Matkaan Turkuun ViNO:n liittokokoukseen huomenna. Olen myös tyrkyllä ViNO:n opiskelijavaliokuntaan, mihin hain onnistuneesti kirjoittamalla vähäsanaisen hakemuksen Virnun opiskelijavaliokuntaan.
Ihan mielenkiinnolla odotan huomista jo. Edellisen tällaisen reissun jälkeen paluu normaalielämään tuntui kummalliselta. Politiikkaan vaan on niin helppoa innostua verrattuna vaikkaba Jacobin metodiin. En ole tosin varma kummasta saa pysyvämpää tyydytystä.
Shakkiakin olen vähän harrastellut. Pokeri-innostus vähän söi haluani pelata kuningaspeliä. Tänään kuitenkin näin jotain niin kummallista, että se pitää merkitä tännekin. Maailman paras pelaaja, Kramnik, pelaa ehkä parasta tietokonetta vastaan peliä tällä hetkellä. Ottelun toiseksi viimeinen siirto on tässä:
http://chessbase.com/news/2006/vkdf/diag2-01.gif
Kramnik on musta ja kone valkoinen.
Jääköön lukijan harjoitukseksi todeta, mikä tuossa siirrossa on sikamaisen hassua ja outoa.
Tänään opin, että kokosivun vaalimainos Aamulehdessä maksaa aavistuksen yli 10 000e. Asia kannattaa muistaa, kun näkee ensimmäisen Kokoomuksen vaalimainoksen kyseisessä julkaisussa. Mainonta on kieltämättä aika kummallinen bisness.
Suunnitelmatalouksista sanotaan aina, että ne ovat kovin tuhlailevia. Niinhän asia onkin, mutta jotenkin unohtuu millaiset rahat tämä meidän tehohirmu markkinatalous laittaa aivopesuun, jota myös mainonnaksi kutsutaan. Etuna tässä on ainoastaan se, että mainostajat taatusti tuhlaavat vähemmän luonnonvaroja kuin huonoja metallityökaluja tekevät työläiset suunnitelmataloudessa.
Jälleen on kotini piiritetty. Joka nurkalla seisoo poliisi. Taivaalla lentää helikopteri. Liikenne sekoilee. On tämä EU-puheenjohtajuus hienoa. Nyt ollaan vallanytimessä.
Tänään kävellessä oli kiva huomata vaihteeksi, että tuttavia tulee vastaan nykyisin aika paljon. Jotenkin semmoinen kadulla törmäily on minulle tärkeää. Muistuttaa siitä, että ihmiset todella elävät lähelläni. Sama tunne minulla oli usein Hervannassa. Keskustassa on anonyymimpää.
Taas ennen vaaleja pitää aloittaa pakollinen Nato-keskustelu. Keskustelu tarkoittaa tässä maassa sitä, että yritetään jotenkin olla lupaamatta mitään asiasta, josta on vieläpä vaikea keksiä mitään keskitietä.
Argumentointi Suomessa Nato-jäsenyyttä vastaan on vähintäänkin kummallista. Ensinnäkin meillä pitää olla uskottava puolustus. Toiseksi me jäämme aina yksin. Ja sitten pitää vielä muistaa ne sinkkiarkut, jossa sotilaamme tulevat ulkomailta sodista, jotka eivät kuulu meille. Jokainen näistä argumenteista on täysin absurdi.
Uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että me suksilla vikkelästi liikkuvat lumipukuiset agraariyhteiskunnan tuotteet motitamme neuvostankit jonnekin itäisiin metsiin. Koko väitettä ei uskalleta yleensä esittää täydellisenä. Korkeintaan saunakaljan jälkeen puhutaan Venäjästä ihan oikealla nimellä.
Yksin olemme jääneet tasan kerran Talvisodassa ja silloin ei oltu Natossa. Ehkä liittoutumisen sijaan pitäisi puhua aseveljeydestä. Siitähän meillä on hyvät kokemukset.
Sinkkiarkkuja ei tulisi Natonkaan kanssa yhtään enempää kuin nyt, jos vain pidettäisiin järkevää linjaa. Afghanistanissa ollaan jo nyt ihan vain velvollisuudentunnusta. Irakiin ei olisi pakko mennä. Yhdysvaltojen hölmöimmät seikkailut eivät keskimäärin ole tapahtuneet Naton alaisuudessa.
Olisi mahtavaa, jos Natosta voisi keskustella tunnustaen, että maailma on todellakin muuttunut vuoden 1944 jälkeen. Atomipommi ihan oikeasti muutti sodankäyntiä. En oikein tajua, mihin tämän asia on unohtunut. Ydinsodan jälkeisestä maailmasta puhuminen on minusta melko turhaa toimintaa, minkä vuoksi myös Venäjän suurhyökkäystä on turha pohtia. Hyökkäys ei taatusti tule muuten kuin suuremman konfliktin osana.
“Mutta miten sinä noin voit puhua? Terroristithan ovat 2000-luvun ilmiö!” Sitten voikin alkaa miettiä, mitä Nato on tehnyt terrorismien kitkemiseksi. Afghanistanissa kitkemistä yritetään kovasti, mutta miten ihmeessä Suomen jäsenyys muuttaisi terroristien jahtaamista tehokkaammaksi? Lähinnä jäsenyys vain loisi edes jonkin pienen syyn hulluille fundamentalisteille hyökätä meidän kimppuumme.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on tällä hetkellä niin mätää, ettei sitä pidä ruveta tukemaan millään symboolisilla jäsenyyksillä. Asiaa ei pitäisi edes harkita niin kauan kuin kiduttajat ovat vallassa.
