Heikki Sairasen ja Jaakko Stenhäll kirjoittama kirja Avoin vihreä talous on tilattavissa! Julkaisutilaisuus on huomenna, mutta kirja livahti jo saataville.
Tilaa siis kopiosi alta löytyvistä linkeistä:
Posti tuo teoksen ovellesi. Hintaa tulee 10 euroa.
Sähkökirjamuoto eli .mobi-muotoisena tiedostona.
Toimii ainakin Kindle Keyboardin kanssa. Hintaa tulee verkkokauppamme toimitusmaksuineen 10,50 euroa.
 |
| Kuvan lähde: Soppakanuuna @ Wikipedia, CC BY-SA 3.0 |
Ministeri Arhinmäki sanoo Iltasanomille:
Onko ministerillä sama tieto tai tuntuma, että jäsenmäärissä olisi paljonkin ilmaa?
– On parempi, etten lähde asiaa etukäteen arvioimaan, kun tämä selvitys nyt tehdään. Kun jäsenmäärät eivät suoraan vaikuta järjestöjen saamaan valtionapuun, niiden paisuttelemiseen ei ole tarvetta.
Tällainen linjanmuutos on aika mielenkiintoinen sikäli, että aiemmin ViNOn avustusten pienuutta on esimerkiksi argumentointi nimenomaan jäsentä kohti annettujen rahasummien suuruuden perusteella ainakin julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi opetusministeriön nuorisoyksikön avustus – ja arviointitoimikunnan jäsen Heikki Arikka kirjoittaa Turun Sanomissa 17.4.2010:
Opetusministeriö tukee vihreiden nuorisoliittoa tänä vuonna 81 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että valtio tukee jokaista vihreän nuorisoliiton jäsentä 71 eurolla. Se on aika paljon rahaa. Suhteellisesti nuoret vihreät saavat toiseksi eniten valtion tukea jäsentä kohden.
Käsitykseni mukaan 1000 jäsenen raja on myös avustusten pakollinen kriteeri. Nuorisojärjestöjen arvioinnissa ihan merkittävä kriteeri on ollut jäsenmäärät. Nyt on käynyt ilmi, että niitä on vääristely ainakin demarinuorissa. Muissakin järjestöistä on pitkään ollut paljon epäilyjä liikelle, koska monella järjestöllä ei ole minkäänlaista jäsenmaksua. Ilman jäsenmaksua on erittäin vaikea pitää puhdasta jäsenrekisteriä.
Paavo Arhinmäellä on nyt valttikortit käsissään. Hän voi aivan hyvin uudistaa tämän ehkä suurimman kummallisuuden puoluetoiminnan rahoituksessa. Vanhana nuorisojärjestötoimijana Arhinmäki on varmaan tietoinen vähintäänkin muiden järjestöjen epäilyttävistä käytänteistä. Ei näitä nimittäin voi olla kuulematta, jos on vähääkään läsnä nuorisopolitiikkojen välisessä keskustelussa.
Itse pitäisin pidemmän aikataulun tavoitteena vaalitulokseen perustuvaa jakotapaa varsin hyvänä poliittisena kompromissina, mutta vähintään nuo jäsenmäärät on saatava reilulle pohjalla. Mielestäni jokaiselta jäseneltä on vuosittain pyydettävä joko maksu tai muu vahva tunnistautumiseen perustuva ilmoitus siitä, että oikeasti haluaa olla järjestön jäsen edelleen. Maksua laiminlyövät jäsenet on poistettava rekistereistä tasaisin väliajoin. On ihan ok, että järjestöt haluavat olla ilmaisia, mutta epäreilua kilpailuetua ei pidä antaa tästä syystä.
Politiikan rahoitus on tuntuu tuovan esiin kaikista ällöttivimmät pirteet esiin meidän järjestelmästämme. Raha tuo ääniä ja äänet ovat valtaa. Vallanpitäjät varmistavat rahoituksella omaa jatkuvuuttaan. Tällainen toiminta on demokratian vastaista usein. Toisaalta jonkinlainen kontrolloitu politiikan ja puolueiden rahoitus on parempi kuin rikkaiden ihmisten yksinoikeus politiikkaan ja siitä päättämiseen.
Varmaan yksi syy Suomen erityisiin ongelmiin aiheen parissa on historiallinen asema demokratiana lännen ja idän välissä. Yhteen aikaan kummaltakin suunnalta tuli rahaa valtavia määriä ja rahojen piilottelusta tuli osa maan tapaa. Viime hallituskaudella Tuija Brax korjasi surkean vaalirahoituslainsäädännön, kun järjestelmä on totaalisesti kriisiytynyt. Nyt on Paavo Arhinmäen aika korjata tämä vielä auki jäänyt kysymys poliittisten nuorisojärjestöjen rahoituksesta.
Torstaina 17.5.2012 klo 10:30 – 12:00 Tampereen sosiaalifoorumilla on Jaakko Stenhällin ja minun kirjamme Avoin vihreä talous julkaisutilaisuus ja keskustelu talouden rajoista. Aiheesta keskustelemassa Jaakon ja minun lisäksi Otto Bruun ja Kalevi Sorsa-säätiön Antti Alaja. Sosiaalifoorumi on Työväenmuseo Werstaalla (Väinö Linnan aukio 8).
Tulkaapa katsomaan.
Kirja itsessään tulee sähköisenä ja fyysisenä kopiona myyntiin torstain hujakoilla!
Keskustelemme Jaakko Stenhällin kanssa tulevasta kirjastamme Avoin vihreä talous Koijärven pesänjakakat blogissa.
Paul Krugmanin upouudesta teoksesta End This Depression Now!
In 2010 my wife and I had the opportunity to hear a speech on economic policy by Wolfgang Schäuble, the German finance minister, miday through, she leaned over and whispered, “As we leave the room, we’ll be given whips to scourge ourselves”. Schäuble is admittedly, even more of a fire-and-brimstone preacher than most financial officals, but many share his tendencies.
Tästä tuli kovasti mieleen, Schäublen puhe Tampereen yliopistolla noin vuosi sitten. Suomalainen lehdistö tietenkään ei oikeasti tarttunut miehen puheisiin yhtään silloin ja Urpilainen tyytyi komppaamaan tiukka austerity-linjaa, sillä takuuthan olivat tuolloin kaikki kaikessa.
Hans-Werner Sinn nostaa esiin Public Policies Against Global Warming -paperissaan esiin varsin tärkeän huomion ilmastonmuutoksen ja uusiutumattomien yhteydestä. Sinn käsittelee artikkelissaan terävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyviä toimia fossiilisen energialähteen hallitsijan näkökulmasta. Sinnin arvio on varsin lohduton: melkein kaikki kulutusta hillitsevät toimet, lisäävät vain öljynporaajan tai hiilenkaivajan poraamista ja kaivamista. Erityisesti ongelmia on hallitsijalla, jolla on syytä epäillä pääsyään tai lastensa pääsyä resurssiin käsiksi. Jos tietää, että valtakauden loppu häämöttää kannattaa porata kaikki öljy ja sijoittaa Sveitsiläiselle pankkitilille. Allan Seuri kirjoitti tästä artikkelista aiemmin.
Jaakko Stenhäll taas veti johtopäätöksiä Suomen politiikkaan:
Kotimaisessa tarkastelussa meillä on kuitenkin yksi energianlähde, turve, jonka kieltäminen vähentäisi kätevästi tarjontaa ja ei varmasti aiheuttaisi noita hankalia dynaamisia vaikutuksia.
Jaakko on tässä tietenkin oikeassa. Suomen voisi kuvitella olevan niin vakaa maa, että voimme lähteä tekemään näin vahva politiikaa: leikkamaan jonkun tietyn osan fossiilisten polttoaineiden lähteistä kokonaan pois ihmiskunnan käytöstä. Tällainen toimi olisi historiallisesti suuri ja juuri sellainen, mihin meidän pitäisi pystyä. Turpeen jättäminen maahan on poliittisesti realistinen tavoite ja sen onnistuminen on kiinni pelkästään poliittisesta tahdosta.
Analyysiä voi kuitenkin laajentaa vielä vähän suurempaan lähteeseen ja siitä käytävään kamppailuun. Pohjoisnapajäätikön sulaessa paljastuu valtavia määriä öljylähteitä, joista valtiot ja yritykset käyvät suurta taistelua. Suomella on kansainvälisessä politiikassa jonkinlainen erikoisside Arktikseen hyvin pohjoisessa sijaitsevana maana. Meidän edustajamme istuvat niissä pöydissä, missä resurssit jaetaan.
