Category: opiskelijapolitiikka

  • Keskustelunavauksia Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden opiskelijapolitiikkaan

    Kirjoitimme vähän teesejä ViNOn sisäisen keskustelun kiihdyttämiseksi ViNOn valmisteilla olevasta uudesta opiskelijapoliittisesta ohjelmasta.

    ViNOn opiskelijapoliittisen ohjelman ei pidä olla konservatiivisuuden linnake. Ohjelman pitää sisältää uusia avauksia ja ennen kaikkea ennakkoluulotonta ajattelua. Haluamme herättää keskustelua ViNOn opiskelijapolitiikan suunnasta ja tarjoamme keskustelun sytykkeeksi seuraavat teesit.

    Koimme, ettei valmiin esityksen kommentointi tai kappaleiden viilaaminen ole paras keino nostaa keskusteluun uusia ideoita, joten emme pyrkineetkään muotoilemaan esityksiämme tässä vaiheessa ohjelman osaksi.

    Touko Apajalahti, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2008
    Heikki Sairanen, ViNOn opiskelijavaltuuskunnan jäsen 2007


    1. Ylioppilaskirjoitukset on lakkautettava.
    Ylioppilaskirjoitukset ohjaavat tällä hetkellä lukion toimintaa aivan liikaa. Ylioppilaskirjoituksissa usein kysytyistä kysymyksistä on muodostunut lukion todellinen opetussuunnitelma, joka kitkee luovuuden niin opettajilta kuin opiskelijoilta.

    2. Korkeakoulujen pääsykokeista on tehtävä ainoa reitti korkeakouluun.
    Tämä pakottaa hakijat miettimään tarkemmin hakukohteitaan, jolloin paikat menevät motivoituneille ja soveltuville hakijoille sen sijaan, että ne menisivät ylioppilaskirjoituksessa menestyneimmille. Huono ylioppilaskirjoitusmenestys ei saa sulkea ovia kenenkään unelmilta. Ylioppilaskirjoituksilta säästyvä aika lukion viimeisen vuoden keväällä on varattava pääsääntöisesti ohjattuun pääsykokeisiin valmistautumiseen. Pääsykokeisiin valmistautumisesta voidaan tehdä lukioon kursseja. Näin vähennettäisiin epätasa-arvoa, jota valmennuskurssit synnyttävät.

    3. Ylioppilaskirjoituksia on vähintään muokattava radikaalisti, jos niistä ei haluta luopua. Kirjoitusten työvälineiden on vastattava työelämän, akatemian ja opiskelijoiden tyypillisiä työvälineitä. Kirjoituksiin on haettava mallia Tanskasta, jossa kirjoittajat voivat käyttää internetiä tukenaan. Näin keskitytään menetelmiin ja ajattelutapoihin ulkoaopettelun sijaan.

    4. Opetussuunnitelmien perusteisiin kirjatut ylevät läpileikkaavat teemat (aihekokonaisuudet) on vietävä käytäntöön.
    Yksittäisten kuntien opetussuunnitelmiin on kirjattava selkeästi, miten kukin teema näkyy eri oppiaineissa. Tämän lisäksi lukiossa on varattava viikoittaisia tunteja yleisten aihekokonaisuuksien käsittelyyn ainerajat avaten.

    5. Lukion opetussuunnitelmaan on sisällytettävä yksi pakollinen tietotekniikan kurssi
    Nykyajan yleissivistävään oppilaitoksiin kuuluu modernien työkalujen käytön opettelu. Lukiot ovat auttamatta jäljessä modernin teknologian hyödyntämisessä. Opetusteknologiaa ja tietoteknisiä työvälineitä on lisäksi käytettävä luontevasti kaikissa oppiaineissa.

    6. Lukion opetussuunitelman perusteisiin on selvästi kirjattava opetus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
    Opetussuunnitelman perusteissa seksuaalisuutta käsitellään vain ihmisen lisääntymisen ja seksuaaliterveyden näkökulmista. Myös sukupuolien moninaisuus ja seksuaalisuuden koko kirjo on tuotava opetussuunnitelmiin, jotta niiden asiallinen käsittely lukioissa varmistetaan.

    7. Ammattikoulutuksen opetussuunnitelmiin on kirjattava riittävä terveystiedon opetus
    Ammattikouluopiskelijoiden terveystieto on tutkimusten nojalla täysin retuperällä. Opetushallituksen tuleekin ohjeistaa ammatillisen koulutuksen järjestäjät päivittämään opetussuunnitelmiensa kaikkia koulutusaloja ja tutkintoja koskevat yleiset osat kattamaan terveystiedon opetus, painottaen erityisesti tietoa seksuaaliterveydestä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.

