Itse hahmotan tällä hetkellä useimmissa länsimaissa seuraavat neljä poliittista voimapeluria, jotka ovat sellaisissa asemissa, että ne voivat muuttaa yksittäisiä maita ja viedä niitä yllättäviinkin suuntiin.
- Populistit
- Perinteinen vasemmisto
- Suuryritysmyönteinen oikeisto
- Liberaali ja koulutettu nuoriso
Tietenkin ryhmien sisällä on merkittäviä poliittisia erimielisyyksiä. Melkolailla libertaarilla start-up yrittäjälla ja vasemmistoaktiivilla on tolkuton määrä poliittisia erimielisyyksiä, mutta toisaalta toisaalta molemmat saattavat löytää yhteistä maaperää esimerkiksi suhteesta maahanmuuttajiin tai vielä todennäköisemmin vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin – tyypillisesti molempien voisi väittää kuuluvan liberaaliin ja koulutettuun nuorisoon.
Kutakin ryhmää voi löytää useista paikoista valtakunnan sisältä. Perinteisen vasemmiston sieltä, missä duunareilla on vielä töitä. Populistit vähän siellä, missä duunarien työt ovat uhattuina tai menneet. Suuryritysmyönteisen oikeiston suuremmista kaupungeista, mutta käytännössä myös muualta maasta isojen yritysten johtajista. Liberaali ja koulutettu nuoriso on alkanut pakkaantua isoimpiin kaupunkeihin.
Maiden tulevaisuuden kannalta oleellinen kysymys on pitkälti siinä, mitkä voimapelurit löytävät toisensa.
EU-projekti ja Britannian lähtö
Euroopan Unioni ja Britannian EU-ero ovat hyvä esimerkki ryhmien muuttuneista valtasuhteista. EU on alunperin perinteisen vasemmiston ja suuryritysmyönteisen vasemmiston yhteinen projekti. Vasemmisto oli aidosti globalistinen ja sai projektista kansainvälisyyttä. Oikeisto sai projektista tilaa suuryrityksille ja kaupalle.
On kuitenkin todella oleellista huomata, että EU:ssa tällä hetkellä niskanpäällä on nimenomaan suuryritysmyönteinen oikeisto. Demarien voima on ollut viime ajat laajalti Euroopassa heikentynyt ja sehän on näkynyt juuri siinä, että EU-projektista on tullut konservatiivien projekti. Oikeiston ajettua EU-projekti karille, on populistien ollut helppo saada nykypoliitikkoihin pettyneet ja maailman erilaisia muutoksia pelkäävät ihmiset mukaan EU:n vastustamiseen.
Kun Britanniassa populistit saivat peräti konservatiivisen puolueen jaettua, syntyi Cameronin itsekkään tasapainoilevan poliittisen pelaamisen myötä mahdollisuus saada äänestys läpi ja huonostihan siinä kävi. Tappion varmisti se, että Labourin johdon puolella oli selvää skeptisyyttä EU-projektin järkevyydelle. Liberaali ja koulutettu pääasiassa kaupunkeihin pakkautunut nuoriso muodostui ainoaksi todelliseksi yhtenäiseksi vastapooliksi populismille, mutta sen poliittinen voima ei riitä yksin puolustamaan oikein mitään.
EU-projekti voidaan vielä pelastaa
EU-projektina on pelastettavissa, jos projekti saadaan otettua pois konservatiiveilta. Oikeistolaiset kapteenit ovat toistuvasti ajaneet laivan karille. Populistit jättäisivät laivan. Liberaalilla ja koulutetulla nuorisolla ei ole ollut varsinaisesti mitään kunnollista sanaa EU:n suunnassa.
Pääkysymys tämän hetken tilanteessa on siinä, mitä perinteinen vasemmisto tekee. Sen pitää päättää, mitä se tekisi laivalla, jos se olisi johdossa. Muutamien yksittäisten maiden sosialistijohtajat eivät ole saaneet mitään selvää kurssia näytettyä. Kuvaava ja surullinen esimerkki on Suomen SDP, joka jonkinlaisen populistien peesailuna ajoi kovempaa talouspolitiikkaa EU:ssa kuin oikeiston keskimäärin.
Jos liberali, luova ja koulutettu nuoriso vielä aikoo tarttuu yksin ruoriin, vaatii se melko suurta poliittista muutosta kartalla. Nykyisellä mobilisointikyvyllä koulutettu nuoriso ei pärjää yksin. Tuntuisi kuitenkin täysin mahdolliselta, että ryhmä pystyisi ohjaamaan laivaa jonkun toisen ryhmän kanssa. Kaupunkien nuoriso on kuitenkin ennen kaikkea luovaa ja voi siksi pystyä paljon kokoaan suurempaan vääntöön.
Hyvin löyhänä analyysinä voisi sanoa, että kaikilla ryhmillä on nimittäin supervoimansa. Populistit saavat nukkuvat äänestäjät ja muiden hylkäämät liikkeelle. Perinteinen vasemmisto voi vieläkin ratsastaa AY-liikkeen valtavilla – vaikkakin pienentyneillä – muskeleilla. Suuryritysmyönteisellä oikeistolla on takanaan pääoma. Liberaalilla nuorisolla on kyky käyttää uusia välineitä ja kykyä tehdä asioita uudella tavalla.
Koska perinteiseen vasemmistoon ei voi luottaa, EU:n tulevaisuus ratkaistaan suurelta osin kaupunkien liberaalin luovan nuorison parissa. Toistaiseksi ryhmä on ollut poliittisesti aivan turhan apaattinen. Se voi kuitenkin vielä muuttua. Toisaalta yksin tämä ryhmä ei tee juuri mitään, vaan myös muiden poliittisten avainpelureiden – erityisesti perinteisen vasemmiston – pitäisi nähdä Eurooppa luonnollisena areenana politiikalle. EU ei tule toimimaan, jos sieltä halutaan lähteä aina, kun siellä otetaan pataan.
Kaikki yllä on hyvin sumea spekulointia. Luulen, että teksti voi ehkä auttaa jotakuta muuta näkemään ääriviivat tarkemmin. Työ jatkuu.
Kuvalähde: Two kings and two queens from the Lewis chessmen (British Museum), Andrew Dunn, CC BY-SA 2.0
Artikkelin lisenssi: CC BY-SA 2.0
Leave a Reply