Category: puhe

  • Puhe ViNOn liittokokouksessa 18.4.2010

    Puhe liittokokouksessa 17.4.2010 Oulussa.

    Kiitos puheenjohtaja.

    Hyvä liittariväki!

    Joskus on hyvä palata perusteisiin. Avoimuus, vihreys ja tasa-arvo on kolmikkona sellainen, jota olen aika pitkään heitellyt tiivistelmänä suomalaisen vihreyden ytimestä sikäli kuin sen itse näen. Voisin tosin luopua yhden miehen käsitekaappausyrityksestä tasa-arvon suhteen ja puhua suoraan avoimuudesta, vihreydestä ja yhdenvertaisuudesta.

    Avoimuudessa olemme edenneet viime vuosina Suomessa valtavia askeleita. Maan tavasta on tullut käsite. On syytä kuitenkin muistaa, että kaikki puolueet eivät ole harrastaneet maan tapaa. On keskustan, kokoomuksen ja demarien tapa. Keskustalla ja kokoomuksella on automarkettirahaa ja demareilla enemmän tai vähemmän ay-liikkeeltä kähmyiltyä rahaa. Kohussa on kuitenkin se hyvä puoli, että olemme oikeasti saamassa aika hyvän vaalirahoituslainsäädännön. Aina jää korjattavaa: yksittäisen lahjoituksen katon pitäisi olla vielä alempi ja kampanjakattoakin olisi kannattanut kokeilla, mutta kaikkiaan asiat menevät paljon eteenpäin. Seuraavat haasteet avoimuudessa ovat mielestäni osittain paluuta vanhaan ja osittain hyppyjä internet-aikakauteen: meidän pitää vaatia valiokunnat avoimeksi ja meidän pitää vaatia eduskunnan videoidut puheenvuorot viipymättä YouTubeen. Ylen räpellykset eivät vielä riittä – politiikka pitää viedä sinne, missä kansalaiset ovat.

    Vihreydessä: ympäristö- ja ilmastoasioissa ei voi kehua viime vuoden saldoa. Kansainvälisesti asiat ovat menneet metsään erittäin pahasti kummankin teeman ympärillä. Ilmastoneuvottelut eivät etene ja monimuotoisuuden suojelu tapahtuu aina jossain muualla joidenkin muiden toimesta eikä ainakaan tämän kaavan kohdalla asialla ole väliä. Suomen pitäisi muka kaapata iso pala uusiutuvien energiamuotojen tarjoamista markkinoista, mutta kotimarkkinat halutaan kuitenkin kutistaa mitättömiksi ydinvoimaloilla. Tässä teemassa riittää tehtävää: minusta meidän on heräteltävä keskustelua päästötulleista, sillä ilmasto ei voi odottaa hetkeäkään pidempään. Päästötullit helpottavat ilmastolainsäädännön läpimenoa eri maissa ja toisaalta luovat syyn sopimusten ulkopuolisille maille alkaa hillitä päästöjään. Ilmastotoimia perkele!

    Yhdenvertaisuudessa on otettu ihan hyvä pieni askel sallimalla samaa sukupuolta oleville perheen sisäinen adoptio. On kuitenkin noloa ja säälittävää, että ihan samanlaisille vanhemmille kuin heterovanhemmat pitää “sallia” jotain ja toisaalta on vielä nolompaa, että joku Espanjan kaltainen valtio on meitä liberaalimpi tässä kysymyksessä. Tarvitsemme sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön. Ihmisten välinen rakkaus ei katso sukupuolta ja aikuisten ihmisten seksielämä ei muille kuulu.

    Miten me sitten saamme asiat eteenpäin? Ollaan ihan pirun aktiivisia mediassa, kaapataan uusi media haltuun ja voitetaan ensi vuonna vaalit. Mielipidekirjoituksia luetaan vieläkin paljon. Paikallisjärjestöissä vanhojen tekijöiden opetettava uudet kirjoittamaan. Sosiaalisessa mediassa meidän pitää tsempata: muut puolueet pystyvät kuromaan kiiinni eron teknisesti vahvoihin vihreisiin, sillä mainostoimistot alkavat jo osata esimerkiksi Facebookin käytön. Kaikkien on syytä liittyä ViNOn faneiksi vaikka fani-sana kiusaisikin ja kaikkien täällä olevien on syytä kutsua koko kaveripiiri tähän faniryhmään myös. Kaikkien on myös syytä rummuttaa vihreiden hyviä toimia kavereilleen. Kaikkea ei pidä jakaa, mutta paljon enemmän kuin nyt.

