 |
| Kuvan lähde: Soppakanuuna @ Wikipedia, CC BY-SA 3.0 |
Ministeri Arhinmäki sanoo Iltasanomille:
Onko ministerillä sama tieto tai tuntuma, että jäsenmäärissä olisi paljonkin ilmaa?
– On parempi, etten lähde asiaa etukäteen arvioimaan, kun tämä selvitys nyt tehdään. Kun jäsenmäärät eivät suoraan vaikuta järjestöjen saamaan valtionapuun, niiden paisuttelemiseen ei ole tarvetta.
Tällainen linjanmuutos on aika mielenkiintoinen sikäli, että aiemmin ViNOn avustusten pienuutta on esimerkiksi argumentointi nimenomaan jäsentä kohti annettujen rahasummien suuruuden perusteella ainakin julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi opetusministeriön nuorisoyksikön avustus – ja arviointitoimikunnan jäsen Heikki Arikka kirjoittaa Turun Sanomissa 17.4.2010:
Opetusministeriö tukee vihreiden nuorisoliittoa tänä vuonna 81 000 euroa. Tämä tarkoittaa, että valtio tukee jokaista vihreän nuorisoliiton jäsentä 71 eurolla. Se on aika paljon rahaa. Suhteellisesti nuoret vihreät saavat toiseksi eniten valtion tukea jäsentä kohden.
Käsitykseni mukaan 1000 jäsenen raja on myös avustusten pakollinen kriteeri. Nuorisojärjestöjen arvioinnissa ihan merkittävä kriteeri on ollut jäsenmäärät. Nyt on käynyt ilmi, että niitä on vääristely ainakin demarinuorissa. Muissakin järjestöistä on pitkään ollut paljon epäilyjä liikelle, koska monella järjestöllä ei ole minkäänlaista jäsenmaksua. Ilman jäsenmaksua on erittäin vaikea pitää puhdasta jäsenrekisteriä.
Paavo Arhinmäellä on nyt valttikortit käsissään. Hän voi aivan hyvin uudistaa tämän ehkä suurimman kummallisuuden puoluetoiminnan rahoituksessa. Vanhana nuorisojärjestötoimijana Arhinmäki on varmaan tietoinen vähintäänkin muiden järjestöjen epäilyttävistä käytänteistä. Ei näitä nimittäin voi olla kuulematta, jos on vähääkään läsnä nuorisopolitiikkojen välisessä keskustelussa.
Itse pitäisin pidemmän aikataulun tavoitteena vaalitulokseen perustuvaa jakotapaa varsin hyvänä poliittisena kompromissina, mutta vähintään nuo jäsenmäärät on saatava reilulle pohjalla. Mielestäni jokaiselta jäseneltä on vuosittain pyydettävä joko maksu tai muu vahva tunnistautumiseen perustuva ilmoitus siitä, että oikeasti haluaa olla järjestön jäsen edelleen. Maksua laiminlyövät jäsenet on poistettava rekistereistä tasaisin väliajoin. On ihan ok, että järjestöt haluavat olla ilmaisia, mutta epäreilua kilpailuetua ei pidä antaa tästä syystä.
Politiikan rahoitus on tuntuu tuovan esiin kaikista ällöttivimmät pirteet esiin meidän järjestelmästämme. Raha tuo ääniä ja äänet ovat valtaa. Vallanpitäjät varmistavat rahoituksella omaa jatkuvuuttaan. Tällainen toiminta on demokratian vastaista usein. Toisaalta jonkinlainen kontrolloitu politiikan ja puolueiden rahoitus on parempi kuin rikkaiden ihmisten yksinoikeus politiikkaan ja siitä päättämiseen.
Varmaan yksi syy Suomen erityisiin ongelmiin aiheen parissa on historiallinen asema demokratiana lännen ja idän välissä. Yhteen aikaan kummaltakin suunnalta tuli rahaa valtavia määriä ja rahojen piilottelusta tuli osa maan tapaa. Viime hallituskaudella Tuija Brax korjasi surkean vaalirahoituslainsäädännön, kun järjestelmä on totaalisesti kriisiytynyt. Nyt on Paavo Arhinmäen aika korjata tämä vielä auki jäänyt kysymys poliittisten nuorisojärjestöjen rahoituksesta.