Category: venäjä

  • Miksi vaalisalaisuus on tärkeää?

    Katse itään: Guardian: Fraud, intimidation and bribery as Putin prepares for victory

    “We are seeing a new phenomenon where voters are forced to get absentee ballots under threat of being sacked or being denied bonuses,” she said. “People are then instructed to vote at their workplace where everything is tightly controlled.” The spokesman said the pressure applied to private businesses as well as state-run enterprises.

    Hyvä muistutus siitä, että vaalisalaisuus on oikeasti tärkeää. Ajat muuttuvat Suomessakin vielä tulevaisuudessa. Huominen ei välttämättä ole reilumpi kuin tämä päivä.

    Nettiäänestys tarkoittaisi vaalisalaisuuden selvää höllennystä. Suunta olisi täysin väärä.

  • Venäjä, Venäjä ja Venäjä

    Täytyy myöntää, että itsekin olin närkästynyt Jyri Häkämiehen puheesta, kun se minulle referoitiin kotimaamme medioiden taholta iskevästi: “Suomen suurin uhka juuri nyt: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.” Eniten harmitti se, että Häkämies tuntui lähinnä kaivavan sympatiaa Suomen suureen uhkaan Yhdysvaltain nykyhallinnolta, jolta uupuu kannatus niin maailmalla kuin omien äänestäjien parissa. Mielessäni pilkahti myös, että olisi Häkämies nyt voinut edes odottaa uutta hallintoa ennen kun aloittaa silmittömän mielistelyn.

    Törmäsin kuitenkin lopulta Häkämiehen puheeseen kokonaisuutena. Sanonpa vain, että ei se nyt ihan oikeasti ole kovin paha. Harvemmin olen nähnyt siteerattavan vaikkapa kohtaa:


    What does this all mean from the point of view of Finland’s national security? I think it would be a foolish – and mistaken – conclusion to draw that the new Russia will threaten Finland’s security. This is not the case.

    Lähinnä puheessa pohditaan, miten ihmeessä Suomessa voidaan tehdä kaikki niin takapajuisesti. Kutsuntoihin perustuva armeija ja aluepuolustus vaativat melkoisesti selityksiä ulkomailla näemmä. Venäjästä ei minusta sanota mitään kovinkaan suuria kohtuuttomuuksia, vaikka ehkä ministerin olisi ollut syytä karsia tuo eniten kohua herättänyt kohta pois lähinnä vain siksi, ettei tarvitse kuunnella turhia puheita suurista linjojen muutoksista. Tuokin vain näin jälkiviisaana.

    On se nyt helvetti, kun tässä täytyy puolustaa kokoomuslaisia. On niillä ihan oikeita heikkoja kohtia vaikka kuinka ja varmasti halu ajaa Suomi kiinni Natoon, mutta ei tuo puhe nyt sinällään ole kohun arvoinen. Sääli tosin, että Venäjällä on uutisoinnin mukaan luettua suomalaisten medioiden tohinaa eikä tuota puhetta.

    Keskustellaan mielummin vaikka siitä aluepuolustuksesta, joka on viimeisimpien tietojen mukaan tähdätty lähinnä Norjaa ja Ruotsia vastaan.

  • Diilerin kyljessä

    Aamulehden (7.6.) Viron pääministeri Andrus Ansipin haastettelusta:

    Sanoitte, että sokea luottamus energiatuloihin johti 1980-luvulla osaltaan neuvostovallan romahdukseen. Enteilettekö Venäjälle taloudellista tai jopa poliittista muutosta?

    – Kolme vuotta sitten valtion osuus Venäjän taloudesta oli 50 prosenttia. Nyt valtion osuus on jo 70 prosenttia.
    – Se ei ole suuri ja tasapainotettu talous, vaan hyvin suurelta osin luonnonvaroihin ja raaka-aineisiin perustuva. Eikä sellainen talous ole kestävällä pohjalla.
    – Raaka-aineiden, energian hinnat eivät voi vapaassa markkinataloudessa mennä ikuisesti vain ylöspäin.
    – Suomessa rakennetaan viidettä ydinvoimalaa, kuudetta suunnitellaan. Me suunnittelemme uutta ydinvoimalaa (Liettuan) Ignalinaan.
    – Muuallakin etsitään vaihtoehtoisia energianlähteitä. Ja yhtenä päivänä se kaikki vaikuttaa

    Mistähän tuon kanssa nyt aloittaisi?

