Heikki Sairanen

Category: öljy

  • Mielipidekirjoitus Iranista

    Seuraava on Jaakko Stenhällin ja minun kirjoittama mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä 28.7.

    llkka Sasi kirjoittaa Aamulehden mielipidekirjoituksessaan 24.7. Yhdysvaltain ja Iranin konfliktin mahdollisesta kärjistymisestä aseelliseksi hyökkäykseksi.

    Sasi ei kuitenkaan ota selvästi kantaa hyökkäystä vastaan eikä myöskään esitä keinoja vähentää mahdollisen hyökkäyksen vaikutuksia Suomeen. Yhdysvaltain omavaltainen hyökkäys Iraniin olisi käyttännössä varmasti kansainvälisen oikeuden vastainen, inhmillisesti hirveä ja uhkaisi vakavasti koko maailman rauhaa. Presidentti Bushille tämä olisi jopa kammottavampi virhe kuin hyökkäys Irakiin. Nykyisellä hallinnolla ei myöskään ole enää kotimaista saati kansainvälistä uskottavuutta vakuuttaa ihmiset Iranin ydinaseen vaaroista. Hyökkäys Iraniin ei ainakaan helpottaisi Irakin jälleenrakennusta.

    Suomen onkin toimittava kaikilla mahdollisilla areenoilla estääkseen Yhdysvaltain omavaltaiset toimet. EU:n tulisi tehdä selväksi, etteivät EU-maat avustaisi tai osallistuisi hyökkäykseen. Kukaan demokratiaan uskova ei tietenkään tunne sympatiaa Iranin nykyhallintoa kohtaan: se on julma, epädemokraattinen ja toimii kansansa etua vastaan. Yksin Irakin sota jälkiselvittelyineen osoittaa, ettei voimankäytöllä saavuteta kestäviä ratkaisuja korvamaan diktatuureja. Mielestämme tämä on selvä eurooppalaisten enemmistön kanta. Toivottavasti Sasi voi viedä nämä terveiset eteenpäin yhdysvaltalaisille poliittisille kontakteilleen.

    Tulevaisuudessa meidän on pyrittävä minimoimaan tämänkaltaisten kriisien meille aiheuttamat vahingot. Tarvitsemmekin määrätietoisia toimia Suomen öljyriippuvuuden lopettamiseksi. Energian säästäminen, uusiutuva energia ja esimerkiksi joukkoliikenteen tukeminen ovat tärkeitä keinoja öljyriippuvuutemme hoidossa. Öljyn saatavuuden nopea heikkeneminen on nykyisin vakavimpia turvallisuusuhkiamme.

    Lopulta öljystä on irrottauduttava ilmastopoliittisin syin, mutta kannattaa muistaa, että samalla tehdään myös hyvin tärkeää ja konkreettista turvallisuuspolitiikkaa. Voi paljoa liioittelematta väittää, että Suomen tulevaisuuden ulkopolitiikkaa määrää enemmän kuluttaja bensapumpulla kuin ministerit kabineteissa. Tämän kuluttajan vallan mukana tulee myös vastuu.

    Heikki Sairanen
    Jaakko Stenhäll

  • Politiikan pilaama juhannus?

    Juhannuksen viettoani häiritsee pari erittäin huonoa uutista.

    Hämeenkadun pyöräkaista näyttää sitten kaatuvan typerään politikointiin. Erkki Axen (kok.) on päättänyt viedä asian oikeuteen ja sepä nyt tarkoittaa sitä, että kaistoja ei tule pitkään aikaan. Axenin kohderyhmä syksyn kunnallisvaaleissa ovat ilmeisesti ihmiset, jotka luulevat, että Hämeenkadulla ei tällä hetkellä saa pyöräillä. Muutenhan tuossa vastustamisessa ei ole mitään järkeä. Jopa huonosti toteutetut kaistat olisivat selvä parannus nykytilanteeseen sekä pyöräilijöille että kävelijöille.