    Paljon on vielä tehtävää, mutta silti olemme jo nyt ennen näkemättömän hyvässä kuosissa järjestönä.

    Kaiken alkavan vaalitohinan keskelle tärkeintä EI pidä unohtaa: politiikan sisältöjen pitää olla kunnossa ja niistä pitää muistaa puhua kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa rohkeasti.

  • Puhe vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Järvenpäässä

    Seuraava on lauantaina 26.9.2009 vihreiden puoluevaltuuskunnassa Järvenpäässä pidetty puhe. Puhe ei mennyt ihan sanasta sanaan näin, sillä viime hetken muokkaukset onnistuin kadottamaan johonkin bittiavaruuteen. Ajatus lienee tallella kuitenkin.

    Minä kehotan teitä kaikkia katsomaan sydämiinne. Onko teistä keskustan, kokoomuksen, sosialidemokraattien ja rkp:n toiminta vaalirahoituksen suhteen syvästi tuomittavaa ja peräti edustuksellisen demokratiamme ydintä repivä?

    Miettikää tätä.

    Ensimmäinen dokumentti, jonka tunsin omakseni tällä erittäin lyhyellä vihreällä urallani oli Tampereen vihreiden nuorten kunnallisvaaliohjelma viime syksyltä. Lainaan ehkä minulle tärkeintä kohtaa siitä:

    Virkamiesten ja poliittisten luottamushenkilöiden sidosten täytyy olla täysin avoimia ja läpinäkyviä. Epäilyskin jääviydestä on otettava vakavasti ihmisten elämään vaikuttavassa päätöksenteossa.

    Olen vihreiden nuorten ja opiskelijoiden hallituksessa. Periaateohjelmamme on minulle tuttu. Lainaus:

    Vaalirahoituksen on aina oltava läpinäkyvää ja sille on asetettava katto.

    Tätä kokousta varten perehdyin vihreiden ohjelmiin. Demokratiaohjelmasta luin:

    Luonnollisestikaan edustuksellisen demokratian arvostusta ei voi nostaa ainoastaan vaalitapaa kohentamalla ja muita demokratian muotoja kehittämällä. Myös vaaleilla valittujen tulee toimia luottamusta herättävällä tavalla, parlamentarismia ja äänestäjiä kunnioittaen.

    Nyt miettikää. Miltä teistä todella tuntuu ajatellessa kaikkia demarien tauluja, kepun nova-rahoja, kokoomuslaisten maksettuja synttäreitä, RKP:n säätiötä.

    Minusta tuntuu, että esitämme olevamme jotain muuta kuin olemme, jos emme vaadi uusi eduskuntavaaleja. Haluammeko todella esittää olevamme tyytyväisiä siitä, että seuraavat vaalit ehkä käydään kohtuullisin säännöin? Haluammeko esittää puolustavamme eduskuntaa, joka koostuu edustajista, joiden puolueiden vaalituki on kaukana läpinäkyvästä, avoimesta ja reilusta?

    Vaalit pitää järjestää vaalilain uusimisen jälkeen. Edellisten vaalien virheet pitää korjata eikä uusia. Hallituksen kaataminen ilman uusia vaaleja on myös turhaa, sillä tästä eduskunnasta ei saa enemmistöä puhtaista puolueista.

    Vaaditaan uudet säännöt ja uudet vaalit!

  • Puhe puoluekokouksessa Ylestä

    Palasin juuri vihreiden puoluekokouksesta Jyväskylästä. Jyväskylässä valittiin vihreille mahtava puheenjohtajisto ja pääsinpä minäkin puolueen valtuuskuntaan.

    Pidin kokouksen poliittisessa keskustelussa seuraavan puheen

    Arvoisa puoluekokousväki,

    Ylen rahoitusta pohtinut työryhmä puntaroi Ylen tulevaisuutta aiemmin keväällä. Keskustelu asiasta keskittyi lähinnä jokaista taloutta koskevaan 175 euron mediamaksun pohtimiseen – tavallaan ymmärrettävistä syistä: mediamaksu syrjisi sinkkuja ja olisi opiskelijoille tai muuten köyhille liian suuri.