Tällä hetkellä Suomi kuitenkin hakee lähinnä jonkinlaisia osinkoja Arktiksen öljystä valtion omistusohjauksessa olevan Arctia Shipping Oy:n läpi ja pysyy vaiti suuremmista ongelmista. Tämä on häpeä Suomelle. Osinkojen metsästämisen sijaan pitäisi hakea täyttä kieltoa pohjoisen öljylähteille. Se on eettisesti ainoa puolustettavissa oleva näkökulma. Kaikki muu tulee lisäämään merkittävästi hiilidioksiidin määrä ilmakehässämme.
Sekä turpeeseen että Arktiksen öljyyn liittyy myös valtavia riskejä lähiluonnolle ja siis luonnon monimuotoisuudelle. Kuitenkin jopa nämä kiistattomat riskit unohtaen päätösten pitäisi olla aivan toisenlaiset kuin nyt.
Poliisi poistaa tätä kirjoittaessa Greenpeacen aktivisteja Nordica-jäänmurtajalta. Aktivistit ovat oikealla asialla ja heidän vaatimuksensa oikeutettuja. Vaikka suuri yleisö ei asiasta ihan vielä täysin sytykään, voivat tulevat sukupolvet ihmetellä passiivisuuttamme.
Fossiiliset polttoaineiden turvallisin säilytyspaikka on siellä, missä ne nyt ovat ja vaarallisin ilmassa lämmittämässä planeettaamme. Nykyisten sukupolvien pitää polttoaineet turvallisesti maassa ja tämä tavoite saavutetaan vain leikkaamalla lähde kerrallaan tarjontaa. Aloitetaan omistamme ja niistä joiden omistukseen voimme vaikuttaa.
Kirjoitan Vihreiden linjoista koulutuspolitiikassa Koijärven pesänjakajat -blogissa.
 |
|
happy birthday, baby mantis (hello, cruel world) by woodleywonderworks, CC BY 2.0 |
Niin kuin tänne eksyneet ehkä ovat huomanneet, vaihdoin vihdoin blogini osoitteen. Aiempi melko randomisti keksitty osoite alkoi käydä hankalaksi, joten ajattelin, että muutos on vihdoin paikallaan.
Uusia juttuja:
En ole yhtään innostunut siitä, että joudumme käymään nykypäivänä Vihreissä keskustelua ydinvoimasta. Kuten Ylen uutinen aiheeseen liittyen sanoo: “Koska ydinvoima-asia ei näytä tulevan esille pitkään aikaan, vihreiden välinen keskustelu jäänee kovin akateemiseksi”.
Vihreiden linjat asiasta ovat varsin selvät. Me olemme ydinvoiman lisärakentamista vastaan ihan selvästi ohjelmissamme. Me perustelemme kantamme sekä taloudellisin että riskeihin perustuvilla argumenteilla. Teimme myös vaalit selvästi ydinvoimaa vastustaen.
Linjamme eivät muuten ole sikäli mitenkään fundamentalistisia aiheeseen liittyen, että ydinvoiman vastustaminen perustellaan. Ei se ole mikään jumalallinen ilmoitus. Joskus jotkut yksittäiset vihreät argumentoivat väärin ydinvoimaa vastaan, mutta mistä aiheesta voisi sanoa päinvastaista tai mistä puolueessa vastaavaa ei tapahtuisi? Olisi samalla hyvä muistaa, että ydinvoima nousi esiin ennen viime vaaleja “lievästi” ydinvoiman vastustajista riippumattomasta syystä.
Ydinvoima ei ole akuutti keskustelun aihe Suomessa tai Vihreiden sisälläkään. Teema ei esimerkiksi kauheasti herättänyt huomiota uuden periaateohjelman kommenttikierroksella. Jos keskustelun alullepanijan tarkoitus oli saada aikaan konsensus siitä, ettemme nosta ydinvoimaa niin paljoa esille keskusteluissamme, uskon toimien olleen melkein huonoimmat mahdolliset. Nimittäin on varmaan aika selvä, että tästä teemasta pitää nyt sitten keskustella. Keskustelua syntynee esimerkiksi ensi viikonlopun puoluevaltuuskunnassa.
Tuskin meidän aktiivien linjamme tässä ovat merkittävästi kuitenkaan muuttuneet, joten linjoihin tuskin tulee muutoksia.
Ydinvoimakeskustelu olisi voinut meilläkin hiljentyä samaan vauhtiin kuin puheet ydinvoiman renesanssista. Mutta ilmeisesti nyt sitten taas keskustellaan ydinvoimasta. Että kiitti vaan kauheasti kaikille osallisille ja toivotaan, että keskustelua voitaisi käydä vähän vaikka asia-argumentein puhtaan populismin sijaan.