    YLE: EU harkitsee veromuutoksia öljyn hinnan hillitsemiseksi. Jos tällä yritetään – kuten pelkään – ajaa sisään polttoaineverojen alennuksia, olemme me eurooppalaiset todella typeriä. Polttoaineverossa pitäisi nyt olla kovana. Jotta selviämme öljyriippuvuudestamme, on kysyntä saatava laskemaan. Kysyntä saadaan laskuun pääasiassa pitämällä hinnat korkealla. En usko, että tavallinen autoilija eksyy bussiin ennen kuin bensa on todella kallista. Ilmaston ja ihmiskunnan puolesta toivon, että bensan ja öljy kallistuvat jopa nykytasosta.

  • Et ole vielä nähnyt mitään

    Iltalehden pääkirjoitus kertoo:

    Politiikassa erityisesti vihreät ovat suorastaan kampanjoineet sähkön ja polttoaineiden hinnan nousun hyväksymisen puolesta. Niinpä hallitus on nostamassa myös energiaveroja jo valmiiksi nousevien energian hintojen päälle.

    Minua huolestuttaa tämänkin kirjoituksen ilmentämä asenne: energianhinnan nousu on lähinnä vihreiden vika ja tapahtuu joskus tulevaisuudessa Suomen hallituksen kiristäessä veroja. Raakaöljynhinta on nyt 73 dollaria barrelilta, kun se oli noin 20 dollaria kymmenen vuotta sitten. Bensiinin perusraaka-aine on siis noin 3,5 kertaistunut. Muutos ei tietenkään siirry suhteellisesti bensiinin hintaan, mutta siltikin nousu näkyy Suomenkin huoltamoilla, vaikka Suomessa nousua ovatkin leikanneet mm. dollariin nähden vahvistunut euro ja bensalitraa kohti määrätty bensavero. Ilman poliittisia päätöksiäkin energia tulee olemaan 20 vuoden päästä kallimpaa kuin nyt toivottavasti tuo hinta vain nousee tasaisen hallitusti eikä äkillisellä hypyllä.

    Jos energiankulutus ei pienene hinnan noustessa, on tulevaisuutemme synkkä jopa unohtaen ilmastonmuutoksen. Jos tämä hallitus saa äkkiä aikaiseksi varmaankin hyvin epäsuositut energiaverojen korotukset, olen valmis antamaan sille paljon anteeksi. Onpahan edes yritetty antaa yrityksille ja kuluttajille selvä viesti siirtyä käyttämään vähemmän energiaa. Jos hintajoustoa lopulta löytyy ja ihmiset alkavat kuluttaa vähemmän energiaa, voidaan suurempi rysäys ehkä välttää.

    Sivunmennen sanoen en pidä yhtään fiksujenkin ihmisten parissa tapahtuvasta iloisesta lopullisen öljyrysäyksen odottelusta. Minusta on melkein selvää, että energianhinnan holtiton nousu karsisi pois turhan nuukailun ympäristön suhteen. Sitä paitsi meillä on öljykriisiinkin sopiva teknologinenlaastari sadoiksi vuosiksi: hiilennesteytys. Se toimi Natsi-Saksan viimeisinä vuosina ja se toimisi nytkin ja takulla tuhoaa ilmaston tasapainon lopullisesti. Ilmeisesti kyseisen teknologian yleistä käyttöä pidättelee korkea hinta, mutta tuskin sekään on este, jos öljynhinta vaikkapa 3,5 kertaistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.

    Tarvitaan hallittua hintojen nousua ja siihen ilmeisesti tarvitaan verotusta. Jos hallitus pitää tässä asiassa linjansa, olen valmis antamaan sille kohtuullisen paljon anteeksi tulevaisuudessa.

  • Diilerin kyljessä

    Aamulehden (7.6.) Viron pääministeri Andrus Ansipin haastettelusta:

    Sanoitte, että sokea luottamus energiatuloihin johti 1980-luvulla osaltaan neuvostovallan romahdukseen. Enteilettekö Venäjälle taloudellista tai jopa poliittista muutosta?

