Tag: Euro

  • Euroopan paha paikka

    Eurooppa on pulassa. Eurooppa on tosi pulassa.

    Suomessa puhutaan pakolaisista ja pakolaisten vastustamisesta. Se on tärkeä kysymys meistä monelle.

    Vihreiden pitäisi kuitenkin pystyä katsomaan asioita myös laajemasta perspektiivistä. Nähdä kaikkiin suuntiin. 360 astetta vasemmalle ja oikealle. 360 astetta ylös ja alas.

    Yhteiseurooppalaiselta ja meidän tukemalta Eurooppa-projektilta katosi noste 90-luvun jälkeen. Vanha vasemmisto menetti valtaansa ympäri Eurooppaa. Valta siirtyi sosialisteilta konservatiiveille. Suomalaisittain demareilta kokoomukselle ja kepulle. Sitten Eurooppa ajoi karille Yhdysvalloista lähteneen talouskriisin myötä.

    Konservatiivit tekivät, mitä konservatiivit tekevät. Taloutta päätettiin laittaa kuriin olemalla ihan saamerin tiukkoja ihmisille ja ihan saamerin löysiä pankeille.

    Ei ole ihme, että tästä seurasi vastareaktio. Harmillisesti reaktio ei tapahtunut vasemmisto-oikeisto -akselilla vaan Eurooppa palasi vanhan traumansa äärelle. Kysymys ei ollut siitä, onko valtio lempeä vai julma isä. Populisteille kysymys oli siitä, kuka kuuluu perheeseen ja kuka ei.

    Populismi sai eri puolilla Eurooppaa erilaisia muotoja. Meidän perussuomalaisemme ovat varsin lempeä muoto ilmiöstä, vaikka eihän siltäkään aina tunnu. Todella, todella huolestuttava muoto populismista on näkyvissä etelämpänä EU:n itärajan tuntumassa.

    Unkari, Puola ja Turkki ovat jo “suurjohtajien” pauloissa. Sananvapaus, demokratia ja erityisesti ihmisoikeudet ovat häviämässä niissä, kun suurjohtaja raivaa valtaa itselleen. Sanat eivät riitä siihen, miten pelottava ilmiö tämä on.

    Ja tietenkin kaiken tämän päälle lankeaa Putinin varjo. Me vihreät pystymme elämään sen varjon kanssa. Vasemmistolla aihe on vaikea ja Fennovoima on osoittanut, että Suomen oikeisto ei ole sen parempi. Meitä vihreitä Putinin varjo pelottaa, mutta kykenemme puhumaan siitä.

    EU:n talouskriisi laukaisi sellaisia voimia, jotka pelottavat. Osittain vain siksi, että emme ole niin vahvoja kuin olimme aiemmin. Ensin menetimme Arabikevään tarjoaman mahdollisuuden vahvistaa niiden arvojen nousua, joihin me eurooppalaiset uskomme. Nyt on pelkona, että Neuvostoliiton romahtaessa syttyneet demokratian majakat sammuvat.

    Meidän vihreiden pitää elää aikamme mukana. Ei riitä, että käsittelemme kapeasti pakolaiskriisiä. Kysymys on myös liberaalin demokratian kohtalosta. Olemme täydellisen taloudellisen ja poliittisen kriisin äärellä. Se vaatii meiltä ajatustyötä. Se vaatii meiltä kirjoittamista. Se vaatii meiltä paljon, koska pelissä on paljon. Liioittelematta voi sanoa, että kaikki hyvä on nyt pelissä.

     

    Pidin yllä oleva puheen vihreiden puoluevaltuuskunnan 13.2.2016.

  • Kreikan tilanne vaatii rauhallisuutta ei riemua

    Kreikan äänestystulos näyttää muodostuvan tavallaan odotettavissa olevaksi EI:ksi. Jossain vaiheessa pakkopaita on vain liian kireä ja ihminen alkaa taistella vastaan. Varmaa ennustetta ei pystynyt oikein kukaan antamaan, mutta jossain määrin tämä tuntui aikanaan vääjäämättömältä suunnalta pitkään tilanteeseen. Yhä uusiutuva kriisi vaatii jonkinlaisen pidemmän aikavälin ratkaisun tai se räjähtää kasvoille. Laajasti asiaa katsoen yllättävintä on ollut Kreikan demokratian kestäminen höykkyytyksen läpi ja se on kreikkalaisille suureksi kunniaksi.

    Kun alkuviikosta Kreikan pankeilta loppuvat rahat, täytyy jotain diiliä olla pöydällä tai sitten maa aloittaa matkansa irti eurosta. Kreikan lähtö euro saattaa olla pidemmällä aikavälillä pienimmän haitan tie siitä huolimatta. On varsin todennäköistä, että valtio joutuu laittamaan ulos jonkinlaisia “valtio on velkaa sinulle”-tyylin papereita, joista voi ajan kanssa muotoutua uuden valuutan pohja.

    Lähipäivät, -viikot ja -kuukaudet tuskin tulevat olemaan helppoja kreikkalaisille. Toivotaan, että maan instituutiot kestävät vielä seuraavat iskut. Vaikka ne ovat kestäneet hämmästyttävän paljon, on edessä paljon akuutimpi kriisin vaihe kuin aiemmin. Vaikka leikkauspolitiikan tuhoja vähätellään oikeiston parissa, on syytä tunnustaa, että sattuminen varmaan pahenee ainakin hetkeksi nyt valitulla Euroopan vasemmiston suosimalla tiellä.

    On hirveän surullista, että ollaan sellaisessa pisteessä, että kreikkalaisten ratkaisu on kaikesta kärsimyksestä huolimatta ymmärrettävä ja aivan mahdollisesti pienimmän kärsimyksen tie. EU:n instituutioiden olisi pitänyt muuttua paljon ripeämmin ja paljon enemmän, jotta tämä tilanne olisi voitu välttää. Se olisi ollut unionin etu, sillä vastaavia kriisejä on todennäköisesti tulevaisuudessa edessä muodossa tai toisessa. Kreikka olisi ollut meille kaikille mahdollisuus oppia ja sen sijaan maat kääntyivät tuijottamaan kukin omaa napaansa.

    En suostu iloitsemaan tämän kaiken kärsimyksen keskellä. Kreikan tie tulee olemaan aika kuoppainen. Toivottavasti matka pysyy kuitenkin Euroopan kanssa yhteisenä ja Kreikka tiivisti osana yhdentyvää Eurooppaa. Euro on pieleen mennyt osa paljon tärkeämpää EU-projektia. EU-projektin pettäminen Kreikan kohdalla vielä nykyistä selvemmin, loisi Eurooppaan aivan uudenlaisen valtatyhjiön, joka ei olisi eurooppalaisten etu.

    Ripeän toiminnan ja neuvottelutaidon lisäksi nyt täytyy toivoa aika paljon rauhallisuutta kaikilta tahoilta. Riemuun ei näin epäselvässä tilanteessa ole todellakaan aihetta.