Yleiset tunnelmat vaaleista
Onko presidentinvaaleihin liittyvässä mouhkaamisessa mitään järkeä nähden presidentin valtaoikeuksiin? Ei todellakaan ole. Myöskään presidentinvaaleihin liittyvä arvokeskustelu ei ole nähdäkseni tuonut mitään erityisen hyvää suomalaiseen keskusteluun.
Olen myös viime päivinä tullut vakuuttuneeksi siitä, että vaalijärjestelmämme ei ole täydellinen presidentinvaalien kohdalla. Jos haluaa käyttää äänensä mahdollisimman edes kohtuullisen tehokkaasti, pitää vaaleissa taktikoida. Esimerkiksi punavihreämpää presidenttiä kaipaavan kannattaa kenties vaihtaa ääni Arhinmäeltä Haavistolle vain siksi, että Haavistolla on jonkinlaiset mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle. Samaan tapaan Haavistoon positiivisesti suhtautuvan Niinistön kannattajan kannattaisi jopa harkita ääntä Haavistolle, kun Niinistön toisen kierroksen paikka on varma.
Tällainen taktikointi ei ole hyvän vaalijärjestelmän puitteissa tarpeellista. Helpommin asia hoituisi esimerkiksi siirtoäänivaalijärjestelmässä, jossa jokainen äänestäjä voisi merkitä äänestyslappuunsa ehdokkaat paremmuusjärjestyksessä. Samalla säästyttäisiin toisen kierroksen vaivasta.
Näissä presidentinvaaleissa on melkein täydellisesti pystytty ohittamaan poliittiset sisällöt. Tähän on syynä osittain se, että presidentin valtaoikeukset ovat niin epäselvät ja pienet, ettei oikein mistään saa kunnolla kiinni. Osittain syynä on myös media, joka keskittyy vain “hevoskilpailuun” – siihen kuka johtaa ja minkälaisilla manöövereillä ehdokkaat muka pelaavat toisiaan vastaan. Voi olla, että suomalaiset toimittajat ovat vähän liian suoraan uutisoinnin tavat Yhdysvaltain presidentinvaaleista samalla unohtaen suomalaisen politiikan paljon pienemmän mittakaavan.
Överimmän esimerkin liiallisten intentioiden hakemisesta voi bongata Ylen Matti Virtasen kirjoituksesta Mediapeli kiristyy:
Vasemmistoliiton ehdokkaan avioliittokaan ei ole sitä miltä se näyttää. Ensi näkemältä kyseessä on yksinkertainen vaalitemppu, jolla Ärhinmäki yrittää tasoitella ärhäkkää imagoaan. Todellisuudessa asian uutisointia ohjattiin vihreiden kampanjatoimistosta: kun Arhinmäki esitetään pikkuporvarillisen sovinnaisessa valossa, Pekka Haavistosta tulee uskottavampi vaihtoehto instituutioita vieroksuville radikaaleille.
Toivottavasti näiden vaalien jälkeen herää aitoa keskustelua siitä, onko näissä vaaleissa ollut yhtään mitään järkeä. Minusta presidentti-instituutio on syytä lopettaa mahdollisimman pian. Toivon, että näemmä nyt toiseksi viimeiset presidentinvaalit. Miksei viimeiset? Epäilen, ettei suomalaisessa poliittisessa syklissä ole mahdollisuuksia nopeampiin perustuslain muutoksiin.
Äänestyssuositus: Pekka Haavisto
En pidä näitä vaaleja ihan turhina. Äänestää kannattaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin kaikissa vaaleissa (*). Presidentilläkin on vielä joitain vallanrippeitä, presidentti voi ehkä vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja ainakin vaikuttaa Suomen ulkopolitiikkaan.
Äänestän näissä vaaliessa Pekka Haavistoa. Haavistoa kannattaa äänestää sekä taktisista syistä sekä siitä yksinkertaisesta syystä, että Haavisto on paras ehdokas.
Haavisto on minusta harvinaisen hyvä henkilö nimenomaan presidentiksi. Kokemukseni Haaviston kanssa toiminnasta ovat täydellisen positiivisia. Haavisto on niitä harvoja ihmisiä, jotka tulevat toimeen erittäin paljon itsensä erimieltä olevienkin kanssa. Haavistosta on helppo pitää paljon hyvinkin lyhyen tapaamisen perusteella. Tällainen seikka voi tuntua pikkutekijältä, mutta on myönnettävä, että presidentin rooli nykyisellään liittyy aika paljon erilaiseen edustamiseen. Suomi Haaviston edustamana tekisi takulla hyvän vaikutuksen muihin ja antaisi meille siis hiukan paremman mahdollisuuden vaikuttaa maailman tapahtumiin Suomen ulkopuolella.
Poliittisesti uskon Haaviston ajavan järkevää ulkopolitiikkaa. Rauhan rakentajana Haavistossa on potentiaalia viedä Suomen ulkopolitiikkaa isoja askelia eettisesti kestävämpää kohti.
(*) Eli ei juuri yhtään henkilötasolla. Vaikuttaa voi lähinnä vaikuttamalla omaan ystäväpiiriinsä ja sittenkin taitaa olla enemmän kyse epärationaalista vaikuttamisen kokemuksesta.
Kuvalähde: Horse racing event by tpower1978, CC BY 2.0
Comments
2 responses to “Tunnelmat ja suositukset presidentinvaaleihin”
Itse asiassahan se tärkein syy äänestää juuri Haavistoa on, että se auttaa häntä merkittävästi työskentelemään rauhanvälittäjänä ym. alkaen 6 vuoden kuluttua (vrt. Ahtisaari). Niissä hommissa kun siitä on oikeasti merkittävä apu statukselle, että on joskus ollut jonkun Toga-Togan presidentti. Siinä työssä Pekan on väliä. Miten muut ehdokkaat käyttäisivät presidenttiyttään maailman hyväksi?
Siirtoäänivaalikaan ei ole ideaali. Teoreettisestihan mikään äänestystapa, jossa valitaan yksi ehdokas, ei ole vapaa taktioinnista, mutta on ilmeisesti myös iha käytännön näyttöä siitä, että Siirtoäänivaaleissakin taktikoidaan Jenkeissä. Ja että niissä kannattaa taktikoida. Ks
http://rangevoting.org/Burlington.html
http://rangevoting.org/TTRvIRVreasons.html
LÄhde on toki propagandasivusto oman vaalitapaehdotuksensa puolesta, mutta silti vaikuttaa, että asiaan pitäisi ainakin perehtyä joskus tarkemmin.
Europarlamenttiin lähtee vuoden 2012 alussa Ville Itälän tilalle Petri Sarvamaa (kok), joka juonsi YLE TV1 A-studion 31.1.2007 lähetystä: siinä oli mielikuvamanipulointi, jossa ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuuden perustelut sensuroitiin ohjelmasta pois. Toimittaja oli Pasi Peiponen. Eli europarlamenttiin lähtee Suomesta sensuuria harrastava toimittaja.
Paavo Lipponen vs Jussi Niinistö. Asian tausta on sama kuin Lipposen Freudenthal-mitali, salainen valtataistelu: Lipponen on ruotsalaismielinen ja Niinistö ei. Suomalaisuuden Liitossa toiminut Niinistö tietää liikaa asioista, joista Lipponen ei halua puhua, ainakaan suomeksi.
Tarja Halonen on käytännössä Ruotsin nukke.
Kansanedustaja Sulo Aittoniemi vastusti kielilakia ja lykkäsi kielilakiäänestystä. Kielilakiäänestyksessä oli läsnä Ruotsin suurlähettiläs.