    On tietysti totta, että Neuvostoliiton kaatuminen liittyy oleellisesti öljynhinnan romahdukseen 80-luvulla. Väitän kuitenkin, että tuo romahdus oli aika väliaikainen. Mikään maaginen vapaan markkinatalouden mekanismi ei meitä tule pelastamaan resurssipulalta. On minusta paras tunnustaa tosiasiat ja todeta, että Venäjä tulee saamaan erittäin hyvän hinnan öljystään. On eri asia, onko Venäjän öljyntuotantoa mahdollista pitää yllä kovinkin kauan. Epäilen, ettei ole. Vähintäänkin hyvin merkittävä osa tuotannossa on jo kenties myyty markkinoille alehintaan ja käytetty Kylmän sodan asevarusteluun.

    On kovin naurettavaa ajatella, että nimenomaan Venäjän talous romahtaisi ydinvoimaa lisää rakentamalla. Uraanivarantojahan Venäjällä nimenomaan riittää ja sitä paitsi autot eivät liiku fissiolla muuta kuin Asimovin 50-luvun teksteissä. Tavallaan on toki positiivista huomata, että Euroopan paras suunnitelma hoitaa energiahuolensa tänä vuosisatana tuntuu olevan lähinnä ostaa kaikki Venäjältä. Venäjä pääsee siis Euroopan öljy- ja kaasudiileriksi. Addiktin asema on tunnetusti aika heikko. Ydinvoima ei katkaise addiktiota. Ei se käy edes täydellisestä korvaushoidosta. Ja jos Eurooppa jotenkin saataisiin kuiville sitten on vielä Kiinakin…

    En olisi siis Putinina niinkään huolissani kysynnän laskusta kuin Venäjän resurssien kestävyydestä. Naapurissa on paras tunnustaa tosiasiat Venäjän aika pysyvästä tilasta taloudellisena mahtina, joka kieltämättä perustuu aika pitkälle valtion kontrolliin ja ehtyvien resurssien vientiin. Yleisesti taas pitäisi tunnustaa, että öljyaddiktio ei katkea itsestään.

  • Viro ja öljy

    Viron ja Venäjän tilanne on todella inhottava. Molemmat puolet ottavat symbolit tietenkin ihan liian vakavasti, mikä tosin on aika yleismaailmallinen asia. Herättäähän Mannerheimin patsaskin täällä Tampereella melkoisesti keskustelua ja siinä on sentään kyse huomattavan paljon vanhemmista asioista.

    Tänään Yle kertoi, että Venäjän Viron-polttoainekuljetukset uhkaavat katketa. Kaikille lienee selvä, että kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä ja vaikka olisikin, se olisi melkoisen uhkaava merkki EU:n polttoainehuollolle. Asiana tämä pitäisi noteerata hyvin korkealla EU:n päätöksenteossa. Venäjä on valmis kiristämään öljyllään. Itse pitäisin kaikista pahimpana skenaariona tilannetta, jossa Venäjä antaisi tilanteen kiristyä vielä nykyisestäkin. Tämä varmasti alkaisi heijastua öljynhintaan. Jos öljyn barrelihinta kohoaisi vaikkapa 80 dollariin nykyisestä noin 63:sta ja maailman öljynkulutus ei laskisi, voisi Kreml hyvinkin päätellä, että jännite ulkopolitiikassa on suorastaan Venäjän etu. Tämä olisi hyvin vaarallinen noidankehä.

    Jos tämä kuulostaa mahdottomalta, on huomattava, että öljyn aikaisemmat hinnannousut eivät ole aiheuttanut kulutuksessa juurikaan joustoa. Sitä paitsi on olemassa yksi valtio, jolla on kokemusta tämänkaltaisesta kiristyksestä: Iran. Venäjän kohdalla panokset vain ovat – jos mahdollista – vieläkin suuremmat.