Kirjoittaminen ollut vaikeaa viime aikoina. Olen koittanut työstää tekstejä monenlaisista aiheista kuten luonnontieteiden arvostus (tai sen puute) Suomessa, teekkarien politiikkakammo ja valtion uhkapelimonopoli. Kun nämä kirjoitukset eivät tahdo realisoitua, kirjoittelen tavanomaisemman blogikirjoituksen.
Olen hurahtanut politiikkaan kovalla innolla viimeisen kuukauden aikana. Suurin kiitos tästä kuuluu Virnulle (Tampereen vihreät nuoret) sekä verrattain kevyelle periodille koululla. Esimerkiksi perjantaina olimme Helsingissä katsomassa eduskuntaa, puolueen tiloja ja paikallisia toimijoita. Tämän kaiken lisäksi suorastaan törmäsimme George Soroksen haastatteluun Akateemisessa kirjakaupassa. Täytyy muuten sanoa, että Soroskin nosti ilmastonmuutoksen esiin vaikka asiasta ei kirjoitettu lehdistössä ilmeisesti mitään. Hassua kun miehen Venäjän mielipiteilllä on väliä, mutta ei näillä vihreämmillä ajatuksilla. Mukana ollut vihreä nuoriso tuntui todella mukavalta ja joukossa oli vielä uusia naamoja, mikä ilahduttaa kovasti. Virnu kasvaa hirmuisella vauhdilla ja se näkyy.
Olen varmaankin lähdössä Virnun toimintaan mukaan jotenkin virallisemmin ensi vuonna. Vaalitoimintaankin olen lupautunut mukaan. Asiasta lisää sitten, kun se on vähän virallisempaa.
Tuntuu muuten siltä, että maailma menee pienin askelin kohti jotain parempaa. Demokraattien vaalivoitto palauttaa vähän luottamusta Yhdysvaltoihin ja ilmeisesti tilanne Tampereen kunnallispolitiikassa on avautumassa. Aseveliakseli on mennyttä. Toivottavasti! Nyt vallataan vielä eduskunta.
Ja vielä linkkivinkki: New Yorker: High Costs: Sternin raportista. Raportti ei ole mielestäni saanut täällä niin paljoa julkisuutta kuin olisi pitänyt. Myöskään vihreät eivät ole mielestäni yrittäneet lähteä britti-innostukseen mukaan niin paljon kuin olisi voitu. Kriittinen massa ilmastonmuutostietoisuudessa pitää saavutta pian. Nytkin olisi ollut hyvä hetki yrittää.
Tässä ensimmäisiä ovensuukyselyitä odotellessa Yhdysvaltain vaaleista tapan aikaa ja yritän vähän muotoilla kantaani uhkapeleihin.
Alkuunkin on huomattava, että yleinen mielipide uhkapelejä kohtaan on tavattoman kieroutunut.
Guardianin pääotsikko tänään: Climate Change Cost: £3.56 trillion.
Muutama pika-ajatus:
Olin viime perjantain ja lauantain Helsingissä kokoamassa Vihreiden nuorten opiskelijapoliittista ohjelmaa. Tuntui vähän hassulta matkustella pääkaupunkiin vain istuakseen huvin vuoksi kokouksessa. Matka kuitenkin kannatti täysin. Tutustui moneen uuteen ihmiseen ja koki vaikuttavansa. Hassua miten paljon muiden innostus tarttuu. En millään olisi halunnut lopettaa tekstin muokkailua lauantaina, kun aika oli loppumassa. Luulen, että muut viherpiipertäjät olivat samoilla linjoilla. Tämä siis siitä huolimatta, että edellisenä iltana oli luonnollisesti istuttu muutamalla tuopposella.
Ikävänä puolena täytyy sanoa, että junassa keksi heti idean, mikä paperista puuttuu ja on oikeasti tärkeä asia. Pitää korjata asia sitten VINO:n liittokokouksessa. Vaikuttamisen illuusio on erittäin miellyttävä asia!
Kunhan ohjelmasta tulee joku versio nettiin, linkitän sen tänne. Sen verran ylpeä siitä olen kuitenkin.
Tätä blogia aloittaessa ajattelin kovin paljon jakavani mainioita linkkejä. En ole tätä tainnut hirveästi(1) tehdä, joten on aika korjata asiaa.
New Scientist: Imagine Earth without people
Mitä tapahtuisi, jos kaikki ihmiset häviäisivät nyt? Luonto palautuisi yllättävän äkkiä. Ehkä. Erittäin mielenkiintoinen artikkeli luonnosta ja meidän pienuudesta.
Salon: The flying spaghetti monster
Maailman mukavimman äkäisen ateistin haastettelu. En millään saa tarpeeksi Dawkinsista. Voinkin tässä samalla kehua, että yksi parhaita tieteen popularisointeja on samaisen herran The Ancestor’s Tale. Dawkins ilmentää myös hyvin pitkälle samaa asennetta uskontoon kuin minä. Jos YLE:llä olisi olisi munaa, olisi The Root of All Evil? tullut jo televisiosta. Toivottavasti se tulee sentään joskus.
(1) 18.10.2006 Typo korjattu
