Visioiden politiikka

Onnistuin vahingossa laittamaan viimeisen fysiikan työni mittauspöytäkirjan Mänttään toistaiseksi turhana tavarana ja nyt joudun siirtymään sen perässä Mänttään. Ensimmäistä kertaa elämässäni naputtelen läppärillä junassa. No joo tämä tämmöisenä tiedotuksena ja sitten itse asiaan.

Minusta Suomessa on tällä hetkellä kolme visiota yhteiskunnasta.

1) Porvarillinen (kokoomuslainen) ajatus iloisesti kaupallistuvasta yhteiskunnasta, jossa jokainen osaa tienata paljon rahaa ja näin tienaakin paljon rahaa. Köyhyys ei näin ole ongelma. Parhaiten minusta tätä kuvaa kokoomusnuorten joskus muutama vuosi sitten julkaisema mainos Porvalilan kaupunkista. Siellä kaupunki oli ihan herännyt henkiin, kun sinne oli saatu “Porvalila business center”. Ykstyisautotkin tuntuivat kaupungissa toimivan ja niin edelleen. Siis rahaa on paljon kaikilla. Täytyy muuten toivoa, että tuo sivu löytyy netistä vielä.

2) Vihreän vasemmiston kovasti advokoima malli, jossa ihmiset elävät köyhemmin, mutta kaikki ovat mukana. Tämä on melko lähellä jotain kommunistista ideaalia. Ihmiset tarvitsevat vain toisiaan ja tavaraa ei arvosteta. Kohdatessaan ihmiset tuottavat iloista katutaidetta ja juovat luomupunaviiniä.

3) Teknovihreä malli, jolle en oikeastaan keksi advokaattia. Korkeintaan itseni. Iloinen kylä iloisia ihmisiä iloisten tuulimyllyjen alla näpräämässä kannettaviaan, jotka on tuotettu vähällä energialla uusituvista materiaaleista. Jossain Olkiluodossa vielä ydinmylly jauhaa uraania ja ihmiset elävät perustulo tukenaan.

Lisäksi on vielä ehkä tärkein ja näköalattomin malli, jossa kaikki toimii aikalailla nykyisellä tavalla. Maa vaurastuu niin kuin sattuu vaurastumaan ja eläkepommi koittaa jossain vaiheessa. Siitäkin selvitään pitäen kurjuuden taso suurin piirtein samana kuin nyt. Junat kulkevat huonosti ja kaikki on samoin kuin nyt. Muutokset tapahtuvat vain silloin, kun niihin on joku pakottava tarve.

Myönnän, että kuvaukseni kaikista malleista ovat kohtuuttomia ja toivon, että voin kehitellä tätä teknovihreää utopiaani jossain vaiheessa pidemmälle. Minusta surkein asia tämän hetken suomalaisessa politiikassa on se, että näköalattomuus on johtavien puolueiden malli. En tiedä, mikä on demareiden visio Suomesta vuodelle 2050. En tiedä, mikä on keskustan visio Suomesta vuodella 2075. En itseasiassa tiedä myöskään vasemmistoliittolaisten visiota. Se lienee piirun verran taistolaisempi kuin demareiden vastaava… Kunhan demarit keksivät omansa.

Miksi sitten olen mukana vihreiden toiminnassa? Koen, että he ovat paras liittolaisvaihtoehdoista. Mikään muu puolue ei ota niin vakavasti kasvihuoneilmiötä kuin vihreät. Hyvin suuri osa tosin vihreistä toimii asian suhteen hieman eri motiiveista kuin minä. Itse en laita juuri itseisarvoa luonnolle, kun merkittävä osa vihreistä pitää luonnon vaalimista vain luontoa varten tärkeänä. Minulle biodiversiteetti ja kasvihuonepäästöjen vähentäminen ovat välineitä ihmisten säilyttämiseen. Sattumalta siis päämääräni ovat samat kuin vihreillä. Ydinvoima on minusta hyvksyttävää, jos se antaa meille aikaa kehittää kunnollisia ratkaisuja sadoiksi vuosiksi. En usko, että muutos uusiutuviin luonnonvaroihin olisi mahdollinen kerta rysäyksellä tai sanotaan vaikkapa 50 vuoden sisällä. Nyt väliin ydinvoimaa yhdistettynä jättimäisiin panostuksiin vaihtoehtoisiin energianmuotoihin, joihin siis luen mukaan myös fuusioenergian.

Ainakin näin junakirjoitteluna tämä blogaaminen on ihan kivaa muuten. Pitää yrittää käsitellä asioita vähän järjestelmällisemmin. Alan ymmmärtää, miksi monet kirjoittavat niin täyttä höttöä blogeihinsa. Pyydän myös anteeksi hieman taitamatonta tyyliäni. Eiköhän se tässä kehity. Tulevia aiheita täytyy olla energiapolitiikka, liikenne, perustulo ja teekkarien ja humanistien välinen kuilu. Lupaan ainakin dissata kokoomusta seuraavissa kirjoituksissa. Myönnän tässä kuitenkin rehdisti, että heillä on visio, vaikkakin se muistuttaa jotain markkinointipäällikön unta, jonka jälkeen lakanat olisi syytä pestä, mutta vaimo vei koneen erossa.