    8. Korkeakoulujen duaalimalli on purettava.
    Nykyiselläänkään ei ole aina selvää rajaa käytännöllisempien ja tutkimuksellisempien alojen välillä. Osa yliopistojen koulutusohjelmista kehittyy yhä soveltavampaan suuntaan kohti ammattikorkeakouluja ja toisaalta osassa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmia lähestytään yliopisto-opintojen edellyttämää tutkimuksellista tasoa – ja kummassakin tapauksessa kehitys voi olla hyvinkin perusteltua. Duaalimallissa yliopistotutkintoa pidetään automaattisesti ammattikorkeakoulututkintoa arvokkaampana, vaikka perusteena tälle olisi ainoastaan korkeakoulun nimi. Yliopistostatuksen tulee perustua laadukkaaseen tutkimukseen ja siitä syntyvään opetukseen, ei asetukseen.

    Ensimmäisenä askeleena tulisi JOO-opinnot avata koskemaan myös AMK-opiskelijoita ja -opintoja.

    9. Yliopistoihin tulee hyväksyä opiskelemaan pääsääntöisesti kandidaatin tutkintoa
    Uudet opiskelijat tulisi hyväksyä pääsääntöisesti riittävän laajoihin kandiohjelmiin, joista on mahdollisuus tarvittaessa pyrkiä pienempiin ja tarkka-alaisempiin maisteriohjelmiin. Näin toisaalta pyritään vastaamaan tutkintojen inflaatioon ja toisaalta varmistetaan, että maisteriopintoihin päätyvät kullekin alalle ne, joilla sinne on paras motivaatio ja edellytykset. Erityisesti näin kannustettaisiin opiskelijoita harkitsemaan myös ulkomaisia maisteriohjelmia tasavertaisena vaihtoehtona.

    10. Soveltuville aloille on luotava Pohjoismaisia yhteisvalintamenettelyjä.
    Euroopan sisäiset rajat on avattava myös koulutuksen saralla. Pohjoismaissa toisen asteen koulutusmallit ovat riittävän yhtenäisiä pohjoismaisten yhteisvalintojen kehittämiseksi valituilla aloilla. Näille aloille on tuettava samalla myös englanninkielisten kandiohjelmien kehittämistä, jotta yhteisvalinta ei koskisi ainoastaan ruotsinkielisiä korkeakouluja.

  • Lukukausimaksuista

    Viime aikoina on käyty huolestuttavan paljon keskustelua lukukausimaksuista. Ajatuksena lukukausimaksut suomalaisille opiskelijoille olisivat melkoinen loikka taaksepäin aikoihin, jolloin varallisuus ja sivistys vain periytyivät ja nousukkaat olivat lähinnä epäilyttäviä.

    Minusta ilmainen koulutus takaa paikan, jossa yhteiskuntaluokasta toiseen nouseminen voi onnistua. Maailmaan tullessaan on Suomenkin kansalaisella jo melkoinen määrä yhteiskunnan rakennelmista johtuvia haittoja ja esteitä asuinpaikasta sukupuoleen, jotka estävät enemmän tai vähemmän etenemistä yhteiskunnassamme. On valtava sääli, että suurin näistä esteistä taitaa tällä hetkellä olla vanhempien koulutus ja varallisuus. Muutamien tai jopa useimpien hyytyminen ei tosiaan tarkoita, että esteiden raivaaminen pitäisi lopettaa. Maksullinen koulutus olisi esteenä valtava ja tekisi vanhempien varallisuudesta vielä nykyistäkin isomman esteen. Esteitä pitää vähentää – ei lisätä!

    Maksut ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille ovat eri tavalla huono idea. Jos Suomi tosiaan haluaisi aktiivisia maahanmuuttajia, en näe juuri parempia hakijoita kuin nämä Suomeen opiskelemaan haluavat. On varmaan totta, että osa lähtee kotiin ilmaisen koulutuksensa kanssa, mutta varmastikin osa jää ja osa tulee takaisin jonkin ajan kuluttua. Sitä paitsi yliopistosysteemimme on niin sekaisin, että sitä pitäisi parantaa melkoisen paljon, että kukaan haluaisi siitä maksaa.

    Oleellisin argumentti lukukausimaksuja vastaan on kuitenkin se, että sivistys on itseisarvo. Tieto taitaa olla paras asia, mitä yhteiskunta voi tuottaa. Ilmainen koulutus takaa tiedon jakautumisen ja tuottamisen isolle joukolle kansalaisia. Kukaan täysipäinen ei ole ehdottanut maksuja peruskouluihin. En näe juurikaan eroa yliopistomaksujen ja peruskoulumaksujen välillä. Kummatkin rajoittaisivat kansalaisten pääsyä sivistyksen luokse tasavertaisina.

    Jos tarkoitus kaikissa näissä ideoissa on vain opintoaikojen nopeuttaminen, pitäisi minusta välillä kokeilla porkkanaakin. Mitä jos opiskelija saisi vielä maksamattomista opintorahoistaan vaikkapa puolet könttäsummana valmistuttuaan? Kohtuullinen opintorahakin olisi tietysti jo radikaali kokeilu…