Leikkauskeskustelun pani liikkeelle jokin aika sitten Jyrki Katainen avatessaan pelin 3 miljardin leikkauksista. Tämä ankkuroi keskustelun leikkaamisesta aika korkealle. Kataisen ulostuloon verrattuna esimerkiksi talousasiantuntijoiden kolmen miljardia jaksotettuna kolmelle vuodelle eli miljardin vuosisopeutukset tuntuivat pieniltä ja nyt tuntuu, että maasta ei oikein löydy muille kannoille tukijoita.
On varsin ymmärrettävää, että vastuulliset ihmiset haluavat tarttua kestävyysvajeeseen, mutta itselleni on jäänyt mysteeriksi, miksi puuttuminen pitää aloittaa jo ensi vuonna.
Olen kuullut julkisuudessa käytettävän kahta kömpelöä syytä:
- Moralistinen eli on vain väärin jättää velkasuhdetta kääntämättä.
- Signalointi eli yritetään välittää markkinoille suomalaisten kykyä leikata.
Ensimmäinen näistä on tietenkin vaikea kumota, mutta toisaalta siinä ei ole oikein perustelua mukana. Valtiot ovat jokseenkin aina velkaisia ja liian nopeat leikkaukset voivat vaikeuttaa velan takaisinmaksua. Jopa velanvähennystavoite voi toteutua huonommin, jos itse leikkauksista tehdään ensisijainen tavoite.
Toinen syy on hiukan parempi, mutta samalla kummallinen. Suomen luottoluokitus on hyvä. Valtion velan korko on matala. Markkinoiden hermostumisesta ei ole merkkejä. Valtio on jo kyennyt leikkauksiin. Toisaalta ilman talouskasvua ei velkaa aidosti makseta pois. Näidenkin leikkausten kohdalla voidaan hyvin esittää arvailuja siitä, että nyt leikataan, koska edelliset leikkaukset aiheuttivat taloudellisen alamäen. Leikkausten aiheuttaessa lisäleikkauksia alkaa syöksykierteen mahdollisuus hirvittää. Signalointi voi olla myös varsin vaikeaa seuraavan hallituksen puolesta.
Jos saisin yhden viestin nyt kuuluviin tästä keskustelusta, se olisi muistutus siitä, että kuntiin ohjatut säästöt eli valtionosuuksien laskut ja talouslama oikeastaan vasta alkavat näkyä leikkauksina tänä vuonna. Alkuun iskuja otettiin kunnissa vastaan verokorotuksin ja lainalla, mutta nyt tilanteen pitkittyminen alkaa näkyä vääjäämättöminä menoleikkauksina. Ilmeisesti jo pari isompaa kuntaa on ilmoittanut YT-neuvotteluista, mikä vähän tukisi tätä ajatusta.
Mitkään toteumaa mittaavat talouden indikaattorit eivät näytä, että Suomen talous olisi lähtenyt nousuun. Olemme suhdannekuopassa aika tukevasti ainakin vielä. Suhdannekuopassa leikkaukset sattuvat selvästi enemmän. Väite on suurin piirtein keynesiläisyyden ydin ja aikalailla tunnustettua taloustieteen mainstreamiä. En oikein usko, että tästä vielä vuodessa noustaan tai on ainakin olemassa kohtuullinen riski siitä, että nyt laitetaan menohanat kiinni kauan ennen kuin taloudellinen toiminta on lähelläkään hyvällä tasolla.
Suhdannekuoppa tarkoittaa myös muuta. Vaikka uskoisimme erittäin vahvasti siihen, että on jokin tietty bkt:n ja velan suhde, jossa korot hyppäävät varoittamatta taivaisiin, eivät miljardin leikkaaminen tai veronkorotukset siirrä juurikaan sitä päivää etenpäin, milloin riskiraja ylittyy. Kyse on vain hienosäädöstä.
Mistä siis leikkausinto kumpuaa? Sen kun tietäisi.
Kuvalähde: Cut my breath by Josep Ma. Rosell, CC BY 2.0
Leave a Reply