Category: Yleinen

Tänään osallistuin opintorahan korottamiseksi mielenosoitukseen. Koko juttu toimi aikalailla niin kuin voisi luullakin: huudettiin opintorahaa ylös, kuunneltiin kansanedustajien juttuja. Jutuista parhaat tulivat mielestäni Oras Tynkkysen suusta. Pointti alle 30-vuotiaiden osuudesta (0.5 % eli Oras itse) eduskunnassa on kieltämättä hyvä. Niin ja Aksu Piipon loppupuheenvuoro ei ollut paha. Kokoomuksen ja demareiden nokittelu voisi tapahtua jollain muilla foorumeilla ja ennen kaikkea asioiden olisi syytä hoitua.

Jossain vaiheessa ennen puheita minua pyydettiin ja suostuin haastatteluun Hämeen uutisille. Muutaman aika typerän kysymyksen ja vielä typerämmän vastauksen jälkeen sain sentään ulos jonkun lausunnon siitä, että olisi ehkä aika vaihtaa hallitusta. Onneksi ainoastaan tuo pätkä meni eetteriin tänään kuuden maissa.

Hämeen uutisilla on arviolta noin 3 hengen yleisö, mutta mietin, että olisi hirveätä olla joku suuri poliitikko, jonka lausuntoihin tartuttaisiin. Pitäisi antaa tuollaisia muutaman sanan pituisia kommentteja kaikkeen ja toivoa, että ne menevät täysin putkeen. “Soundbyte” -kulttuuri on todella hirveä. Mitään suurta ajatusta tuollaiseen pätkään ei voi saada ja jopa omien vähäisten ajatusten siirtäminen on hyvin vaikeaa haastattelutilanteessa.

Anna Politkovskayan nimi ei olisi sanonut minulle mitään muutama päivä sitten. Venäjän tapahtumat ovat minulle niin ahdistavaa pohdittavaa, että olen tainnut vältellä aihetta joskus tietoisestikin.

Myrskyn sammuttama kynttilä.

Voi osaisipa joku tehdä jotain jossain.

Ei ollut paras kirjoitus tuo edellinen. No en kehtaa poistakaa, vaikka jo nyt hävettää.

Bill Brysonin A Short History of Nearly Everythingin myynti on erittäin hieno juttu ja voi osoittaa, että olen väärässä “ihmisistä”. Toivottavasti kaikki lukevat tämän kirjan. Yksi parhaista teoksista populaaritieteen puolella. Voin myös suositella lämpimästi kirjaa David Bodanisin Electric Universea. Erittäin lennokkaasti kirjoitettua historiaa ja selittääpä se sähkönkin mielestäni erittäin hyvin. Kummatkin kirjat ovat muuten paljon, paljon parempia ja opettavaisempia kuin vaikkapa Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia, joka on tavattoman sekava teos. Rehellisesti en voi väittää tajuavani siitä kovinkaan paljoa, vaikka minulla on kuitenkin tukevasti fysiikan opintoja takanani.

Vähän liian rankkaa julistusta äskeinen siis. Koitetaan ottaa opiksi. Äkkiä sitä muuten tuleekin katumapäälle!

Syksyisessä sumussa juostessa saa hyviä ideoita. Eilen jatkoin ajatusta, jonka olin jostain muinoin napannut jostain: Darwinin evoluutioteoria oli siksikin merkittävä, että se toi aivan uuden kertaluokan aikaskaalat maailmankuvaamme. Ennen Lajien syntyä puhuttiin tuhansista vuosista, mutta tämä brittiaristokratian huipun selitys vaatikin jo miljoonien vuosien aikajänteen. Lordi Kelvinhän puhui Darwinia vastaan nimenomaan siksi, ettei voinut käsittää, miten aurinko voisi kestää niin pitkiä aikoja. Ennen pitkää Kelvinin kysymykseen löytyi vastaus ydinfysiikasta ja geologit löysivät todisteita miljardeja vuosia vanhasta Maasta. Nyt juostessani jotain mäkeä alas keksin tähän mielestäni jännittävän jatkon: Ajatelkaapa, miten ennustusvoimainen teoria evoluutio on! Se ennusti planeettamme iän ja uuden energialähteen Auringossa.

Juoksin puoli kilometriä eteenpäin ja sitten masennuin: kelle tästä ajatuksesta nyt kertoisi? Ja ennen kaikkea, miksi ihmisiä ei kiinnosta kaikki jännitävät jutut maailmassa? Fyysikoita ei kiinnosta biologia. Historia ei voi kiinnostaa kemistiä. Ketä kiinnostaa se, että Haber kehitti taistelukaasuja? Mehän luetaan vaan kemiaa ei mitään “Taistelukaasujen historia ja käyttö” -kurssia.

