blogikirjoitusten otsikoiden suhdetta jakoihin.

    Blogikirjoitusten otsikon pituus ei vaikuta jakojen määrää niin, että saisin sitä eroa tilastollisesti esiin. Voi olla, että eroa voisi vähän muodostua erilaisella analyysillä, mutta mitkään yksinkertaiset menetelmät eivät tuoneet eroja esiin.

    Analysoin samalla eräitä mieleeni pälkähtäneitä sanoja tai sanan osia. On huomattava, että tein haut siten, että myös väleillä oli merkistä. Eli esimerkiksi blogikirjoitus, joka alkaa sanalla “Vihreät” ei tartu mukaan, hakuun “_Vihreät_“, missä _-merkillä merkitsen välejä. Samoin haut tekevät eron ison ja pienen kirjaimen välillä, joten myöskään “vihreät” haku ei tuohon osuisi.

    Sanat on valittu täysin satunnaisesti ja jos keksitte mielenkiintoisia sanoja, voin mielläni katsoa, mitä tietokanta sanoo niistä.

    Tilastollisesti merkittävästi jakoa helpottavia sanoja (p < 0,05):

    • Vihreä
    • nuoret
    • ?
    • puheenjohtaja
    • _ja_
    • minä

    Tilastollisesti ehkä jakoa helpottavia sanoja (0,05 < p < 0,1):

    • politiikka

    Sanoja jotka eivät kuulu näihin kategorioihin eli sanoja, joilla ei ole merkitystä tilastollisesti

    • _on_
    • vihreä
    • tekee
    • ismi
    • Helsinki
    • Kallio
    • luonto
    • ympäris
    • peruss
    • hyvä
    • homo
    • usko
    • koulu
    • netti
    • !
    • Kuka
    • Miten
    • Voiko
    • tie
    • varapuheenjohtaja
    • hallitus
    • velka
    • köyhä
    • tulee
    • seksi
    • nainen
    • kansa
    • _ovat_

    Tilastollisesti ehkä jakoa vaikeuttavia sanoja (0,05 < p < 0,1):
    Suomi

    • olisi

    Tilastollisesti merkittävästi jakoa vaikeuttavia sanoja (p < 0,05):

    • _ei_
    • Tampere
    • Turku
    • ajaa
    • EU
    • kunta
    • kaupunki
    • Miksi
    • talous
    • ei ole
    • sukupuoli
    • sinä
    • me
    • sana
    • blogi

    On hankala sanoa mitään suurempaa näistä listoista. Monet sanat selittyvät varsin yksinkertaisilla syillä. Esimerkiksi puheenjohtaja-sana ilmenee hakemuksissa puheenjohtajiksi tai muiden tukiviesteissä. Mukana on myös virallisia kannanottoja, jotka tuntuvat keräävän vähän enemmän jakoja, kun järjestön jäsenet jakavat viestiä eteenpäin.
    Mielenkiintoisimmat poiminnat ovat nuo negatiivisesti jakoihin vaikuttavat sanat. Ne vaikuttvat varsin byrokraattisilta asioilta (EU, kunta, kaupunki) tai pienemmän piirin kannalta mielenkiintoisilta asioilta (Turku, Tampere). Mielenkiintoista.
    Ongelmia metologiasssani on paljon. Kyseessä on pääasiassa ViNOlaisten aktiivien kirjoituksista eli tuloksia ei todellakaan voi suoraan yleistää ainakaan tämän joukon ulkopuolelle. Toisaalta data itsessään on vähän huonosti kerättyä ja sisältää ainakin jonkin verran duplikaatteja. Tämä voi vääristää vastauksia jonkin verran, mutta vahivimpien löytöjen luulisi pitävän silti.

