Tag: oikeisto

  • 4 poliittista voimaa, jotka määrävät Euroopan suunnan

    Itse hahmotan tällä hetkellä useimmissa länsimaissa seuraavat neljä poliittista voimapeluria, jotka ovat sellaisissa asemissa, että ne voivat muuttaa yksittäisiä maita ja viedä niitä yllättäviinkin suuntiin.

    1. Populistit
    2. Perinteinen vasemmisto
    3. Suuryritysmyönteinen oikeisto
    4. Liberaali ja koulutettu nuoriso

    Tietenkin ryhmien sisällä on merkittäviä poliittisia erimielisyyksiä. Melkolailla libertaarilla start-up yrittäjälla ja vasemmistoaktiivilla on tolkuton määrä poliittisia erimielisyyksiä, mutta toisaalta toisaalta molemmat saattavat löytää yhteistä maaperää esimerkiksi suhteesta maahanmuuttajiin tai vielä todennäköisemmin vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin – tyypillisesti molempien voisi väittää kuuluvan liberaaliin ja koulutettuun nuorisoon.

    Kutakin ryhmää voi löytää useista paikoista valtakunnan sisältä. Perinteisen vasemmiston sieltä, missä duunareilla on vielä töitä. Populistit vähän siellä, missä duunarien työt ovat uhattuina tai menneet. Suuryritysmyönteisen oikeiston suuremmista kaupungeista, mutta käytännössä myös muualta maasta isojen yritysten johtajista. Liberaali ja koulutettu nuoriso on alkanut pakkaantua isoimpiin kaupunkeihin.

    Maiden tulevaisuuden kannalta oleellinen kysymys on pitkälti siinä, mitkä voimapelurit löytävät toisensa.

    EU-projekti ja Britannian lähtö

    Euroopan Unioni ja Britannian EU-ero ovat hyvä esimerkki ryhmien muuttuneista valtasuhteista. EU on alunperin perinteisen vasemmiston ja suuryritysmyönteisen vasemmiston yhteinen projekti. Vasemmisto oli aidosti globalistinen ja sai projektista kansainvälisyyttä. Oikeisto sai projektista tilaa suuryrityksille ja kaupalle.

    On kuitenkin todella oleellista huomata, että EU:ssa tällä hetkellä niskanpäällä on nimenomaan suuryritysmyönteinen oikeisto. Demarien voima on ollut viime ajat laajalti Euroopassa heikentynyt ja sehän on näkynyt juuri siinä, että EU-projektista on tullut konservatiivien projekti. Oikeiston ajettua EU-projekti karille, on populistien ollut helppo saada nykypoliitikkoihin pettyneet ja maailman erilaisia muutoksia pelkäävät ihmiset mukaan EU:n vastustamiseen.

    Kun Britanniassa populistit saivat peräti konservatiivisen puolueen jaettua, syntyi Cameronin itsekkään tasapainoilevan poliittisen pelaamisen myötä mahdollisuus saada äänestys läpi ja huonostihan siinä kävi. Tappion varmisti se, että Labourin johdon puolella oli selvää skeptisyyttä EU-projektin järkevyydelle. Liberaali ja koulutettu pääasiassa kaupunkeihin pakkautunut nuoriso muodostui ainoaksi todelliseksi yhtenäiseksi vastapooliksi populismille, mutta sen poliittinen voima ei riitä yksin puolustamaan oikein mitään.

    EU-projekti voidaan vielä pelastaa

    EU-projektina on pelastettavissa, jos projekti saadaan otettua pois konservatiiveilta. Oikeistolaiset kapteenit ovat toistuvasti ajaneet laivan karille. Populistit jättäisivät laivan.  Liberaalilla ja koulutetulla nuorisolla ei ole ollut varsinaisesti mitään kunnollista sanaa EU:n suunnassa.

    Pääkysymys tämän hetken tilanteessa on siinä, mitä perinteinen vasemmisto tekee. Sen pitää päättää, mitä se tekisi laivalla, jos se olisi johdossa. Muutamien yksittäisten maiden sosialistijohtajat eivät ole saaneet mitään selvää kurssia näytettyä. Kuvaava ja surullinen esimerkki on Suomen SDP, joka jonkinlaisen populistien peesailuna ajoi kovempaa talouspolitiikkaa EU:ssa kuin oikeiston keskimäärin.

