Jos kaverisi tulisi pyytämään sinulta kymmentä tuhatta euroa, saattaisi sinulle tulla mieleen muutama kysymys ennen pyyntöön suostumista. Päähän saattaisi paukahtaa esimerkiksi seuraavat kysymykset:
- Mitä sinä saat rahojen vastineeksi?
- Onko sinulla oikeasti kymppitonni tarjottavaksi hyvällekään kaverille?
Saattaisi jäädä kymppitonni saamatta.
Toisin kävi kuitenkin Sauli Niinistölle. 39 ihmistä (1) vastasi myöntävästi, kun Niinistö tuli kolkuttelemaan 10 000 euron rahapyynnön kanssa. Mitähän kyseiset tyypit mahtoivat vastata kysymyksiin? Rahaa epäilemättä porukalta löytyi. Entäs sitten vastikkeellisuus?
Yleensähän vaaleissa rahan lahjoittaminen suuremmissa määrin vaikuttaa vähintään kahdella tavalla:
- Rahalla voi saada itselle mieleisen ehdokkaan läpi.
- Rahalla voi ehkä ostaa itselleen vaikutusvaltaa. Ehdokasta varmaankin kiinnostaa tietää, miten rahaa saisi jatkossakin, joten ovet ovat varmaan auki lahjoittajalle enemmän kuin tavalliselle kansalaiselle.
Presidentinvaalien kohdalla on varmaan myönnettävä, ettei todellista vaikutusvaltaa ehkä synny niin paljoa, että ihan aidon vaikutusvallan ostaminen olisi kovinkaan mielekäs syy lahjoittamiseen. Tietenkin voi olla, että voihan sitä silti kuvitella ostavansa vaikutusvaltaa, vaikka sitä ei lopulta saisikaan presidentin heikkojen valtaoikeuksien vuoksi.
Politiikan rahoittaminen on merkittävä kysymys demokratian toiminnan vuoksi. Tavoitteena aika pitkään länsimaisissa demokratioissa on ollut jakaa valta tasaisemmin kuin se “luonnostaan” menisi. Rikkaimmalla on siksi vain yksi ääni samoin kuin kaikista köyhimmällä. Vaalirahoitus kuitenkin vääristää tätä kaavaa ja antaa käytännössä rikkaammalle suuremman vaikutusvallan kuin köyhimmälle.
Meille tavallisimmen köyhille ihmiselle 10000 euroa on valtavan iso summa. Noin suuren summan lahjoittaminen olisi puhtaasti mahdottomuus meistä useimmille. Ihan pieni ongelma näin suurissa lahjoituksissa ei ole myöskään se, minkälaisen kuvan ne aiheuttavat. Tärkeitä päätöksiä tekevien ihmisten pitää olla paitsi puhtaita myös näyttää puhtailta.
Yhteiskuntamme on kehittänyt tähän mennessä muutaman tavan suojautua vaalirahoituksen aiheuttamaa vallan epätasaista jakaumaa vastaan. Näistä pääasiallinen on puoluetuki, jolla eduskuntapuolueet voivat rahoittaa suurimman osan toimintaansa eivätkä näin ole täysin lahjoittajien armoilla. Puoluetuki ei ole suosittua, mutta se on merkittävin rahan valtaa vähentävä tekijä suomalaisessa politiikassa. Suomessa vaalirahoituslaki asetti myös joitakin tarpeellisia ehtoja yksittäisen lahjoituksen suuruuteen ja lahjoitusten avoimuuteen.
Parannukset vaalirahoituslakiin olivat hyviä. Niinistön lahjoittajien lista kuitenkin osoittaa, että vaalirahoituslakia pitäisi viedä vieläkin tiukempaan suuntaan.
Kaksi mahdollista keinoa:
- Lahjoituskatto: Laskea yksittäisen kansalaisen lahjoitusten sallittua kokoa
- Kulukatto: Luoda katto kampanjan kuluille
Melko suuri ongelma tällaisissa järjestelyissä ovat mahdollisuudet kiertää rajoituksia. Lahjoituskaton voi kiertää jakamalla rahat esimerkiksi puolison kautta. Kulukatto taas kärsii kulujen mittaamisen vaikeudesta. Esimerkiksi puoluetoimintaa voi olla vaikea erottaa yksittäisestä kampanjasta.
Tärkeintä minusta olisi tunnustaa kiertämisen mahdollisuus. Nelihenkinenkään perhe ei voi lahjoittaa kuin 4 kertaa lahjoituskaton. Kulukattoa taas ei taida saada ihan ruudinkestäväksi. Siksi minusta olisi tärkeintä keskittyä lahjoituskaton laskemiseen.
Mutta mistä sitten rahat kampanjointiin? Isolta joukolta kansalaisia pieninä summina. Tästä Pekka Haaviston kampanja näyttää hyvää esimerkkiä:
Pienlahjoitukset eivät luo vastaavaa ongelmaa kuin suurlahjoitukset. Vaikka Haavistoa varmasti jatkossa ehkä kiinnostaisikin tietää, saako hän lahjoituksia, ei hänen tarvitse mielistellä muutamaa rikasta henkilöä. Riittää kun hän mielistelee sitä valtavaa joukkoa, joka on hänelle lantteja jaellut. Tämä porukan etuja tuskin voi erottaa tavallisesta kansasta, joten Haaviston on vain pakko olla hyvä presidentti koko kansalle. Ihan niin kuin asian pitäisikin mennä.