En myöskään ole voinut ymmärtää ihmisiä, jotka vielä minun ikäisenä kiroavat, etteivät ottaneet jotain kurssia lukiossa. Tosiasia on kumminkin se, että marssiminen kirjastoon paljastaisi varmasti kirjan, jossa asia olisi selvitetty selvästi ja kiinnostavasti ilman aamuherätyksiä.

Synkempinä hetkinäni olen myös miettinyt, että ehkä tämä yleinen halu oppia kaikesta jotain estää minua oppimasta erittäin paljon yksittäisistä aiheista. Tiedän vähän kaunokirjallisuudesta ja silti tiedän siitä enemmän kuin moni. Tiedän vähän biologiasta ja silti tiedän siitä enemmän kuin moni muu. Tiedän jopa vähän fysiikasta, vaikka tiedänkin siitä valtavasti enemmän kuin enemmistö ihmisistä. Olisin keskittänyt resurssini paremmin niin voisin olla nyt erittäin hyvä fyysikko tai biologi.

Erityisesti luonnontieteiden ja humanististen alojen välistä kuilua tuntuu olevan täysin mahdoton ylittää. Omat pienet yrityksenikin tuntuvat välillä vain fyysikoiden imperialismilta. Vaikkapa Philip Ballin Critical Mass – How One Thing Leads to Another on minusta mahdottoman mielenkiintoinen kirja siksi, että se laajentaa luonnontieteiden kenttää vähän humanistien ja taloustietelijöiden suuntaan. Ei se väärin ole, mutta varmaan tuntuu epämukavalta humanistista.

Tiedän muuten, että tämän kirjoituksen itseni hehkuttaminen on typerää. On kuitenkin totta, että en tiedä yhtään mitään monestakaan asiasta yhtään mitään. Nopeasti ajateltuna tuli mieleen paljon kädentaitoja, jotka minulta puuttuu, ja vaikkapa arkkitehtuuri, josta en tiedä juuri mitään muuta kuin, että isoja rakennuksia arvostetaan liikaa – kuulema. Silti olen pettynyt siihen, miten vähän ihmiset haluavat tietää. Enkä kykene päästämään tästä ajatuksesta irti.

Saatan kuvitella, mutta minusta kovin tuntuu siltä, että pedofiliahysteria on nyt siirtymässä jollekin uudelle tasolle. Olen kuukauden tilannut Aamulehteä pitkästä aikaa. Toissapäivänä oli lehdessä juttua pedofiilirinkien pidätyksistä. Eilen oli pääkirjoituksessa seuraava viisaus: “Jotain outoa tässä maailmanajassa on, kun seksuaalirikosten määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Olkoonkin, että lainsäädäntö on kirististynyt, tutkinta tehostunut ja kaikesta päätellen uhrien kynnys tehdä asiasta rikosilmoitus madaltunut.”.

Mistä pirusta Herra Päätoimittaja nyt tietää, että rikosten määrä todella on sitten lisääntynyt? Käyttämästäni lainauksesta voi etsiä monta selitystä, jotka saattaisivat yksinkin kelvata minulle selittämään rikosilmoitusten määrän nousun – puhumattakaan sitten yhdessä. Haluaisin tosissani tietää, mistä tämä kauhea pedofilia-vouhotus oikein lähti ja mitkä ovat toimittajien motiivit sen lietsonnassa. Tänään on lehden suurin otsikko: “Kolmella miehellä sadasta taipumusta pedofiliaan”. Kas kun ei samalla: “Jokaisessa bussissa on vähintään yksi PEDOFIILI!”, ettei vallan asiattomaksi mene.

Jos haluaisin tänään tuhota jonkun ihmisen maineen, liittyisi suunnitelmaani varmasti lapsipornokuvia ja tietokone. Itselläni käy usein mielessä, että informaationkulun rajoittaminen ei välttämättä ole enää nykypäivänä mahdollista, vaikka asia olisikin väestön selvän enemmistön mielestä täysin tuomittava.

Jotain yleisen mielialan tarttumisesta kertoo se, että minulla kovasti tekee mieli laittaa tämän jutun alle selvennys siitä, että pedofilia on todella ongelma ja että itselläni ei ole seksuaalisia haluja lapsia kohtaan.

Aamulehti kertoo tänään 28.9. Pelastakaa Lapset ry:n Suvi Kuikan neuvovan seuraavaa netissä juttelusta: “Sukupuolta ja ikää pitää varoa kertomasta”.