    Jos liberali, luova ja koulutettu nuoriso vielä aikoo tarttuu yksin ruoriin, vaatii se melko suurta poliittista muutosta kartalla. Nykyisellä mobilisointikyvyllä koulutettu nuoriso ei pärjää yksin. Tuntuisi kuitenkin täysin mahdolliselta, että ryhmä pystyisi ohjaamaan laivaa jonkun toisen ryhmän kanssa. Kaupunkien nuoriso on kuitenkin ennen kaikkea luovaa ja voi siksi pystyä paljon kokoaan suurempaan vääntöön. 

    Hyvin löyhänä analyysinä voisi sanoa, että kaikilla ryhmillä on nimittäin supervoimansa. Populistit saavat nukkuvat äänestäjät ja muiden hylkäämät liikkeelle. Perinteinen vasemmisto voi vieläkin ratsastaa AY-liikkeen valtavilla – vaikkakin pienentyneillä – muskeleilla. Suuryritysmyönteisellä oikeistolla on takanaan pääoma. Liberaalilla nuorisolla on kyky käyttää uusia välineitä ja kykyä tehdä asioita uudella tavalla.

    Koska perinteiseen vasemmistoon ei voi luottaa, EU:n tulevaisuus ratkaistaan suurelta osin kaupunkien liberaalin luovan nuorison parissa. Toistaiseksi ryhmä on ollut poliittisesti aivan turhan apaattinen. Se voi kuitenkin vielä muuttua. Toisaalta yksin tämä ryhmä ei tee juuri mitään, vaan myös muiden poliittisten avainpelureiden – erityisesti perinteisen vasemmiston – pitäisi nähdä Eurooppa luonnollisena areenana politiikalle. EU ei tule toimimaan, jos sieltä halutaan lähteä aina, kun siellä otetaan pataan. 

    Kaikki yllä on hyvin sumea spekulointia. Luulen, että teksti voi ehkä auttaa jotakuta muuta näkemään ääriviivat tarkemmin. Työ jatkuu.

    Kuvalähde: Two kings and two queens from the Lewis chessmen (British Museum), Andrew Dunn, CC BY-SA 2.0

    Artikkelin lisenssi: CC BY-SA 2.0

     

  • Poliittiset akselit

    Poliittiset akselit ovat pitkään olleet intohimoni ja harrastukseni kohde. Poliittisilla akseleilla tarkoitetaan esimerkiksi vasemmisto-oikeisto- tai liberaali-konservatiivi -jaotteluiden hahmottamista joidenkin kuvitteellisten lukuarvojen läpi.

    Politiikan akselit ovat minusta kiinnostavia nörttiin vetoavan matemaattisen luonteensa lisäksi siksi, että ne tarjoavat hyvän tavan hahmottaa politiikka kokonaisuutena. Koska politiikkaan vaikuttaa Suomenkin kokoisessa pikkumaassa tuhansia ihmisiä hyvin aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti jokainen äänestäjä, on helppo ymmärtää, että politiikkaa on pakko katsoa jonkinlaisten yksinkertaistavien silmälasien läpi. Politiikan akselit ovat tähän vahva tapa.

    Analyysi reunaehdot ja luotettavuus

    Yksinkertaistaminen vääristää maailmaa aina. Itseäni politiikassa yllättää aina eniten se fakta, miten luonnollisesti vasemmisto – oikeisto -akseli nousee datasta melkein millä tahansa analyysillä. Vaikka sitä kuvittelisi, että Ranskan vallankumouksen aikaan sovittuun istumajärjestykseen pohjautuva jaottelu olisi kovin vaillinnainen nykyajan monimutkaisiin kysymyksiin, tulee kuitenkin todella nöyräksi siitä, kuinka suuri osa poliittisista kysymyksistä lopulta palautuu siihen.

    Alunperin Vihreiden strategiatyön innostamana tein pitkästä aikaa uuden faktorianalyysin Helsingin Sanomien vaalikonedatasta. Kyseessä oli siis kansanedustajaehdokkaiden vastausten analyysistä keväältä 2015. Myöhempää analyysiä lukiessa kannattaa huomioida seuraavat kolme faktaa:

    1. Kyseessä oli kaikkien puolueiden ehdokkaiden analyysi, joten akseleita vääntämässä olivat myös pienpuolueet.
    2. Kyseessä olivat vaalikonevastaukset, jotka ovat tietenkin vähän tarkoitushakuisesti vastatut. Analyysi kohde on siis se, miten ehdokkaat halusivat itsensä asemoida julkisesti – ei mikään yön pimeinä tunteina mietitty yksityinen syväajattelu vaan se, mikä näkyy kaikelle kansalle.
    3. Kyseessä on Helsingin Sanomien vaalikone ja kysymysten määrittelijällä on valtava rooli siinä, mitkä asiat nousevat pinnalle ja mitkä eivät.

