Hans-Werner Sinn nostaa esiin Public Policies Against Global Warming -paperissaan esiin varsin tärkeän huomion ilmastonmuutoksen ja uusiutumattomien yhteydestä. Sinn käsittelee artikkelissaan terävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyviä toimia fossiilisen energialähteen hallitsijan näkökulmasta. Sinnin arvio on varsin lohduton: melkein kaikki kulutusta hillitsevät toimet, lisäävät vain öljynporaajan tai hiilenkaivajan poraamista ja kaivamista. Erityisesti ongelmia on hallitsijalla, jolla on syytä epäillä pääsyään tai lastensa pääsyä resurssiin käsiksi. Jos tietää, että valtakauden loppu häämöttää kannattaa porata kaikki öljy ja sijoittaa Sveitsiläiselle pankkitilille. Allan Seuri kirjoitti tästä artikkelista aiemmin.
Jaakko Stenhäll taas veti johtopäätöksiä Suomen politiikkaan:
Kotimaisessa tarkastelussa meillä on kuitenkin yksi energianlähde, turve, jonka kieltäminen vähentäisi kätevästi tarjontaa ja ei varmasti aiheuttaisi noita hankalia dynaamisia vaikutuksia.
Jaakko on tässä tietenkin oikeassa. Suomen voisi kuvitella olevan niin vakaa maa, että voimme lähteä tekemään näin vahva politiikaa: leikkamaan jonkun tietyn osan fossiilisten polttoaineiden lähteistä kokonaan pois ihmiskunnan käytöstä. Tällainen toimi olisi historiallisesti suuri ja juuri sellainen, mihin meidän pitäisi pystyä. Turpeen jättäminen maahan on poliittisesti realistinen tavoite ja sen onnistuminen on kiinni pelkästään poliittisesta tahdosta.
Analyysiä voi kuitenkin laajentaa vielä vähän suurempaan lähteeseen ja siitä käytävään kamppailuun. Pohjoisnapajäätikön sulaessa paljastuu valtavia määriä öljylähteitä, joista valtiot ja yritykset käyvät suurta taistelua. Suomella on kansainvälisessä politiikassa jonkinlainen erikoisside Arktikseen hyvin pohjoisessa sijaitsevana maana. Meidän edustajamme istuvat niissä pöydissä, missä resurssit jaetaan.
Tällä hetkellä Suomi kuitenkin hakee lähinnä jonkinlaisia osinkoja Arktiksen öljystä valtion omistusohjauksessa olevan Arctia Shipping Oy:n läpi ja pysyy vaiti suuremmista ongelmista. Tämä on häpeä Suomelle. Osinkojen metsästämisen sijaan pitäisi hakea täyttä kieltoa pohjoisen öljylähteille. Se on eettisesti ainoa puolustettavissa oleva näkökulma. Kaikki muu tulee lisäämään merkittävästi hiilidioksiidin määrä ilmakehässämme.
Sekä turpeeseen että Arktiksen öljyyn liittyy myös valtavia riskejä lähiluonnolle ja siis luonnon monimuotoisuudelle. Kuitenkin jopa nämä kiistattomat riskit unohtaen päätösten pitäisi olla aivan toisenlaiset kuin nyt.
Poliisi poistaa tätä kirjoittaessa Greenpeacen aktivisteja Nordica-jäänmurtajalta. Aktivistit ovat oikealla asialla ja heidän vaatimuksensa oikeutettuja. Vaikka suuri yleisö ei asiasta ihan vielä täysin sytykään, voivat tulevat sukupolvet ihmetellä passiivisuuttamme.
Fossiiliset polttoaineiden turvallisin säilytyspaikka on siellä, missä ne nyt ovat ja vaarallisin ilmassa lämmittämässä planeettaamme. Nykyisten sukupolvien pitää polttoaineet turvallisesti maassa ja tämä tavoite saavutetaan vain leikkaamalla lähde kerrallaan tarjontaa. Aloitetaan omistamme ja niistä joiden omistukseen voimme vaikuttaa.
Comments
5 responses to “Suomalaisten ristit – turve ja Arktis”
Toden totta! Arktiksesta puhutaan hälyttävän vähän Suomessa. Viesti siitä, että Pohjoinen jäämeri tulee olemaan täysin sulanut kesäisin vuonna 2015 (jep, ei 2050, vaan 3 vuoden päästä!) ei vaikuta menneen kaikille perille.
Suurin riski lienee niillä vielä äsken jään alla olleilla alueilla. Luulen, että tilanne on väliaikainen ja jää tulee vielä – mitä kentille sitten tapahtuu, miten putket suljetaan?
Suurin lokaali riski taitavat olla perinteiset öljyonnettomuudet. Jäisissä olosuhteissa veteen sekoittuneen öljyn torjunta on ilmeisesti melkein mahdotonta.
Tätä on Greenpeace nostanut esiin ansiokkaasti.
Perinteinen vasta-argumentti lienee se, ettei Suomella ole tosiasiallista mahdollisuutta estää öljynporausta arktisilla alueilla. Muut menevät sinne jokatapauksessa, joten on parempi, että Suomi on parhaansa mukaan avustamassa ja antamassa jäämerenkulun osaamista ja teknologiaa riskien pienentämiseksi.
Toki aina voi vedota moraaliseen ja eettiseen velvollisuuteen vastustaa kaikkea pahaa ja siihen vedoten kumota edellisen argumentin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla tämän moraalis-eettisen näkökulman lisäksi muita kommentteja alussa esittämästäni väittämästä.
“Perinteinen vasta-argumentti lienee se, ettei Suomella ole tosiasiallista mahdollisuutta estää öljynporausta arktisilla alueilla. “
Tämän väitteen voisi esittää jokaisesta öljylähteestä, hiilikaivoksesta ja kaasukentästä.
On totta, ettei se Suomen mahdollisuus mikään maailman suurin tässäkään casessa ole. Minusta meidän pitää yrittää tehdä se, mitä voidaan kuitenkin.
Suomen rooli ei tietenkään ole ratkaisevin, mutta Arktista koskevissa asioissa se ei ole ihan olematon käsitykseni mukaan. Ja ainakin pitää yrittää.