Anu Vehviläinen (kesk.) kertoo Karjalaisessa vastustavansa tasa-arvoista avioliittolakia:
Pidän avioliittoa instituutiona naisen ja miehen välisenä asiana, Vehviläinen toteaa.
Olemme siis saavuttaneet pisteen, jossa tasa-arvoista avioliittolakia vastaan ei enää löydy minkäänlaisia suomalaisten etuun tai reiluuteen vetoavaa argumenttia. Viimeiseksi argumentiksi jää vain määritelmä. Minusta asia on näin, joten sen tulee olla näin.
Minä haluan, että kansanedustajat taistelevat reiluuden, yhteisen hyvän, vaikka lasten edun ja kaikkien muiden arvokkaiden asioiden puolesta.
Tosiasia on kuitenkin, että tasa-arvoista avioliittoa ei voi enää vastustaa minkään meille kaikille yhteisten argumenttien kautta, sillä:
- On reilua, että kaikkia kohdellaan samalla tapaa eikä joidenkin avioliittoja estetä tai joitakin “avioliittoja” kohdella monimutkaisen muun lainsäädännön kautta.
- Tasa-arvoinen avioliitto lisää hyvää maailmassa, sillä se ei ole keltään pois
- Lasten etu ovat hyvät vanhemmat – ei vanhempien sukupuoli. Tutkimukset osoittavat, etteivät samaa sukupuolta olevat ole yhtään huonompia vanhempia kuin eri sukupuolta olevat.
- Avioliiton perusta on kahden ihmisen halu elää yhdessä – ei lapset, sillä avioliittoon päästetään muutkin kuin lisääntymiskykyiset mies ja nainen.
- Sukupuolivähemmistöjen jäsenet ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Kaikille on ilmeistä, että homot ja lesbot eivät uhkaa ketään. Heitä on aina ollut. Heitä tulee aina olemaan. Tiede on asian osoittanut ja käytäntö on osoittanut, että ihan hyvin tullaan toimeen.
Melkein kaikkien näiden asioiden kirjoittaminen tuntuu itsestäänselvyyksien toistelulta. Niinpä tasa-arvoisen avioliittolain vastustajista vain pölöimmät yrittävät argumentoida tällaisten seikkojen kautta. Näissä argumenteissa on se huono puoli, että ne näyttävät jo tänään meistä suurelle osalle todella vanhentuneilta.
On täydellisen selvää, että vaikkapa lasteen etuun vetoamalla jää historian väärälle puolelle. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lasten menestyksen erottaminen heteroiden lasten menestyksistä on tilastollisesti mahdotonta. Todennäköisesti lapsen etuun vedonneet tietävät, että tulevaisuudessa hävettää, kun asia varmistuu Suomessakin.
Vastustajat siis muuntavat argumenttejaan. Uusin ja yleisin argumentti tuntuu nyt olevan itseviittaus: asia on näin koska se on näin. Asia on näin, koska tulkitsen Raamattua näin. Asia on näin, koska asia on arvokysymys ja arvot ovat minun arvoni. Kyse on uskostani. Pidän avioliittoa miesten ja naisten välisenä asiana.
Emme käy mitään muuta poliittista keskustelua vetoamalla tietoon, joka on vain puhujan itsensä tiedossa ja hyväksyttävissä. Toivottavasti tänään tasa-arvoista avioliittolakia punnitessaan kansanedustajat uskaltavat hakea yhteistä maaperää. Silloin saadaan näkyviin historian hyvällä ja pahalla puolella olevat kansanedustajat. Rehellisesti myös saadaan näkyviin homofoobikot. Heitäkin on ja he vain pakenevat “näin on koska olen sitä mieltä, että näin on”-argumenttien taakse.
Me tasa-arvoisen avioliittolain puolustajat tiedämme ihan hyvin, että tämä taistelu voitetaan nyt tai parin vuoden päästä. Kysymys on vain ajasta, mutta ajallakin on väliä, kun on kyse siitä, saavatko ihmiset rakkaudelleen yhteiskunnan hyväksynnän. Rohkeutta kansanedustajat!
Kuvalähde: Tell Me Again by CarbonNYC, CC BY 2.0
Leave a Reply