    Analyysin yksityiskohtaisiin tuloksiin voi tutustua erillisessä dokumentissa. Yksittäisten kysymysten latautumiset eri kysymyksiin voi puolestaan katsoa erillisestä taulukosta. Kuvat ja vastaavat tässä dokumentissa ovat viittauksia siihen.

    Ensimmäisenä analyysini tuloksena löysin sen vasemmisto-oikeisto -akselin – jälleen vahvana ja isoimpana poliittisten mielipiteiden kirjon selittäjänä. Jos poliitikkoa pitäisi kuvata yhdellä termillä, olisi tärkein tieto paikka vasemmisto-oikeisto -akselilla.

    Erityisesti on tyydyttävää nähdä, että akseli on hyvin lähellä eduskunnan istumajärjestystä. RKP:n oikeampi paikka löytyisi ehkä kokoomuksen vasemmalta puolelta. KD:n ja Keskustan järjestys taas olisi aika siinä ja siinä. Akselin nouseminen datasta ilman mitään syvempiä oletuksia on kuitenkin jonkinlainen luotettavuuden osoitus ja ehkä syy katsoa analyysi läpi!

    Vasemmisto-oikeisto

    1

    On todella rohkaisevaa, että vasemmisto-oikeisto -akseli löytyy niin puhtaana. Se antaa hieman lisää uskottavuutta seuraaville osille analyysiäni. Akseli on tietenkin minun nimeämäni faktori, mutta tässä kohti nimeäminen on harvinaisen helppoa.

    Samalla tästä näkyy aika selkeästi se, että vasemmistoliitto ja kokoomus ovat puolueina vahvimmin asemoineet itsensä nimenomaan tämän akselin kautta. Muut puolueet eivät määritä itseään niin vahvasti tämän akselin myötä ja levittäytyvät hieman eri paikkoihin, mutta melkolailla yhtä laajasti. Puheet esimerkiksi vihreiden hajaannuksesta tässä ovat pahasti liioiteltuja. RKP:llä näyttää myös olevan nähtävissä vähän kahta kyttyrää, mikä on mielenkiintoista.

    Akselissa on mukana hyvin perinteiset poliittiset kysymykset. Päällimmäisenä julkisten palveluiden ulkoistaminen, yksityisten yritysten asema sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa, veronkorotukset ja leikkauspolitiikka. Vasemmisto haluaa julkisesti tuotettuja julkisia palveluita ja veronkorotuksia. Oikeisto haluaa ulkoistaa, lisää tilaa yksityisille yrityksille ja leikkauspolitiikkaa.

    Mielenkiintoisemmaksi asia menee, kun peliin laitetaan seuraavat faktorit.

    Ympäristöliberaalius – ympäristövastainen konservativismi

    2

    Seuraava poliittinen akseli on vihreästä perspektiivistä hyvin mielenkiintoinen. Akseli kuvaa hieman monenlaisia asioita. Siinä menevät sekaisin ympäristöasiat ja liberalismi-konservatismi. Jälkimmäistä akselia kuulee viljeltävän suomalaisessa keskustelussa tosi paljon. On kuitenkin oleellista huomata, että Suomessa konservatismi-liberalismi akseli (liberalismi tässä: myönteinen suhde teoreettiseen vastaanottokeskukseen omassa kunnassa, negatiivinen suhde “perinteisiin arvoihin”, myönteinen, myönteinen suhde seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, negatiivinen suhde puolustusvoimien lisärahoitukseen, negatiivinen suhde koulukuriin) näyttää yhdistyneen todella vahvasti ympäristöteemoihin (ilmasto, ympäristö, ydinvoiman vastustaminen).

    Akselilla suurin osa puolueista on varsin hajalla. Ainoastaan vihreät muodostaa selvän yhtenäisen joukon. Vain vähän liioittelematta voisi sanoa, että tämä akselin voi mieltää vain akselina vihreä – ei-vihreä. Vasemmistoliitosta erottuu selkeästi vihreä siipi, jossa on paljon samaa kuin merkittävässä osassa vihreitä. Itseasiassa kaikista puolueista löytyy edustajia, jotka ovat melko ympäristöliberaaleja, mutta keskiverto ehdokas on aika kaukana vihreistä lähes kaikissa.