  • Ympäristöpolitiikka on yhtä talvivaaraa

    Kuvaaja Erkki Perälä, CC BY-SA 2.0
    Talvivaaraa voi erehtyä pitämään vain hirveänä yksittäistapauksena. Talvivaara on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ympäristö laitetaan tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi. Talvivaara on meidän tapamme toimia ja talvivaaroja riittää maailmassa enemmänkin kuin yksi.
    Poliitikkojen Talvivaara
    Ylen vaalikoneessa perussuomalaisita kunnallisvaaliehdokkaista melkein puolet ilmoittivat olevansa valmiit joustamaan ympäristö- ja luontoarvoista työpaikkojen vuoksi. Tulos osoittaa aika hyvin sen, miten vähän suurta osaa suomalaisia poliitikkoja kiinnostavat luonto- ja ympäristö. 
    Talvivaarassa nähdään, mitä tapahtuu, kun ympäristöarvot unohdetaan. Pian on minunkin lapsuuteni järvistä ja mökkimaisemista jäljellä vain muisto. Samalla Kainuun muut elinkeinot kärisivät ja omaisuuden arvot laskevat. Lopulta voi hyvällä syyllä kysyä, saatiinko ympäristö raiskaamalla edes niin paljoa työpaikkoja kuin menetettiin.
    Toivottavasti Talvivaara herättää populistimme miettimään, mitä ympäristön suojelulla todella voitetaan. Ympäristönsuojelu mielletään liian usein vain ikäväksi esteeksi ripeän toiminnan edellä. Ympäristösuojelu on kuitenkin takuu siitä, että ripeä toiminta onnistuu jatkossakin.
    Suomi ennen ympäristöliikettä oli yhtä talvivaaraa
    Muistikuvat paranevat vuosien kuluessa ja huonot puolet menneestä unohtuvat. Suuri joukko suomalaisista haluaisi siirtää maamme takaisin kultaiselle 80-luvulle tai jopa kauemmas. Herkästi tässä kultaisen ajan maalailussa unohtuu, miten huonosti suomalaiset hoitivat ympäristöasioita vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Järvet haisivat ja tehtaat tupruttelivat myrkyt ilmaan.
    Sitten tuli ympäristöliike ja voimakas painostus kansan ja poliitikkojen puolelta. Lopulta teollisuus joutui etsimään keinoja vähentää ympäristökuormitustaan. Ja asiat paranivat merkittävästi ja paljon halvemmalla kuin kukaan olisi luullut.
    Markkinat eivät asiaa korjanneet vaan siihen tarvittiin tiukat säädökset. Näistä tietenkin sitten kumpusi suuria voittoja yrityksille, jotka muiden seurailun sijaan kulkivatkin eturivissä esimerkiksi suljetun kierron kehittämisessä. Meidän paperiteollisuudestamme ei olisi nykyisin varmaan tehdastakaan jäljellä ilman näitä innovaatioita. 
    Suomi on tullut niin pitkälle, että Talvivaara sentään erottuu muista ympäristörikoksista. Sekin on jo jotain, mutta varmasti nykyaikamme ympäristövirheitä kauhistellaan huomenna ja ainoa asia, mikä hirvittää tulevaisuuden ihmistä tuskin on Talvivaara.
    Talvivaarat on helpompi nähdä kaukaa kuin läheltä
    Talvivaaran ympäristösäätelyn olisi pitänyt tapahtua Kainuun ELY-keskuksessa. Siellä oli kuitenkin töissä paljon ihmisiä, joilla periaatteessa piti olla osaamista hallita jopa tämänkaltainen uudenlainen kaivos. 
    Pienessä paikassa kaikki ovat enemmän tai vähemmän samassa veneessä. Talvivaara toi töitä myös ELY-keskukselle. Joskus jopa ihan oikeasti konsultointitöitä. Täytyy olla aika rohkea ja ehkä jopa hieman epäsosiaalinen persoona, että tällaisissa olosuhteissa uskaltaisi olla tiukka ja vaatia tarkempaakin tarkempaa ympäristönsuojelua. Tavallinen ihminen nöyrtyy ja toivoo parasta. Näin taisi käydä Kainuun ELY-keskuksessa.
    Samaa voi sanoa myös Talvivaaran pystyttäneistä valtiontason johtajista. Ministerien lähipiirillä oli jopa taloudellisia omistuksia uudessa kaivoksessa. Tällaisessa ilmapiirissä ei varmasti kysellä niin tarkasti asioiden perään kuin pitäisi. 
    Kun Talvivaaran tilanne on muuttunut yleisesti tunnustetuksi katastrofiksi ja ympäristöministeriökin on ympäristöä kunnioittavissa käsissä, näkyy kuinka vaikea valtakunnantasolta on tehdä juuri mitään kriisin auttamiseksi, kun valvonnan pitäisi olla paikallisilla.  Järjestelmä näyttää suunnitelun olettaen, että paikallisesti toimiva riippumaton virkamies toimii yleisen edun mukaan paremmin kuin valtakunnan tason toimija. 
    Näyttää kuitenkin siltä, että itsenäinen paikallinen työskentely ei vastaa todellisuutta. Piirit ovat Kainuussa pienemmät kuin koko Suomessa ja se tarkoittaa, että tiukka valvonta toiminta onnistuisi paremmin valtakunnallisesti.
    Talvivaarat onkin helpompi nähdä kaukaa kuin läheltä. EU on monet kerrat paimentanut Suomen ja muut jäsenmaat tekemään ympäristön eteen enemmän kuin maat itse edes haluaisivat. Samoin valtakunnan tason sääntely on varmasti estänyt monta pienempää ja isompaa talvivaaraa ympäri Suomea. 
    Sääntelymekanismeja suunniteltaessa pitäisi valvonta viedä niin korkealle, etteivät pienet piirit estäisi aitoa yleisen edun ajamista. Tässä on hyvä syy puolustaa Euroopan unionia kaikkine puutteineen. Saamme paljon parempaa valvontaa, kun samat piirit eivät valvo ja tee.
    Muidenkin talvivaarojen pitäisi tyrmistyttää
    Joku kirjoitti, että meidän pitäisi päivittäin kauhistella ilmastonmuutosta yhtä paljon kuin olemme kauhistelleet Talvivaaraa muutaman päivän ajan. Talvivaara tyrmistyttää, koska siihen liittyy kaikkea hirveää ja epäoikeudenmukaista. Yhteisen omaisuuden tuhoamista, epämääräistä sääntelijöiden ja säädeltävien sekoittumista, hyvä veli -verkostoja, vitkuttelua ja talouden asettamista ympäristön edelle. 
    Kaikki nämä ovat kuitenkin läsnä päivittäin ilmaston lämpenemiseen liittyvässä keskustelussa. Päästämme jatkuvasti päästöjä ohueen ilmakehäämme ja nuo päästöt lämmittävät ilmastoamme hitaasti mutta varmasti. Öljyn ja muun fossiilisen energian polttajat puolustelevat tekojaan kaikilla mahdollisilla keinoilla ja estävät yhteiset ponnistelut päästöjen vähentämiseksi. Maailma jatkuvasti asettaa talouskasvun ympäristön edelle, vaikka pitkällä aikavälillä onkin varmaa, että nykyisellä meiningillä yleisesti jäädään ilmastonmuutoksesta tappiolle.
    Talvivaaran pitää tyrmistyttää ja innostaa toimintaan. Talvivaaran pitäisi myös avata silmät sille, että ympäristöliike on ollut pitkään oikealla asialla. Kun Talvivaara saadaan kuriin on meillä mahdollisuus saada paljon apua kaikkien maailman muiden talvivaarojen sulkemisessa.

  • Talvivaara sotkee vedet, Häkämies pakenee palkkiovirkaan?

    Helsingin Sanomat kertoo, että elinkeinoministeri Jyri Häkämies on nousemassa Elinkeinoelämän keskusliiton uudeksi toimitusjohtajaksi. Samaan aikaan me muut kauhistelemme Talvivaarassa menossa olevaa jättimäisintä ympäristövahinkoa aikoihin. Ehkä uusi palkkiovirka on syynä Häkämiehen hiljaisuuteen Talvivaaran suhteen? ELY-keskusten johtamisenhan pitäisi olla Häkämiehen nykyistä toimintakenttää.

    On täysin väärin, että ministeri voi hypätä etujärjestöön välittömästi niin halutessaan ja välissä ei tarvitse ottaa edes pientä hengähdystaukoa. Eturjärjestöjen johtopaikat ovat himoittuja paikkoja ja niistä myös maksetaan hyvin. Rosvomainen firma ei voi antaa poliitikolle nykyään enää rahaa palkkiona firman etujen mukaisesta politiikasta, mutta paikka firman johdossa tai etujärjestöstä on ihan sallittu. Kunhan raha ei liiku, kyseessä ei ole mitenkään rikollinen toiminta, vaikka aivan samanlaiset kysymykset heräävät.

    Vastikkeellisuusepäilyksien lisäksi ongelmatonta ei ole sekään, minkälaista tietoa ministerin mukana liikkuu etujärjestölle. Onko kaikki tieto sellaista, että sen saisivat myös muut toimijat vai onko mukana myös erilaista luottamuksellista tietoa, jota ministeriöön väistämättä kertyy?