Muistan jo teininä löytäneeni parhaan huumevalituksen brittiläisiltä sivuilta. Ymmärsin silloin aivan selvästi, että Suomen vastaavat olivat aivan yliampuvaa keski-ikäisten naisten vouhotusta. On hyvin ikävä nähdä, että tässäkin asiassa mennään täysillä metsään.

Typeryyksien alta oikeat ja kunnolliset neuvot eivät näy. Tärkeintä olisi kuitenkin tehdä selväksi, että tavata pitää julkisilla paikoilla ja että vanhempien kanssa pitäisi voida keskustella. Nyt viesti on se, että vanhemmat eivät tajua yhtään mitään netistä. Kai se on hyvä, että totuus näkyy edes rivien välistä.

Yleinen apatia suurten ongelmien edessä on suurin ihmiskunnan ongelmista. Voisimme tehdä niin paljon kaikkea, jos meitä vain kiinnostaisi. Suuret ongelmat tarvitsisivat ihmisiä, jotka todella uskaltaisivat laittaa itsensä likoon. Itse en taida sellainen olla. Ehkä sitten joskus myöhemmin…

Kävin katsomassa Al Goren Inconvenient Truthin. Elokuva oli ihan asiallinen. Pelkään vain, ettei tuostakaan elokuvasta ole mitään hyötyä, kun yleisö koostuu vain meistä viherpiipertäjistä. Mielestäni muuten David Attenborough:n Are We Changing Planet Earth? ja Can We Save Planet Earth? olivat parempia dokumentteja samasta aiheesta.

Planeetan pelastamiseen tähtäävää meemiä on levitettä kuitenkin kaikissa muodoissa. Goren dokumenttikin on siksi tärkeä.

Kasvihuoneilmiön vahvistuminen on valtavan suuri ongelma, jonka selvittämiseksi meillä on kamala kiire. Ikävä kyllä päättäjät eivät näe ongelman laajuutta lähellekään samalla tavalla kuin tiedemiehet. Skeptisin porukka pysyy hengissä lähinnä Yhdysvaltain kummallisen sisäpolitiikan vuoksi. Yhdysvalloissahan vastakkainasettelujen aika on ilmeisesti juuri nyt pahimmillaan. Pääasiallinen syy konservatiivien skeptisyyteen on se, etteivät liberaalit olisi vain samaa mieltä asiasta. Tietysti rahakin vähän näkyy.

Lisäksi uskon, että öljynhinta ei taatusti tule putoamaan kovin äkkiä. Viime vuoden alkupuoliskolla yritin vähän innostaa kavereita lyömään vetoa, että öljyn hinta olisi yli 70 euroa barrelilta vuoden 2006 alussa. Onneksi kukaan ei ottanut vetoa kovin vakavasti nimittäin olisin sen hävinnyt. Wikipedian (mielestäni yleensä ihan kohtuullisen luotettava lähde… Tästäkin pitäisi kirjoittaa) mukaan tuo raja meni rikki huhtikuussa. On tavallaan huolestuttavaa, että edes bensiinin korkea verotus, ei näytä paljoa vähentävän Euroopan kulutusta. Vaikuttaisi siltä, että olemme hyvin koukussa.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Käyttää enemmän uusiutuvia energianlähteitä (aurinko, tuuli yms), vähentää yksityisautoilua, säästä energiaa ja rakentaa vähän lisää ydinvoimaa. Kaiken nykyisen päätöksenteon pitäisi tähdätä kasvihuoneilmiön minimointiin sekä öljyriippuvuuden katkaisuun. Kieltämättä uraaniriippuvuuteen vaihtaminen on suurinpiirtein sama asia kuin heroiinin vaihtaminen subutexiiin. Tämä vaihdos on kuitenkin mahdollinen toisin kuin täysi addiktion lopettaminen. Me globaalilla tasolla rikkaat emme ole luopumassa kaupallisesta romppeesta ihan noin vain.

Suomeen en kuitenkaan kaipaisi kuudetta ydinvoimalaa. Mielestäni meidän pitäisi nimittäin ruokkia suomalaisia uusituvien energialähteiden yrityksiä. Esimerkiksi suomalainen puuteollisuus on sijoittanut valtavan vähän rahaa uusien polttamoiden kehittelyyn, vaikka siihen olisi potentiaali. En usko, että tilapäisesti halpa ydinsähkö mitenkään lisäisi investointihaluja. Englannin keskustelua seuraillessa on tosin puhetta myös siitä, ettei ydinsähkö ole edes erikoisen halpaa. Tämä tuntuu minusta hieman uskamattomalta. Ydinsähkö ei todellakaan ole mikään kaiken ratkaiseva taikasauva niin kuin Kokoomus ajattelee. Mielestäni olisi tärkeä saada hiilidioksiidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä energiaohjelma, johon sisältyisi myös ydinvoima.