    Liberalismi-sanan sijaan saattaisi “suvaitsevaisuus”-tyyppinen termi olla myös harkitsemisen arvoinen. Puhtaan yksilön vapauden sijaan kuitenkin kyse on aika pitkälti “muiden” ihmisten vapaudesta. Toisaalta perinteisten arvojen kunnioitus on myös sitoutunut konservatiiviselle puolelle tässä, minkä vastinpuolena ehkä pitäisin jonkinlaista liberaali-sanan johdannaista.

    Kolmanneksi löydämme akselin, joka erottelee sopivasti erityisesti vasemmistoliiton ja vihreät toisistaan.

    Lokaali-globaali

    3

    Olen ristinyt akselin lokaali-globaali -asteikoksi. Akseli kuvaa tavallaan ehdokkaan uskoa siihen, että asiat pitäisi päättää suuremmalla tasolla. Globaali ehdokas uskoisi keskimäärin lokaalia enemmän siihen, että EU ja Nato ovat hyviä asioita, Suomea ei tarvitse pitää kokonaan asuttuna ja kuntaliitokset voivat olla hyvä idea.

    Puolueet jakautuvat tässä hyvin mielenkiintoisesti. Ensinnäkin globaaleimmat puolueet ovat vihreät ja kokoomus.Keskusta ja erityisesti perussuomalaiset ovat taas hyvin lokaaleja puolueita. Mielenkiintoisesti vasemmistoliiton suurin keskittymä eroaa selvästi vihreistä.

    Ei kannata tietenkään antaa tämän yksinkertaistuksen johtaa harhaan. Vihreät ovat pääasiassa Natoa vastaan ja Kokoomuksessa taitaa olla aika reilu määrä ihmisiä, jotka haluavat pitää koko maan asuttuina.

    Muut faktorit

    Tämän jälkeisiä akseleita en esittele tarkemmin. Ne löytyvät oheisesta dokumentista, jos olet kiinnostunut analyyseineen päivineen. Mukana on kuitenkin ympäristöliberalismin mielenkiintoinen vastinpari, joka suhtautuu nihkeämmin maahanmuuttoon ja painottaa liberaalimpaa alkoholipolitiikkaa. Myös maahanmuuttopolitiikka nousee itsessään kohteeksi samoin kuin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. On hyvinkin mahdollista, että osa näistä akseleista sopisi paremmin pienpuolueiden erotteluun kuin eduskuntapuolueiden.

    Suomalainen puoluekenttä kuutiossa

    Olemme nyt analyysissä löytäneet kolme faktoria, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia. Näin meillä on keino asettaa jokaisen puolueen “keskimmäinen” (mediaani) ehdokas kolmelle dimensiolle. Näin saamme kolmiulotteisen joukon pisteitä kustakin puolueesta.

    Koska 3-ulotteisia pisteitä on vähän vaikea katsoa tietokoneella, tehdään tarkastelu muutaman 2d-kuvan perusteella, jotka välittävät saman informaation.

    1x2

    2x3

    Monilla akseleilla samankaltaisesti sijoittuvat puolueet eroavat toisilla. Se on tietenkin varsin luonnollista ja kertoo ehkä siitä, että jotain todellisia erojakin on löytynyt.

    Hahmotelmat puolueista

    Voimme nyt jossain määrin hahmotella puolueet käyttäen yllä mainittua termistöä.

    Keskusta: Maltillisesti oikeistolainen, maltillisesti lokaali puolue

    Perussuomalaiset: Keskustalainen, ympäristövastainen konservatiivi, lokaali puolue

    Kokoomus: oikeistolainen, globaali puolue

    SDP: vasemmistolainen, globaali puolue

    Vihreät: maltillisesti vasemmistolainen, ympäristöliberaali, globaali puolue

    Vasemmistoliitto: vasemmistolainen, maltillisesti ympäristöliberaali puolue

    RKP: oikeistolainen, maltillisesti ympäristöliberaali, globaali puolue

    KD: maltillisesti oikeistolainen puolue

    Vihreiden asema poliittisessa kentässä

    Koska oman navan tuijottelu on kivaa, verrataan vielä vihreiden tilannetta eri puolueisiin kullakin akselilla. Määrittelemme päällekäisyyden siten, että vihreäksi vyöhykkeeksi lasketaan väli, jolle 80 % vihreistä mahtuu ja 10 % yli ei sekä 10 % ali ei. Sitten katsomme kunkin muun puolueen kohdalla, miten suuri osa heidän vastauksistaan asettuu tuohon. Sanomme tätä osuutta päällekäisyydeksi.