    Avoimessa ja korruptiosta vapaassa maassa ministerin vaihdos etujärjestön johtopaikalle olisi mahdoton. Avoimessa ja korruptiosta vapaassa puolueissa on tällaista toimintaa vastaan säännöt. Suomi ja Kokoomus päätyvät aika kummalliseen joukkoon.

    Jos jätetään kokonaan huomioitta se, mitä tämä kertoo eri toimijoista, on se nyt ihme, että keskeisessä paikassa olevalta ministeriltä löytyy aikaa ja energiaa oman uran luomiseen, kun pitäisi keskittyä siihen, miten suuri ympäristökriisi ja sen aiheuttanut hallintohimmeli saadaan korjattua.

    Jos minä olisi Häkämies, olisin sulkemassa Talvivaaraa ympäristöministerin kanssa kaikin mahdollisin keinoin ja jättäisin omat urasuunnitelmat vähän paremmalle päivälle. Jos olisin Kokoomus-päättäjä, olisin rustaamassa seuraaville ministereille selviä sääntöjä karenssista ministeriuran jälkeisten työpaikkojen suhteen. Ja jos olisin suomalainen lainsäätäjä, tekisin muutoksia lakeihin, ettei näin ilmeinen ja avoin korruptio onnistuisi jatkossa.

  • Älä lyö sairasta tennismailalla, älä nosta äänestysprosenttia nettiäänestyksellä

    Kunnallisvaalien alhainen äänestysprosentti on taas kirvoittanut jälleen keskustelua Internet-äänestämisestä Risto E.J. Penttilästä Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen. Internet-äänestäminen lääkkeenä alhaiseen vaali-intoon on kuin kurkkukivun lääkintä hakkaamalla sairasta tennismailalla. Ei ole mitään syytä olettaa, että se korjaisi itse sairautta ja itseasiassa on syytä pelätä, että parannuskeino aiheuttaisi uusi vaivoja.

    Täysin sähköisessä äänestämisessä ei päästä luotettavuudessa ja läpinäkyvyydessä lähellekään lippuäänestyksen tasoa. Ongelmia on esimerkiksi järjestelmän ymmärrettävyydessä toimitsijoille, äänestäjille ja hävinneelle osapuolelle. Järjestelmän tekemää työtä ei myöskään voida varmistaa riippumattomalla tarkastuslaskennalla. Tämän asian olisi pitänyt tulla selväksi sähköisten äänestysten epäonnistuttua. Silloinhan jouduttiin vaalit uusimaan. Nämä ongelmat ovat sähköisen äänestyksen ominaisuus, eikä niitä voi väistää korjaamalla jo löydettyjä yksittäisiä toiminnallisia ongelmia.

    Internet-äänestämiseen liittyy vielä vaalipaikoilla tapahtuvaa sähköistä äänestämistä suurempia ongelmia. Äänen antaminen voi tapahtua painostettuna tai vaikka lahjottuna kotona paljon helpommin kuin äänestyskopissa. Miltä tuntuisi äänestäminen vaikka vaalimökillä? Tuntuisiko yhtään painostuksen vaaralta? Nykyäänhän on kampanjointikin kiellettyä äänestyspaikkojen läheisyydessä painostuksen pelosta.

    Nettiäänestäminen ei edes vaikuta äänestysprosenttiin. Esimerkiksi ylioppilaskuntien siirtyminen nettiäänestykseen edustajistovaaleissa ei nostanut äänestysprosenttia. Kovin suuria eivät vaikutukset ole ymmärykseni mukaan olleet muuallakaan. Jos huomattavan paljon suurempi osa ihmisistä vaivautuu äänestämään presidenttiä kuin kuntavaltuustoa, kertoo se siitä, että äänestäminen onnistuu, jos on motivaatiota.

    Ylipäätään koko keskustelussa on mielestäni keskitytty vähän väärään kysymykseen. Äänestysprosentin sijaan pitäisi miettiä sitä, miten ihmiset kokisivat enemmän osallisuutta päätöksenteossa. On tietenkin selvä, että äänestysprosentti on jonkinlainen indikaattori tästä osallisuudesta, mutta vain indikaattori eikä se itse asian pihvi.

    Äänestämisen lisääminen vaatii paljon enemmän kuin muita ongelmia aiheuttavia vippaskonsteja.