Täytyypä sanoa, että Helsingin Sanomien juttu Ideapark-keskustelusta eduskunnassa sisältää sekä oikeiston että vasemmiston tylsintä ja väsyneintä retoriikka vähään aikaan.
Ensin vasemmisto:
Erkki Virtanen (vas) kannusti Vapaavuorta ”yhteiseen rintamaan riistäjäkapitalisteja vastaan”.
On ehkä pieni mahdollisuus, että tuo on osittain vitsi, mutta aika usein tämän kuulee vailla mitään lieventäviä seikkoja. Tuulahdus jostain paljon pahemmilta ajoilta. Ylipäätään pääoman pelkääminen sinällään tuntuu jotenkin typerältä. Ideapark on tietenkin ihan kuvottava ajatus, mutta on kai aika selvä, että 1800-luvun tehtaanomistaja oli pahuudessaan hirveämpi tyyppi kuin Toivo Sukari.
Sitten oikeisto:
Kokoomuksen varapuheenjohtaja Marja Tiura kertoo olevansa avoimesti Ideaparkin rakentamisen kannalla.
”Tässähän on kysymys muustakin kuin pelkästä kaupan keskittymästä, se on elämyskeskittymä. Liikenteen näkökulmasta katsottuna on parempi rakentaa iso ostoskeskus, jossa ihmiset viettävät aikaa kuin ajavat kaupasta toiseen.”
Hyi helvetti, jos ostokset ovat elämyksellisyyttä… Ärsyttää valtavasti, että oikeisto on ominut kaiken kulttuuriin – ja hyvään – liittyvän retoriikan itselleen sopiviin kohteisiin. Ainakin minun on vaikea käyttää sanoja elämys ja innovaatio vain siksi, että eräät typerykset tykkäävät viljellä näitä aina silloin kun tehdään jotain aivan niin kuin on aina tehty.
Oikeasti pehmeä kulttuuri ilman valtavia rahallisia panostuksia tarjoaa parhaat elämykset ja erilaisuus, moninaisuus ja asioiden kriittinen tarkastelu taas parhaat innovaatiot.
Kokoomuslaisten mielestä asia kuitenkin menee niin, että parhaat elämykset saa ostamalla kalliin laukun ja parhaat innovaatiot tapahtuvat, kun joku suurempi herra sanoo, että nyt tehdään innovaatiota.
Ja ettei tulisi sellainen fiilis, että keskellä olisi asiat paremmi. Iltalehdestä vielä vähän keskustalaista typeryyttä ja ajattelemattomuutta:
– Mutta mielestäni sitä kannattaa aika rauhallisesti miettiä, missä oikea raja erittelyvelvollisuudelle on. 1 700 euroa menee helposti jo melkein yhteen lehti-ilmoitukseen, eikä se ole kampanjassa välttämättä kovin suuri raha. Raja voisi olla 10000 euroa, Lehtomäki miettii.