Niinistön kampanja taas nojaa huomattavasti enemmän muutamiin suuriin lahjoittajiin. Presidentti on niin heikko Suomessa, etten usko tästä oikeasti aiheutuvan valtavasti haittaa kellekään. Tilanne pitää kuitenkin korjata ennen kuin todellisia ongelmia syntyy. Todettakoon myös, että Niinistö toimii täysin laillisesti eikä lahjoittajien moraalissakaan minusta ole mitään väärää. Haavistokin on voinut saada ensimmäisen kierroksen jälkeen suurempia lahjoituksia. Toiveeni on, että järjestelmä muuttuu.
Jotain voidaan tehdä kuitenkin parempaa järjestelmää odotellassa. Suosittelen kaikkia Haavistoa symppaavia lahjoittamaan pienen pienen summan Haaviston kampanjaan. Pienistä summista tulee suuria, minkä voi nähdä viime aikaisista lahjoituksista:
(1) Niinistön ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Presidentinvaalit 2012:
10 000 euroa Niinistölle lahjoittaneet: Aarne Aarnio, Heimo Aho, Ilkka Brotherus, Peter Fägernäs, Stig Gustavson, Tapio Hakakari, Harry Harkimo, Kyösti Heikkilä, Erkki Helaniemi, Ilkka Hiidenheimo, Jukka Härmälä, Matti Kaarnalahti, Olli-Pekka Kallasvuo, Juha Kokkila, Ilpo Kokkila, Seppo Kukkola, Heikki Lehtonen, Veikko Lesonen, Marjo Miettinen, Juha Mikkonen, Jari Paasikivi, Jyri Paavola, Pekka Pere, Rauno Puolimatka, Jarmo Rinta-Jouppi, Heikki Salmela, Teemu Selänne, Karl Sjöblom, Seppo Aatos Sjöblom, Juhani Sjöblom, Heikki Tavela, Jorma Terentjeff, Antero Toivonen, Tarja Toivonen, Ari Tolppanen, Hannu Turunen, Heikki Vaiste, Tomi Vannas ja Juha Vidgren.
Comments
6 responses to “Vippaa kymppitonni!”
Kannattaa pistää Saulin lahjoittajien sukupuolijakauma merkille: yksi nainen. Yksi. YKSI.
Hei kaksi on:
Tarja Toivonen ja Marjo Miettinen.
Kannattaa myös huomioida, että muitakin lahjoittajia on pienemmillä summilla.
mutta sehän toki on OK, jos kymmenkunta muusikkoa laittaa kampanjaan 70-100K, joka saadaan aikaan comeback-keikalla? Se raha on tietysti vastikkeetonta ja hyvää rahaa. Ja vastaukseksi ei käy se että jengi ostaa lippuja Haaviston takia, koska UB:n keikka olisi myynyt loppuun jäähallin vaikka ei olisi ollut tukikeikka.
Ei yhtään hullumpi pointti! Vapaaehtoistyöllä on varmaan jonkinlainen sija kampanjoissa ja tuntuisi hankalalta lähteä rajoittamaan sitä, jos arvo kampanjalle kasvaa “liian suureksi”. Vastaavaa voisi sanoa vaikka taitavasta kampanjapäälliköstä. Ei tämä varmasti kuitenkaan ole täysin ongelmatonta.
Samaa voisi tietysti myös sanoa ihmisistä, jotka lainaavat vaikkapa kuuluisuuttaan kampanjoille vastikkeetta muihin tarkoituksiin. Ehkä tässä on elementti, jolle ei oikein mahda mitään – tasa-arvo ei sikäli toteudu koskaan täydellisesti. Pitää kuitenkin lähteä niistä ongelmista, jotka ovat korjattavissa: yksi niistä on tuo lahjoituskatto.
eli vielä pelkistettymmin vaikkapa Ilkka Hiidenheimo on tehnyt työllään (tietoturva/palomuurisoftat) rahaa, ja lahjottaa siitä 10K Saulillle = rajoitettava. Muusikko Kerkko Koskinen tekee työllään 10K ja lahjoittaa sen Pekalle = ei tarvitse rajoittaa.
Ymmärrän kyllä pointin ja vaikka et varmaan uskokaan sitä, pidän asiaa ongelmallisena.
Kumminkin pari vastapointtia:
1. Vapaaehtoistyöllä on suhteellisen vahva hyväksyntä. Tämä näkyy mm. siinä, että vapaaehtoistyö on erityisesti kirjattu mm. vaalilakiin hyväksyttävänä tapana antaa “lahjoituksia” kampanjaan.
2. Myös Kerkko Koskinen lienee oikeutettu vapaaehtoistyöhön.
3. Vapaaehtoistyöllä voi kerätä vain jonkin verran rajallisia summia rahaa kampanjan aikana ellei asia ole jossain määrin rahan keruuta yleisöltä. Esim. jopa UB-fanit olisivat varmaan jääneet kotiin, jos lahjoitus menisi jollekin todella vastenmieliselle taholle.
Minusta aidosti olisi hyväksyttävämpää, jos Ilkka Hiidenheimo myisi työtaitojaan Sauli Niinistön kampanjan lävitse kuin että hän antaisi kampanjalle rahaa. En tiedä, millaisia summia näin saataisi kerätyksi: epäilen, että vähän huonommille tuntiliksoille hän kuitenkin pääsisi kuin tavanomaisessa työelämässä.
Ja siis todetaan nyt, että veikkaisin Haaviston kampanjankin ottavan 10 000 euron lahjoituksen vastaan, jos sitä heille tarjottaisi. Sen systeemin sisällä ehdokkaat taitaa toimia missä ollaan – ei sen missä toivottaisiin olevan.