    Minusta meidän vihreiden linja on ollut asian suhteen olematon tai vähintään näkymätön. Meidän vihreiden on aika muodostaa selkeä visio siitä, mitä me haluamme Yleltä.

    Minun visioni on tehdä Ylestä yleinen avoimen tiedon tuotantolaitos. Kaiken Ylen oman tuotannon on oltava täysin muokattavissa, kopioitavissa ja yhdisteltävissä. Tulevaisuuden kulttuuri on yhä enenevissä määrin yhdistelyä ja suomalainen kulttuuri kaipaa niitä palikoita, joista rakentaa yhteinen kulttuurimme tässä tulevaisuudessa.

    Yleisradio oy ei todellakaan ole pelkkä radio eikä edes pelkkä televisio ja radio. Yle on yksi yhteisen kulttuurimme tärkeimmistä rakentajista. Avataan siis Ylen sisältö maailmaalle!

    Muiden tiedon kynttilöiden sytyttäminen ei himmenä meidän kynttilöidemme loistetta.

  • Puhe liittokokouksessa

    Seuraavan puheen pidin osapuilleen alla olevassa muodossa ViNOn liittokokouksessa Joensuussa 4.4.2009. Puhe meni ehkä vähän tähän suuntaan, mutta ei varmaankaan lähellekään näin.

    Joskus tunnen itseni fyysikoksi. Kuten tiedämme fyysikot puhuvat aina Richard Feynmanista. Puhun teille siis Richard Feynmanista.

    Nuori Richard tykkäsi kulkea isänsä kanssa luontoretkillä. Richardin isä opetti nuorukaiselle kaikesta luonnonihmeistä – linnuista ja oravista. Richardin muut kaverit pitivät tätä ihan hienona, mutta ongelmaa syntyi, kun samat kaverit laittoivat Richardin koville. Kävi ilmi, että Richard ei nimittäin osannut lintujen nimiä.

    Feynman oli tietenkin hirveän fiksu tyyppi, joten asia jäi painamaan. Feynman nyt joutui elämässään aika harvoin tilanteisiin, jossa hän ei yksinkertaisesti tiennyt jotain. Lopulta vuosien miettimisen jälkeen Richard Feynamnilla oli tähän asiaan selkeä mielipide: Lintujen nimillä ei ole mitään väliä. Niiden tuntemus kertoo meille jotain ympäröivistä ihmisistä eikä mitään itse niistä linnuista.

    Onko meillä jotain samanlaista politiikan puolella? Hemmetin usein on!

    Vasemmisto, oikeisto, feminismi, punavihreä, sinivihreä, porvari, sosialisti…”Tämä ehdotus on vasemmistolaista politiikkaa”. “Tämä tuntuu liian kokoomuslaiselta”.

    Ei näilläkään nimillä ole juuri väliä! Meidän politiikassa pitää tuottaa sisällöt. Sisällöillä on väliä ja muut saavat nimittää politiikkaamme ihan miksi haluavat. Jos sisällöt ovat kunnossa, voi politiikkaa nimittää vaikka fasismiksi ja se ei tee siitä huonoa politiikkaa.

    Tästä surkuhupaisin viimeaikainen esimerkki löytyy Tampereen yliopiston tutkijoilta Esa Reunaselta ja Pertti Suhoselta. Tutkijat olivat laittaneet kaikki suomalaiset kansanedustajat vasemmisto – oikeisto -akselille siten, että demareiden Tero Rönni oli vasemmistolaisin kansanedustajaa ja Jan Vapaavuori oikeistolaisin.

    Sitten me alamme riidellä netin keskustelupalstoilla siitä, oliko Merikukka Forsius todella vasemmistolaisin vihreä ja mikä oli Paavo Arhinmäen suhde vihreiden kansanedustajiin. Tutkimuksessa muuten vasemmistolaisin näistä kahdesta oli Merikukka Forsius.

