Euroopan paha paikka

Eurooppa on pulassa. Eurooppa on tosi pulassa.

Suomessa puhutaan pakolaisista ja pakolaisten vastustamisesta. Se on tärkeä kysymys meistä monelle.

Vihreiden pitäisi kuitenkin pystyä katsomaan asioita myös laajemasta perspektiivistä. Nähdä kaikkiin suuntiin. 360 astetta vasemmalle ja oikealle. 360 astetta ylös ja alas.

Yhteiseurooppalaiselta ja meidän tukemalta Eurooppa-projektilta katosi noste 90-luvun jälkeen. Vanha vasemmisto menetti valtaansa ympäri Eurooppaa. Valta siirtyi sosialisteilta konservatiiveille. Suomalaisittain demareilta kokoomukselle ja kepulle. Sitten Eurooppa ajoi karille Yhdysvalloista lähteneen talouskriisin myötä.

Konservatiivit tekivät, mitä konservatiivit tekevät. Taloutta päätettiin laittaa kuriin olemalla ihan saamerin tiukkoja ihmisille ja ihan saamerin löysiä pankeille.

Ei ole ihme, että tästä seurasi vastareaktio. Harmillisesti reaktio ei tapahtunut vasemmisto-oikeisto -akselilla vaan Eurooppa palasi vanhan traumansa äärelle. Kysymys ei ollut siitä, onko valtio lempeä vai julma isä. Populisteille kysymys oli siitä, kuka kuuluu perheeseen ja kuka ei.

Populismi sai eri puolilla Eurooppaa erilaisia muotoja. Meidän perussuomalaisemme ovat varsin lempeä muoto ilmiöstä, vaikka eihän siltäkään aina tunnu. Todella, todella huolestuttava muoto populismista on näkyvissä etelämpänä EU:n itärajan tuntumassa.

Unkari, Puola ja Turkki ovat jo “suurjohtajien” pauloissa. Sananvapaus, demokratia ja erityisesti ihmisoikeudet ovat häviämässä niissä, kun suurjohtaja raivaa valtaa itselleen. Sanat eivät riitä siihen, miten pelottava ilmiö tämä on.

Ja tietenkin kaiken tämän päälle lankeaa Putinin varjo. Me vihreät pystymme elämään sen varjon kanssa. Vasemmistolla aihe on vaikea ja Fennovoima on osoittanut, että Suomen oikeisto ei ole sen parempi. Meitä vihreitä Putinin varjo pelottaa, mutta kykenemme puhumaan siitä.

EU:n talouskriisi laukaisi sellaisia voimia, jotka pelottavat. Osittain vain siksi, että emme ole niin vahvoja kuin olimme aiemmin. Ensin menetimme Arabikevään tarjoaman mahdollisuuden vahvistaa niiden arvojen nousua, joihin me eurooppalaiset uskomme. Nyt on pelkona, että Neuvostoliiton romahtaessa syttyneet demokratian majakat sammuvat.

Meidän vihreiden pitää elää aikamme mukana. Ei riitä, että käsittelemme kapeasti pakolaiskriisiä. Kysymys on myös liberaalin demokratian kohtalosta. Olemme täydellisen taloudellisen ja poliittisen kriisin äärellä. Se vaatii meiltä ajatustyötä. Se vaatii meiltä kirjoittamista. Se vaatii meiltä paljon, koska pelissä on paljon. Liioittelematta voi sanoa, että kaikki hyvä on nyt pelissä.

 

Pidin yllä oleva puheen vihreiden puoluevaltuuskunnan 13.2.2016.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *