Kirjoittaminen ollut vaikeaa viime aikoina. Olen koittanut työstää tekstejä monenlaisista aiheista kuten luonnontieteiden arvostus (tai sen puute) Suomessa, teekkarien politiikkakammo ja valtion uhkapelimonopoli. Kun nämä kirjoitukset eivät tahdo realisoitua, kirjoittelen tavanomaisemman blogikirjoituksen.
Olen hurahtanut politiikkaan kovalla innolla viimeisen kuukauden aikana. Suurin kiitos tästä kuuluu Virnulle (Tampereen vihreät nuoret) sekä verrattain kevyelle periodille koululla. Esimerkiksi perjantaina olimme Helsingissä katsomassa eduskuntaa, puolueen tiloja ja paikallisia toimijoita. Tämän kaiken lisäksi suorastaan törmäsimme George Soroksen haastatteluun Akateemisessa kirjakaupassa. Täytyy muuten sanoa, että Soroskin nosti ilmastonmuutoksen esiin vaikka asiasta ei kirjoitettu lehdistössä ilmeisesti mitään. Hassua kun miehen Venäjän mielipiteilllä on väliä, mutta ei näillä vihreämmillä ajatuksilla. Mukana ollut vihreä nuoriso tuntui todella mukavalta ja joukossa oli vielä uusia naamoja, mikä ilahduttaa kovasti. Virnu kasvaa hirmuisella vauhdilla ja se näkyy.
Olen varmaankin lähdössä Virnun toimintaan mukaan jotenkin virallisemmin ensi vuonna. Vaalitoimintaankin olen lupautunut mukaan. Asiasta lisää sitten, kun se on vähän virallisempaa.
Tuntuu muuten siltä, että maailma menee pienin askelin kohti jotain parempaa. Demokraattien vaalivoitto palauttaa vähän luottamusta Yhdysvaltoihin ja ilmeisesti tilanne Tampereen kunnallispolitiikassa on avautumassa. Aseveliakseli on mennyttä. Toivottavasti! Nyt vallataan vielä eduskunta.
Ja vielä linkkivinkki: New Yorker: High Costs: Sternin raportista. Raportti ei ole mielestäni saanut täällä niin paljoa julkisuutta kuin olisi pitänyt. Myöskään vihreät eivät ole mielestäni yrittäneet lähteä britti-innostukseen mukaan niin paljon kuin olisi voitu. Kriittinen massa ilmastonmuutostietoisuudessa pitää saavutta pian. Nytkin olisi ollut hyvä hetki yrittää.