VR:stä

Osmo Soininvaara kirjoittaa mielenkiintoisesti VR:n käytännöstä maksattaa muun Suomen henkilöliikennettä Tampere – Helsinki väliä sahaavilla ihmisillä.

Tämänkin käytännön voisi varmaan perustella ihan järkevästi. VR:n pitää tietysti taata liikenne muuallakin maassa kuin täällä etelässä. Esimerkiksi on hienoa, että jouluna Mäntässä käydessä voin huristella kiskobussilla Vilppulaan (josta tosin nykyään täytyy säätää autokyyti Mänttään). Ei tuo Haapamäen rata varmaan hirveästi mitään tuota, mutta se on ehdottomasti niitä parempia keinoja tukea alueen köyhempiä kuntia. Parhaassa tapauksessa ne pääsevät yhteyden ansiosta Tampereen kasvun imuun.

Ongelma tässä tilanteessa on kuitenkin päätöksenteon ja politiikan näkymättömyys. En minä tiennyt ennen Soininvaaran kirjoitusta, maksavani muun Suomen matkoja Helsinkiin matkatessani, vaikka joukkoliikenne minua onkin kiinnostanut jossain määrin. Minusta tämänkaltainen näkymätön tuki on osittain seurausta VR:n monopolista. Monopolien kanssa on vaikea erottaa, mikä on valtion tukea ja mikä ei. VR:n erityisaseman purkamisessa olisi tietysti omat erikoisongelmansa. On esimerkiksi aika vaikea kuvitella suurta määrää toimijoita näin paljon erityisosaamista ja investointeja vaativalla alalla.

Olisi niin paljon järkevämpää hoitaa tämänkaltainen tukeminen selvällä avoimella prosessilla. Annetaan rahaa toteutuneiden matkustajien mukaan mahdollisesti painottaen tiettyjä aluepoliittisesti tärkeiksi katsottuja välejä. Minusta tuntuu usein, että suuri osa politiikan pahimmista koukeroista syntyy siitä, kun joku jossain on halunnut piilotella suoraa valtion tukea.

Moni on sitä mieltä, että maaseutu on pidettävä asuttuna kustannuksista välittämättä. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ehdottavan, että jokaiselle maalaiselle maksettaisiin suoraan puhdasta rahaa käteen ikävässä paikassa asumisen johdosta. Tämän sijaan on keksitty maataloustukien kaltaisia järjestelmiä, jotka tukevat kiistämättä maalla asuvia ihmisiä. Tietysti voisi ajatella (erityisesti jos sattuisi olemaan perustuloon vähemmän uskova), että on hyvä tukea jotain työtä eikä vain hengailua. Tämä on kai ihan kohtuullinen väite, mutta silloinkin tuen ei pitäisi olla tiettyyn alaan sidottua. Oikeasti ei ole mitenkään mainio ajatus sitoa maaseudun elinkeinorakennetta erikoisesti maatalouteen. On siellä maalla paljon kaikkea muutakin ihan yhtä tärkeää.

Lyhyesti siis: Tuet avoimiksi ja VR voisi selvästi kertoa edes verkkosivuillaan, mitä tietyt osuudet tuottavat. Ainakaan itse en sitä tietoa löydä esimerkiksi vuosikertomuksesta.