Edellisiä hallituksia voi myös syyttää (1) täysin hävyttömästä energiapolitiikasta. Tällä hetkellä nimittäin tuomme yhden (ison) ydinvoimalan verran sähköä Venäjältä. Saa nähdä, mitä talvi pakkasineen tuo tullessaan…

(1) Typo korjattu 14.9. klo 23.19

Aloitin opiskeluni maanantaina. Syksyni näyttää aika tehokkaasti pelkältä Maxwellin yhtälöiden pyöritykseltä. Kevennykseksi ja ilokseni otin vielä saksan sivulle.

Sikäli tuntuu ihan hyvältä opiskella, että jotenkin sellainen yhteiskunnallinen ahdistus on nyt kohtuullisen vähäistä, vaikka sen oikeastaan pitäisi olla hyvin voimakasta juuri nyt. Ajatelkaapa nyt, että meillä on hallitus, joka ei nosta opiskelijoiden tukia yhtään. Kysymys ei ole, onko hallituksen politiikka huonoa vaan onko hallituksen politiikka osaamattomuuden vuoksi huonoa vai jostain paljon kierommasta syystä. Jawb esitti hyvän kysymyksen siitä, luuliko hallitus oikeasti, että opintotukien nostamattomuus menisi läpi ilman mitään meteliä.
No takaisin miettimään Greenin funktioita ja ominaisarvoja.

Olen mietiskellyt tässä viime päivinä, mitkä voisivat olla historian merkittävimmät meemit. Meemihän on Richard Dawkinsin keksimä käsite kulttuurievoluution yksikölle. Geenit leviävät, lisääntyvät ja kuolevat biologisen evoluution myötä. Meemit leviävät, lisääntyvät ja kuolevat kulttuurisen evoluution myötä. Vaikkapa “Happy Birthday” -kappale tai ajatus sananvapaudesta ovat esimerkkejä hyvin laajalle levinneestä meemistä.

Ensimmäisenä minulle tulevat mieleen uskonnot, mutta oikeasti uskallan väittää, etteivät ne ole muuttaneet historian kulkua lähellekään niin paljoa kuin monet ihmiset uskovat. Ennen modernimpia uskontoja – paikallisten uskontejen aikaan – niiden rooli oli lähinnä elättää paikallinen papisto ja antaa hyvän syyn käydä rosvoamassa ja raiskaamassa naapuriheimo. Modernit uskonnot kuten kristinusko ja islam eivät lopulta eroa tästä kovinkaan paljoa. Aatteet ovat vain hieman laajalle levinneempiä, sillä ne eivät ole paikkoihin sidottuja. Toki uskonnot ovat aiheuttaneet kitkaa valtioiden välillä, mutta on tavattoman vaikea sanoa, olisiko tätä kitkaa ollut muuten.

Teknologia tarjoaa toki paljon meemejä, jotka ovat levinneet laajalle, mutta väittäisin, että tässä on ympäristön ja meemien kanssakäyminen niin vahvaa, että on paha puhua “puhtaista” meemeistä. Ajatellaanpa vaikkapa jousien leviämistä metsästäjä-keräilijöiden kulttuurien välillä. Leviäminen oli valtavan nopeaa ja syy on selvä: jousi oli tavattoman kätevä. Meemi ei levinnyt vain meemin takia vaan siksi, että se oli tavattoman tehokas. (En ole ihan varma, onko tätä erottelua mitenkään mahdollista täsmentää. Voisi yrittää palata tähän asiaan.) Tieteessä pätee sama asia kuin teknologiassa. Toki Newtonin teoriat levisivät valtavan nopeasti. Ne kun sattuivat olemaan niin tavattoman tarkkoja likiarvoja todellisuudelle.

Mielestäni ehkä parhaiten levinnyt meemi voisi olla orjuuden lopettaminen. Ajatus ihmisten luontaisesta vapaudesta on lopulta aika nuori keksintö ja toisaalta ajatus on kuitenkin yleisesti hyväksytty nykypäivänä.

Tämä tästä historian pohdiskelusta. Anteeksipyynnöt McNealeille, joiden kirja Verkottunut ihmiskunta on ollut innoittamassa tätä pohdintaa. Kirja on mainio lyhennelmä historiasta. Tiedon pakkaaminen pieneen tilaan on tavattoman hienoa ja kiinnostavaa.