Puhumaton puhe

Lauantaina keli oli huono ja nuorten vaalitapahtuma jäi melkoisen surkeaksi. Innostuin perjantaina kirjoittamaan oikein kunnollisen puheen, joka jäi pitämättä.

Tässä siis puhumaton puheeni:

Tervehdys! Minä olen Heikki Sairanen Tampereen vihreistä nuorista ja ehdokas kunnallisvaaleissa.

Tamperetta ja koko Suomea vaivaa vakava tasa-arvo -ongelma. Vanhemmat ikäpolvet potkivat meitä nuoria kunnolla päähän! Taloudellisen puolen tilanteen voi tarkistaa Tilastokeskukselta. Alle 25-vuotiaiden nuorten kotitalouksien tulot olivat noin puolet 44-54 vuotiaiden kotitalouksien tuloista. Sukupuolten tasa-arvon ympärillä käydystä keskustlusta termejä lainatakseni: Viisikymppisen euro on siis viisikymmentä nuoren senttiä.

Toisin kuin sukupuolet – nuoret ja vanhemmat ihmiset eivät tietenkään ole edes lähelle samanlaisia. Minusta on ihan reilua, että elämää kokenut työntekijä saa enemmän palkkaa kuin nuori ja vielä kokematon. Minusta on kuitenkin erittäin outoa, että nykyisten viisikymppisten ollessa minun ikäisiä, viisikymppisten euro oli vielä noin 65 senttiä.

Nykynuoriso ei enää kävele sisään tehtaalle 15-vuotiaana ja ole siellä töissä eläkeikään asti. Ilmeisesti tämä ei mene viisikymppisten kaaliin millään. Pätkätyöt ovat meille nuorille tuttuja. Ikävä kyllä koko Suomen sosiaaliturva rakentuu vieläkin pysyviin työsuhteisiin ja ei toimi pätkätöiden kanssa. Ei ole mikään ihme, että negatiiviselle tuloverolle ja perustulolle löytyy kannatusta nimenomaan nuorien poliittisilta järjestöiltä. Perustulo, kansalaispalkka tai negatiivinen tulovero – miksi sitä nyt haluaakin sanoa – tukisi nimenomaan pätkätyöläistä. Vähemmän yllättävästi vanhempien käsissä olevat puolueet keskittyvät (jotain tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta) jo pitkän työhistorian omaavien työntekijöiden tukemiseen.

Taloudellisen vallan lisäksi meiltä nuorilta on karkaamassa myös poliittinen valta. Kaikkihan tietävät, että erityisesti kunnissa päätöksiä tekevät viisikymppiset miehet. Jostain syystä aina miehet! Vanhemmat ikäluokat ovat nuoria ikäluokkia suurempia ja käyttävät äänioikeuttaa nuoria useammin. Tämä yhdistelmä on myrkkyä nuorten poliittiselle vallalle.

Olen tässä vaalikampanjaa tehdessä huomannut, että mielipiteeni ovat yllättävänkin lähellä useimpien muiden nuorten mielipiteitä: esimerkiksi kunnolliset pyöräkaistat Hämeenkadulle tuntuvat olevan nuorten mieleen, ilmastokriisin ottavat nuoret tosissaan ja vaikkapa erilaiset seksuaaliset ja sukupuoliset suuntautumiset ovat rikkaus eivätkä moraaliton luonnottomuus. Yksikään näistä asioista ei ole mikään selviö Tampereen viisikymppisten valtuutettujen joukossa.

Viime keskiviikkona oli kaupungin Ilmankos-kampanjan paneeli ilmastonmuutoksesta. Monen puolueen edustajan pääasiallinen toivomus tuntui olevan nuorten kouluttaminen ilmastotietoisemmiksi. Tosiasia on kuitenkin, että nuoret ovat valmiita toimiin. 50-vuotiaat mersukuskit ne haraavat vastaan. Emme me! Tarkemmin kohdennettu toimi olisi 50-vuotiaiden autoilijoiden laittaminen ilmastokouluun. No ehkä ei sentään. Ripeät toimet valtion ja kunnan tasoilla riittäisivät minulle.

No nyt haukuttuani viisikymppiset ajattelin vielä haukkua lopuksi kaupungin nuoret aktiivit.

Tampereen kaupunki jakaa joka vuosi poliittisille nuorisojärjestöille erittäin löysästi rahaa. Mitä siitä saadaan vastineeksi? Tampereen poliittiset nuorisojärjestöt eivät näy eivätkä kuulu. Korkeintaan kuulee puhuttavan sikamaisen kalliista pikkujouluista. Missä ovat kannanotot, mielenosoitukset ja tempaukset?

Meidän nuorisojärjestöjen aktiivien on syytä skarpata: näissä vaaleissa pitää puhua nuorille tärkeistä asioista ja vaikuttaminen ei todellakaan saa unohtua vaalien välilläkään.

Jos tänne on eksynyt joku paikallisen median edustaja, olisi muuten paljon hyödyllisempi kertoa nuorisojärjestöjen aloitteista kuin julistaa “Nyt ei nukuta” muutaman kerran ennen vaaleja.

Eli tiivistäen: Äänestetään me nuoret nuoria, käydään poliittista keskustelua nuorille tärkeistä asioista ja valtuustoon päästyämme pidetään huolta nuorten äänen kuulumisesta!