    Ja katsomme sitten kunkin kolmesta dimensiosta läpi.

    vasemmistooikeisto

    Kuten kuvaajasta näkyy, demareista ja perussuomalaisista yli puolet sopisi vihreään vyöhykkeeseen. Suurimmat erot meillä syntyvät tällä akselilla kokoomukseen ja RKP:hen. Erityisesti kokoomuslaiset eivät mahdu vihreiden pääalueeseen. Keskustastakin pieni osa. On myös varsin huomattavaa, että vasemmistoliitto on määritellyt paikkansa aika selkeästi erilleen vihreistä.

    ymparistoliberalismijne

    Ympäristöliberalismi – ympäristövastainen konservativismi erottaa vihreät lähes koko muusta puoluekentästä. Ainoat merkittävät päällekkäisyydet syntyvät vasemmistoliiton ja hieman vähemmän RKP:n kanssa. Vasemmistoliittolaisista hyvin suuri osa mahtuisi vihreiden sisälle. RKP.stä vajaa puolet.

    Yllättävin asia tässä on mielestäni se, että SDP ei mahtuisi vihreiden sisälle. Vaikka SDP:n ja vihreiden linjat ovat monissa asioissa yhteneviä perinteisimmissä poliittisissa kysymyksissä, on todella merkillistä, että tässä löytyy asia, jossa yhteistä maaperää ei oikeastaan ole.

    lokaaliglobaali

    Lokaali-Globaali -akseli ei selvästi jäsennä myöskään vihreitä kovin selvästi tiettyyn paikkaan. Siitä huolimatta selvästi näkyviin tulee se, että lähes koko kokoomus, RKP ja SDP mahtuisi vihreiden vyöhykkeseen. Sen sijaan vasemmistoliitto vain vähän vajaa 60 prosenttisesti. Keskusta ja erityisesti perussuomalaiset taas ovat melko kaukana vihreistä.

    Lopuksi

    Tämän tekstin tarkoitus on ollut hahmotella, miten suomalaista poliittista kentää kannattaa minusta hahmottaa. Olen iloinen siitä, että sain tämän tueksi kohtuullisen kvantitatiivisen analyysin ja jouduin siinä mielessä vain vähän esittelemään omia kvalitatiivisa arvioitani.

    Koska kyseessä ovat kuitenkin vain ehdokkaiden vaalikonevastaukset, on hyvin todennäköistä, että edustajilla on paljon äänestäjiä vahvempi ymmärrys politiikan sisällöistä. Vaalikonevastauksia laadittaessa usein myös kysellään fiksummilta puolueessa ja jopa tutustutaan puolueen ohjelmiin. Siinä mielessä voi pitää näitä kysymyksiä ehkä fundamentaalimpana puolueiden edistyneemmän ajattelun tarkasteluna. Villimpi väite olisi, että akselit voivat kertoa tulevaisuuden poliittisista linjoista.

    On minusta selvä, ettei tällä hetkellä esimerkiksi lokaali-globaali ole mitenkään erityisen paljoa ihmisissä tunteita herättävä akseli. Vasemmiston ja oikeiston roolia on taottu ihmisten päähän vuosisatojen ajan. Useat ihmiset ovat toistelleet vuosikymmeniä konservativismiä ja liberalismia ja ehkä se on alkanut siinä mielessä vähän vakiintua. Analyysistä seuraa mielipiteitä ja mielipiteiden analyysistä seuraa analyysejä. Jos globaali-lokaali nähtäisi oleellisena, voisi se hyvinkin muuttua oleelliseksi.

    Olen yrittänyt tämän tekstin myötä antaa lukijoilleni uudet silmälasit. Niiden läpi näin ainakin itse politiikan maailman uudella tavalla. Toivottavasti silmälaseista on iloa ja niillä näkee kirkkaammin kuin niitä ilman.

    Data ja tekijänoikeudet

    Tämä analyysi on tehty Helsingin Sanomien eduskuntavaalien 2015 vaalikonedatan pohjalta.

    Haettu 25.3.2016 osoitteesta: http://www.hs.fi/politiikka/a1305929269692

    Alkuperäinen lisenssi: Creative Commons 4.0 Nimeä – Ei kaupallinen – Jaa samoin

    Analyysin lisenssi: Creative Commons 4.0 Nimeä – Ei kaupallinen – Jaa samoin

    Analyysin on tehnyt Heikki Sairanen.

    Muokkaus 26.4.2016: Korjattu perussuomalaisten määritelmää. “ympäristökonservatiivi”->”ympäristövastainen konservatiivi”