Täytyy myöntää, että itsekin olin närkästynyt Jyri Häkämiehen puheesta, kun se minulle referoitiin kotimaamme medioiden taholta iskevästi: “Suomen suurin uhka juuri nyt: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.” Eniten harmitti se, että Häkämies tuntui lähinnä kaivavan sympatiaa Suomen suureen uhkaan Yhdysvaltain nykyhallinnolta, jolta uupuu kannatus niin maailmalla kuin omien äänestäjien parissa. Mielessäni pilkahti myös, että olisi Häkämies nyt voinut edes odottaa uutta hallintoa ennen kun aloittaa silmittömän mielistelyn.
Törmäsin kuitenkin lopulta Häkämiehen puheeseen kokonaisuutena. Sanonpa vain, että ei se nyt ihan oikeasti ole kovin paha. Harvemmin olen nähnyt siteerattavan vaikkapa kohtaa:
What does this all mean from the point of view of Finland’s national security? I think it would be a foolish – and mistaken – conclusion to draw that the new Russia will threaten Finland’s security. This is not the case.
Lähinnä puheessa pohditaan, miten ihmeessä Suomessa voidaan tehdä kaikki niin takapajuisesti. Kutsuntoihin perustuva armeija ja aluepuolustus vaativat melkoisesti selityksiä ulkomailla näemmä. Venäjästä ei minusta sanota mitään kovinkaan suuria kohtuuttomuuksia, vaikka ehkä ministerin olisi ollut syytä karsia tuo eniten kohua herättänyt kohta pois lähinnä vain siksi, ettei tarvitse kuunnella turhia puheita suurista linjojen muutoksista. Tuokin vain näin jälkiviisaana.
On se nyt helvetti, kun tässä täytyy puolustaa kokoomuslaisia. On niillä ihan oikeita heikkoja kohtia vaikka kuinka ja varmasti halu ajaa Suomi kiinni Natoon, mutta ei tuo puhe nyt sinällään ole kohun arvoinen. Sääli tosin, että Venäjällä on uutisoinnin mukaan luettua suomalaisten medioiden tohinaa eikä tuota puhetta.
Keskustellaan mielummin vaikka siitä aluepuolustuksesta, joka on viimeisimpien tietojen mukaan tähdätty lähinnä Norjaa ja Ruotsia vastaan.