Valtioneuvoston tiedote: Hallitus sopi valtiontalouden kehyksistä ja lisäbudjetista. Kehysriihen tulokset ovat nyt täällä. Ehkä tärkeimmät luvut ovat uudet verojenkorotukset ja menoleikkaukset eli 1,5 miljardia veronkorotuksia ja 1,2 menonleikkauksia. On vähän valitettavaa, että ainakaan vielä en ole törmännyt mihinkään selvään yhteenvetoon toimista. Osittain tämä tietenkin johtuu siitä, että jokainen hallituspuolue haluaa nostaa omia pieniä ja isoja saavutuksiin esille ja toisaalta suuret tappiot halutaan peitellä.
Käsitykseni mukaan ohjelmassa ei ole yksittäisiä isoja pommeja, joiden ympärille keskustelu todennäköisesti jäisi. Merkittävä osa vähennyksistä tehdään erilaisten indeksien korotusten jäädyttämisellä. Jäädytettäviä indeksejä löytyy ainakin lapsilisän, yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön indeksien osalta ja puolustusministeriön materiaalihankintojen. Indeksien jäädyttäminen on varmaan poliittisesti helpoin toimi. Aivan Kahnemanin pohdintojen mukaisesti enetetykset sattuvat vähemmän kuin saadut rahat. Tosin selitys politiikassa voi olla se, että indeksin jäädytys on otsikkona vähemmän raflaava kuin leikkaus.
Toinen asia, jossa hallitus onnistui oli odotusten ankkuroiminen. Ennen kehitysriihtä puhe oli pääasiassa yli 3 miljardia euroa ylittävistä sopeutustoimista, joten nyt sitten voi olla iloinen, kun summa on 0,3 miljardia pienempi. Ovelaa mutta toimivaa. 2,7 miljardia on kuitenkin iso raha. Se on pois kysynnästä aikana, jolloin kaikki kysyntä olisi tarpeen. En oikein itse jaksa vieläkään uskoa maailman markkinoiden paranemiseen, mutta toivon olevani asian suhteen väärässä.
Ohjelmassa on myös ihan hyviä toimia. Käsittääkseni on hyvä idea tukea pieniä startuppeja ihan siksi, että Suomessa on jonkinlaista vajausta tällaisten yritysten rahoitustoiminnan takaamisesta. En usko, että valtavan suuria summia tällaisilla toimilla odotusarvoisesti saadaan, mutta toisaalta ei kai tarvita kuin muutama oikein onnistunut firma ja valtio saa omansa takaisin. Kai.
Painotus verojen suhteen vaikuttaa oikealta. Verot osuvat pääasiassa rikkaimpiin ja esimerkiksi uudet veroluokat kaikista rikkaimmille tuloveroissa sekä perintöverossa tuntuvat hyviltä ideoilta, joista voi myös olla iloa joskus myöhemmin erityisesti jos tuloerot kasvavat joskus tulevaisuudessa. Tuloveron suhteen vähän tosin pelkään liukumaa pääomaveropuolelle, vaikka toimi onkin periaatteessa oikea. Kaikki tulot noissakaan luokissa kuitenkaan eivät karkaa.
Hallitus on ehkä enemmän riitaisa kuin monet muut aiemmin. On aika mielenkiintoista, että SDP ja vasemmistoliitto onnistuivat joustamaan aika joustamattomissa ALV-kannoissaan. Vaikuttaisi kuitenkin aidosti siltä, että kokonaisuus on pienituloisen kannalta hyvä. Samalla on mielenkiintoista, että Kokoomus jousti ainakin verojen ja leikkausten suhteen, sillä nythän leikataan vähemmän kuin korotetaan veroja. Varmaan kaikki puolueet saivat omia juttujaan läpi: vihreille hyvä saavutus oli puolisoiden tarveharkinnasta luopuminen.
Kehysriihen lopputulema on mielestäni siis: se olisi voinut olla pahempi, mutta tuskin tätä hirveän hyväksi voi silti sanoa. Tietenkin voi olla, että talous voi alkaa elpyä joutuisammin, jolloin toimet ovat ehkä perusteltuja ainakin osittain.
Sisältöjen lisäksi on pakko sanoa, että kehysriihi oli ikävä tuulahdus vanhanaikaista politiikkaa: puolueiden johdot junailivat päätökset aikalailla kabineteissa ja julkinen keskustelu jätettiin päätösten jälkeiseksi. Ei tämän pitäisi 2010-luvulla mennä näin enää.