Taas ennen vaaleja pitää aloittaa pakollinen Nato-keskustelu. Keskustelu tarkoittaa tässä maassa sitä, että yritetään jotenkin olla lupaamatta mitään asiasta, josta on vieläpä vaikea keksiä mitään keskitietä.
Argumentointi Suomessa Nato-jäsenyyttä vastaan on vähintäänkin kummallista. Ensinnäkin meillä pitää olla uskottava puolustus. Toiseksi me jäämme aina yksin. Ja sitten pitää vielä muistaa ne sinkkiarkut, jossa sotilaamme tulevat ulkomailta sodista, jotka eivät kuulu meille. Jokainen näistä argumenteista on täysin absurdi.
Uskottava puolustus tarkoittaa sitä, että me suksilla vikkelästi liikkuvat lumipukuiset agraariyhteiskunnan tuotteet motitamme neuvostankit jonnekin itäisiin metsiin. Koko väitettä ei uskalleta yleensä esittää täydellisenä. Korkeintaan saunakaljan jälkeen puhutaan Venäjästä ihan oikealla nimellä.
Yksin olemme jääneet tasan kerran Talvisodassa ja silloin ei oltu Natossa. Ehkä liittoutumisen sijaan pitäisi puhua aseveljeydestä. Siitähän meillä on hyvät kokemukset.
Sinkkiarkkuja ei tulisi Natonkaan kanssa yhtään enempää kuin nyt, jos vain pidettäisiin järkevää linjaa. Afghanistanissa ollaan jo nyt ihan vain velvollisuudentunnusta. Irakiin ei olisi pakko mennä. Yhdysvaltojen hölmöimmät seikkailut eivät keskimäärin ole tapahtuneet Naton alaisuudessa.
Olisi mahtavaa, jos Natosta voisi keskustella tunnustaen, että maailma on todellakin muuttunut vuoden 1944 jälkeen. Atomipommi ihan oikeasti muutti sodankäyntiä. En oikein tajua, mihin tämän asia on unohtunut. Ydinsodan jälkeisestä maailmasta puhuminen on minusta melko turhaa toimintaa, minkä vuoksi myös Venäjän suurhyökkäystä on turha pohtia. Hyökkäys ei taatusti tule muuten kuin suuremman konfliktin osana.
“Mutta miten sinä noin voit puhua? Terroristithan ovat 2000-luvun ilmiö!” Sitten voikin alkaa miettiä, mitä Nato on tehnyt terrorismien kitkemiseksi. Afghanistanissa kitkemistä yritetään kovasti, mutta miten ihmeessä Suomen jäsenyys muuttaisi terroristien jahtaamista tehokkaammaksi? Lähinnä jäsenyys vain loisi edes jonkin pienen syyn hulluille fundamentalisteille hyökätä meidän kimppuumme.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on tällä hetkellä niin mätää, ettei sitä pidä ruveta tukemaan millään symboolisilla jäsenyyksillä. Asiaa ei pitäisi edes harkita niin kauan kuin kiduttajat ovat vallassa.