Nykyisin tavanomainen opiskelija saa 298 euroa, tuloraja on 660 euroa kuukaudessa joka tarkastetaan vuosittain ja opintopisteitä on kerättävä noin 4,5 kuukautta kohti (*). Tämän lisäksi opiskelija saa asumislisää 80 % aina 252 euroon asti. Tämä on noin 200 euroa, koska väitän aika suuren osan opiskelijoista maksavan enemmän vuokraa kuin 252 euroa (**). Yhteensä opiskelija saa siis noin 500 euroa (***).
Seuraava on hyvin epätäydellinen ehdotukseni opintorahan korjaamiseksi.
Mallissani opiskelija valitsee kummaksi itsensä lukee: täysipäiväiseksi opiskeiljaksi vai puolipäiväiseksi opiskelijaksi.
Täysipäiväisen opiskelija
- Nykyistä opintorahaa korkeampi opintoraha (esim 450 euroa)
- Alempi tuloraja (esim. 200 e/kk)
- Korkeampi opintopisteraja (esim 6 op / kk)
- Nykyinen asumislisä (maksimissaan noin 200 e)
Puolipäiväinen opiskelija
- Nykyistä opintorahaa lievästi matalampi opintoraha (esim 250 euroa)
- Korkeampi tuloraja (esim 1000 e /kk)
- Lievästi matalampi opintopisteraja (4 op/kk)
- Nykyinen asumislisä (maksimissaan noin 200 e)
Mallini ongelma on se, että opiskelija ei voisi aivan vapaasti vaihtaa järjestelmästä toiseen, sillä muuten järjestelmän kanssa olisi helppo pelata. Esimerkiksi paljon töissä käyvän kannattaisi ehkä olla täysipäiväinen opiskelija 2 kuukautta vuodessa, koska tämä sattuisi sopimaan tuloihin ja ansaittuihin opintopisteisiin. Opiskelijan olisi siis joko maksettava jonkinlainen sakko tai määritettävä statuksensa vaikka puolivuosittain.
Mallissani on etuja verrattuna nykyiseen järjestelmään. Minusta on selvä, että opiskelijalla on oltava oikeus perustoimeentuloon ja lisäksi oikeus jopa hiukan korkeampaan tulotasoon, mikäli opinnot edistyvät. Opiskelu on opiskelijan työtä ja työn tulisi taata perustoimeentulo.
Yksi tapa hoitaa vähän sama asia olisi toki tarjota opiskelijalla perussumma rahaa ja maksaa tietty määrä euroja opiskeltua opintopistettä kohti. Tämä on kuitenkin epäoikeudenmukaista kahdesta syystä: opintopisteet ovat kovin erilaisia niiden ansaitseminen vaatii kovin eri määrän töitä riippuen kurssista ja oppilaitoksesta ja läpijuostu tutkinto ei välttämättä ole hyvä siltikään. Tämänkaltaisista malleista tahtoo myös tulla erittäin hankalia esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevilta. Mallini on tavallaan täysin palkitsevan ja ei juuri ollenkaan palkitsevan välimuoto.
Mallini kuitenkin helpottaisi opiskelijan itse valitsemaa nopeampaa opiskelua ja näin lyhentäisi opintoaikoja ja samalla mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun suuremmalle joukolle ihmisiä. Tämä ei minusta ole lainkaan hullumpi tavoite.
(*) Nykymalli on oikeasti monimutkaisempi. Tarjoan nämä numerot vain, jotta lukijalla olisi jotain vertailukohtia.
(**) Asumislisän voisi mielestäni liittää opintorahaan suoraan. Tosin samalla olisi varmaan tehtävä alueelliset lisät esimerkiksi 100 euroa lisää Helsingissä ja 50 muissa suuremmissa kaupungeissa.
(***) Olisi reilua, että tämä olisi muiden yhteiskunnan perustukien tasolla.
Comments
3 responses to “Opintorahan korjausliike”
Mielenkiintoinen malli. Mahdollisuus valita tuloraja alas – opintoraha ylös -vaihtoehto voisi sinänsä aidosti kannustaa keskittymään opintoihin työnteon sisään.
Käytännön ongelmina koko peruskonseptissa näkisin, että a) tämä tulisi selvästi nykyistä kalliimmaksi valtiolle (samalla summalla voisi ehkä rakentaa radikaalimmankin uuden järjestelmän) ja b) vaihtuvat statukset tulorajoineen johtaisivat todennäköisesti siihen, että takaisinperintään joutuisi nykyistäkin vielä paljon suurempi opiskelijamassa. Nykytilanteessakin oman vuositulorajan ynnääminen on liian vaikeaa yllättävän suurelle osalle opiskelijoita. Tyhmää, mutta minkäs teet.
Jos nimenomaan opiskeluun kannustaminen on tavoitteena, itse olisin ehkä ennemmin valmis harkitsemaan kontrollivaltiomeininkiä ja esim. ensimmäiselle 2-3 lukuvuodelle “pakollista” korkeampaa opintorahaa ja matalampia tulorajoja. Tässä toki saattaisi sitten mennä pesuveden mukana lapsi tai kaksi..
Yksi vähän epäintuitiivinen ratkaisu patistaa opiskelijoita hiukan nopeampaan lukemiseen olisi pitää tuota tiukempaa kontrollia oletusarvona ensimmäiset pari vuotta ja sen jälkeen vaihtaa matalampaan opintorahaan.
Eli käytännössä lähetettäisiin ensimmäisen vuoden opiskelijoille kirjeet kotiin, jossa sanottaisiin, että “Olet päätoiminen opiskelija ellet vastaa tähän kirjeeseen”. Väitän, että hämmentävän suuri osa porukasta ei vaivautuisi vastamaan. Kolmannen vuoden jälkeen viesti olisi: “Olet puolipäiväopsikelija ellet vastaa tähän kirjeeseen”.
Laiskuus on melkoinen voimavara!
Myönnän, että mallini maksaisi enemmän. Pitäisi varmaan kaivaa joskus lukuja ja miettiä, miltä vastaava mallin näyttäisi kustannusneutraalina. Toisaalta jos nyt oikeasti on kiire saada ihmiset ulos yliopistoista, kai siitä vähän voisi maksaa…
Kyllä minä pitäisin ehdottomasti parhaana mallina sitä, että maksettaisiin tukea per ansaittu opintopiste. Toki aivan alkuun pitäisi maksaa perustuki, esim. ensimmäinen lukukausi.
En pidä merkittävänä ongelmaa erisuuruisista opintopisteistä, niiden pitäisi periaatteessa olla saman suuruisia ja jos eivät ole, niin tämä järjestelmä olisi omiaan tasoittamaan eroja. Eri tutkintojen vaativuudetta (olettaen, että toiset tutkinnot ovat työläämpiä kuin toiset) ei järjestelmä ota huomioon mitenkään, mutta ei ota nykymalli, eikä ehdottamasi mallikaan.
Tulorajoja ei tarvita, tai ne voivat olla hyvinkin korkeita. Tienatkoot opiskelijat, jos kuitenkin saavat opintoja etenemään.
Nopea ‘läpijuostu’ tutkinto ei ole millään lailla huono asia. Oppiminen kun oikeasti alkaa vasta tutkinnon jälkeen. Tutkinto luo vain perustan oppimiselle (tätä eivät opiskelijat oikein tajua,
itselläni on 10+ vuotta ensimmäisestä tutkinnosta.)