    Tutkia tietenkin saa: Yliopistojen autonomia ja niin edelleen. Mutta ei tällä nyt hyvänen aika ole niin paljoa väliä. Puolueen viestinnässä tämä nyt oli merkittävä juttu ja toki olisi ollut hyvä käsitellä jossain viestintäpalaverissa. Politiikan sisältöjen kannalta tällä ei kuitenkaan ollut yhtään mitään väliä.

    Hyvä politiikka on hyvää politiikkaa ihan nimikkeestä riippumatta!

    Korjaus 10.4.2008:Korjasin tutkijoiden nimet oikein. Aikaisemmassa versiossa väitin, että tutkimuksen olivat kirjoittaneet Sami Borg ja Heikki Paloheimo. Borg ja Paloheimo vain toimittivat kirjan, jossa viittaamani tutkimus ilmestyi.

  • Puhumaton puhe

    Lauantaina keli oli huono ja nuorten vaalitapahtuma jäi melkoisen surkeaksi. Innostuin perjantaina kirjoittamaan oikein kunnollisen puheen, joka jäi pitämättä.

    Tässä siis puhumaton puheeni:

    Tervehdys! Minä olen Heikki Sairanen Tampereen vihreistä nuorista ja ehdokas kunnallisvaaleissa.

    Tamperetta ja koko Suomea vaivaa vakava tasa-arvo -ongelma. Vanhemmat ikäpolvet potkivat meitä nuoria kunnolla päähän! Taloudellisen puolen tilanteen voi tarkistaa Tilastokeskukselta. Alle 25-vuotiaiden nuorten kotitalouksien tulot olivat noin puolet 44-54 vuotiaiden kotitalouksien tuloista. Sukupuolten tasa-arvon ympärillä käydystä keskustlusta termejä lainatakseni: Viisikymppisen euro on siis viisikymmentä nuoren senttiä.

    Toisin kuin sukupuolet – nuoret ja vanhemmat ihmiset eivät tietenkään ole edes lähelle samanlaisia. Minusta on ihan reilua, että elämää kokenut työntekijä saa enemmän palkkaa kuin nuori ja vielä kokematon. Minusta on kuitenkin erittäin outoa, että nykyisten viisikymppisten ollessa minun ikäisiä, viisikymppisten euro oli vielä noin 65 senttiä.

    Nykynuoriso ei enää kävele sisään tehtaalle 15-vuotiaana ja ole siellä töissä eläkeikään asti. Ilmeisesti tämä ei mene viisikymppisten kaaliin millään. Pätkätyöt ovat meille nuorille tuttuja. Ikävä kyllä koko Suomen sosiaaliturva rakentuu vieläkin pysyviin työsuhteisiin ja ei toimi pätkätöiden kanssa. Ei ole mikään ihme, että negatiiviselle tuloverolle ja perustulolle löytyy kannatusta nimenomaan nuorien poliittisilta järjestöiltä. Perustulo, kansalaispalkka tai negatiivinen tulovero – miksi sitä nyt haluaakin sanoa – tukisi nimenomaan pätkätyöläistä. Vähemmän yllättävästi vanhempien käsissä olevat puolueet keskittyvät (jotain tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta) jo pitkän työhistorian omaavien työntekijöiden tukemiseen.

    Taloudellisen vallan lisäksi meiltä nuorilta on karkaamassa myös poliittinen valta. Kaikkihan tietävät, että erityisesti kunnissa päätöksiä tekevät viisikymppiset miehet. Jostain syystä aina miehet! Vanhemmat ikäluokat ovat nuoria ikäluokkia suurempia ja käyttävät äänioikeuttaa nuoria useammin. Tämä yhdistelmä on myrkkyä nuorten poliittiselle vallalle.

    Olen tässä vaalikampanjaa tehdessä huomannut, että mielipiteeni ovat yllättävänkin lähellä useimpien muiden nuorten mielipiteitä: esimerkiksi kunnolliset pyöräkaistat Hämeenkadulle tuntuvat olevan nuorten mieleen, ilmastokriisin ottavat nuoret tosissaan ja vaikkapa erilaiset seksuaaliset ja sukupuoliset suuntautumiset ovat rikkaus eivätkä moraaliton luonnottomuus. Yksikään näistä asioista ei ole mikään selviö Tampereen viisikymppisten valtuutettujen joukossa.

