Kahden vaihtoehdon aika

Kokoomus on saanut merkittävän määrän vaalirahoitusta Sammolta. Tietyllä tapaa tämä ei ole missään määrin yllättävää. Olen silti iloinen, että vaalirahoituksia vihdoin perataan auki. Sammon osalta vaalirahoituksesta tekee mielenkiintoista se, että konserni on osin valtion omistama ja näin meillä tavallisilla kansalaisilla pitäisi olla jonkinlainen sana konsernin toiminnassa.

Sammon antamaan vaalirahoitukseen on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: joko Sammon maksama vaalirahoitus vaikuttaa päätöksentekoon tai sitten se ei vaikuta. Jos vaalirahoitus vie eteenpäin Sampon tavoitteita ja lisää yhtiön voittoja, valehtelee kokoomus väittäessään, ettei vaalirahoituksella ole merkitystä päätöksenteossa. Toisaalta jos vaaliraha ei vaikuta päätöksentekoon, on Sampo hukannut sijoittajien (siis myös Suomen valtion) rahaa ja näin ei toimi kuten osakeyhtiön kuuluu.

Vaalirahalla on minusta kiistaton vaikutus suomalaisessa politiikassa. Muutaman tonni tuskin kääntää yhdenkään kansanedustajan jaata eiksi tai päinvastoin, mutta se voi hyvinkin vaikuttaa siihen, kenet valitaan. Vaalirahaa jaetaan Suomessa pikkusummia verrattuna esimerkiksi yritysten mainontaan käyttämiin rahasummiin, silti esimerkiksi 5000 euroa voi vaikuttaa – ja usein ratkaiseekin – kuka pääsee esimerkiksi eduskuntaan. Yksittäisten ehdokkaiden vaalibudjetit nimittäin ovat usein melko pieniä eivätkä edes puolueiden kampanjarahat ole valtavan suuria.

Raha vaikuttaa muutenkin päätöksentekoon. Lawrence Lessig on käsitellyt ansiokkaasti rahan vaikutuksia yhdysvaltalaiseen politiikkaan ja tarjoaa seuraavan mainion esimerkin (1). Oletetaan, että Matti on päässyt eduskuntaan. Matin kaksi tärkeintä poliittista päämäärää ovat yksinhuoltajaäitien elintason kohottaminen ja tekijänoikeuksien kiristäminen. Matti alkaa miettiä, mitä päämäärää ajaa ensin. Matti kyselee ympäriinsä ja selvittää, kumman teeman edistäminen olisi helpompaa. Yksinhuoltajat kiinnostavat muutamia edustajia, mutta tekijänoikeudet kiinnostavat muutaman edustajan lisäksi vielä muutama lobbaria, jotka ovat kovin auliita auttamaan Mattia laatimaan niin aloitteita kuin kirjallisia kysymyksiä. Kumpaa teemaa luulette Matin vievän eteenpäin?

Rahalla on korruptoiva vaikutus politiikkaan. Mitä ihmettä me saamme vastineeksi melko suurista puoluetuistamme, kun sei ei edes tunnu pitävän ulkopuolista rahaa häiritsemästä päätöksentekoa?

(1) Esimerkki hiukan kotoistettu naurettavuuden uhallakin.

Muutos 9.8.2009: Aiempi versio puhui pankista konsernin sijaan. Kiitos AnttiK:lle hyvästä huomiosta.