    Viime keskiviikkona oli kaupungin Ilmankos-kampanjan paneeli ilmastonmuutoksesta. Monen puolueen edustajan pääasiallinen toivomus tuntui olevan nuorten kouluttaminen ilmastotietoisemmiksi. Tosiasia on kuitenkin, että nuoret ovat valmiita toimiin. 50-vuotiaat mersukuskit ne haraavat vastaan. Emme me! Tarkemmin kohdennettu toimi olisi 50-vuotiaiden autoilijoiden laittaminen ilmastokouluun. No ehkä ei sentään. Ripeät toimet valtion ja kunnan tasoilla riittäisivät minulle.

    No nyt haukuttuani viisikymppiset ajattelin vielä haukkua lopuksi kaupungin nuoret aktiivit.

    Tampereen kaupunki jakaa joka vuosi poliittisille nuorisojärjestöille erittäin löysästi rahaa. Mitä siitä saadaan vastineeksi? Tampereen poliittiset nuorisojärjestöt eivät näy eivätkä kuulu. Korkeintaan kuulee puhuttavan sikamaisen kalliista pikkujouluista. Missä ovat kannanotot, mielenosoitukset ja tempaukset?

    Meidän nuorisojärjestöjen aktiivien on syytä skarpata: näissä vaaleissa pitää puhua nuorille tärkeistä asioista ja vaikuttaminen ei todellakaan saa unohtua vaalien välilläkään.

    Jos tänne on eksynyt joku paikallisen median edustaja, olisi muuten paljon hyödyllisempi kertoa nuorisojärjestöjen aloitteista kuin julistaa “Nyt ei nukuta” muutaman kerran ennen vaaleja.

    Eli tiivistäen: Äänestetään me nuoret nuoria, käydään poliittista keskustelua nuorille tärkeistä asioista ja valtuustoon päästyämme pidetään huolta nuorten äänen kuulumisesta!

  • Puhe puoluekokouksessa

    Arvoisa puoluekokousväki,

    Ensi viikonloppuna on piraattipuolueen perustamiskokous. Puolue ajaa patentti ja tekijänoikeusjärjestelmien perusteella uudistamista ja kantaa huolta ihmisten yksityisyyden puolesta Internet-aikana.

    En kuitenkaan tullut tänne mainostamaan piraatteja vaan herättelemään tämän salin väkeä siihen, että erityisesti tekijänoikeusasioissa tarvitaan uutta ajattelua ja vihreät voisivat olla tähän tehtävään sopiva joukko. Tällä hetkellä yksikään puolue ei ole ottanut viestiä vastaan.

    Nyt ollaan siinä tilassa, että suuri osa netistä musiikkia ja elokuvia lataavista suomalaisista rikkoo lähes kiistatta lakia. Tämä joukko ei ole pieni ja takulla kasvava.

    Minusta meidän puolueena tulisi tunnustaa tosiasiat: laki, jota suuri osa ei noudata – laki, jota on vaikea noudattaa – laki, jonka hyötyä yhteiskunnale on vaikea mitata – on huono laki. Tiedostojen lataaminen ja jakaminen tulisi sallia, mikäli tarkoitus ei ole rahan ansaitseminen.

    Kulttuurin tekijät saavat palkkansa ihan siitä samasta kuin nytkin – ainakin pääosin. Mikään ei nimittäin viittaa siihen, että esimerkiksi netistä musiikin lataaminen vähentäisi musiikin ostamista. Taiteilijoiden reilun kohtelun varmistamiseksi olisin itse valmis myös maksamaan “taideveroa”, jonka tuotoilla tuettaisiin suositun taiteen tekijöitä tietenkään nuoria lupauksia unohtamatta.

    Jos me vihreät olemme rohkeita, ei piraattipuoluetta tarvita. Jos emme ole, toivotan piraatit tervetulleiksi herättelemään vanhoja ja selvästi jähmähtäneitä puolueita!

    Puheeni sai paljon hyvää palautetta, mistä tuli erittäin hyvä mieli. Täsmennän nyt, että vihreä olen nyt ja takulla myös tulevaisuudessa. Uskon, että vihreissä voi löytyä paljonkin sympatiaa näille näkemyksille. Keskustelu tekijänoikeuksista on kuitenkin tarpeen. Toivotaan, että piraatit saavat sitä aikaan.