    – Kolme vuotta sitten valtion osuus Venäjän taloudesta oli 50 prosenttia. Nyt valtion osuus on jo 70 prosenttia.
    – Se ei ole suuri ja tasapainotettu talous, vaan hyvin suurelta osin luonnonvaroihin ja raaka-aineisiin perustuva. Eikä sellainen talous ole kestävällä pohjalla.
    – Raaka-aineiden, energian hinnat eivät voi vapaassa markkinataloudessa mennä ikuisesti vain ylöspäin.
    – Suomessa rakennetaan viidettä ydinvoimalaa, kuudetta suunnitellaan. Me suunnittelemme uutta ydinvoimalaa (Liettuan) Ignalinaan.
    – Muuallakin etsitään vaihtoehtoisia energianlähteitä. Ja yhtenä päivänä se kaikki vaikuttaa

    Mistähän tuon kanssa nyt aloittaisi?

    On tietysti totta, että Neuvostoliiton kaatuminen liittyy oleellisesti öljynhinnan romahdukseen 80-luvulla. Väitän kuitenkin, että tuo romahdus oli aika väliaikainen. Mikään maaginen vapaan markkinatalouden mekanismi ei meitä tule pelastamaan resurssipulalta. On minusta paras tunnustaa tosiasiat ja todeta, että Venäjä tulee saamaan erittäin hyvän hinnan öljystään. On eri asia, onko Venäjän öljyntuotantoa mahdollista pitää yllä kovinkin kauan. Epäilen, ettei ole. Vähintäänkin hyvin merkittävä osa tuotannossa on jo kenties myyty markkinoille alehintaan ja käytetty Kylmän sodan asevarusteluun.

    On kovin naurettavaa ajatella, että nimenomaan Venäjän talous romahtaisi ydinvoimaa lisää rakentamalla. Uraanivarantojahan Venäjällä nimenomaan riittää ja sitä paitsi autot eivät liiku fissiolla muuta kuin Asimovin 50-luvun teksteissä. Tavallaan on toki positiivista huomata, että Euroopan paras suunnitelma hoitaa energiahuolensa tänä vuosisatana tuntuu olevan lähinnä ostaa kaikki Venäjältä. Venäjä pääsee siis Euroopan öljy- ja kaasudiileriksi. Addiktin asema on tunnetusti aika heikko. Ydinvoima ei katkaise addiktiota. Ei se käy edes täydellisestä korvaushoidosta. Ja jos Eurooppa jotenkin saataisiin kuiville sitten on vielä Kiinakin…

    En olisi siis Putinina niinkään huolissani kysynnän laskusta kuin Venäjän resurssien kestävyydestä. Naapurissa on paras tunnustaa tosiasiat Venäjän aika pysyvästä tilasta taloudellisena mahtina, joka kieltämättä perustuu aika pitkälle valtion kontrolliin ja ehtyvien resurssien vientiin. Yleisesti taas pitäisi tunnustaa, että öljyaddiktio ei katkea itsestään.

  • Viro ja öljy

    Viron ja Venäjän tilanne on todella inhottava. Molemmat puolet ottavat symbolit tietenkin ihan liian vakavasti, mikä tosin on aika yleismaailmallinen asia. Herättäähän Mannerheimin patsaskin täällä Tampereella melkoisesti keskustelua ja siinä on sentään kyse huomattavan paljon vanhemmista asioista.

    Tänään Yle kertoi, että Venäjän Viron-polttoainekuljetukset uhkaavat katketa. Kaikille lienee selvä, että kyse ei ole satunnaisesta ilmiöstä ja vaikka olisikin, se olisi melkoisen uhkaava merkki EU:n polttoainehuollolle. Asiana tämä pitäisi noteerata hyvin korkealla EU:n päätöksenteossa. Venäjä on valmis kiristämään öljyllään. Itse pitäisin kaikista pahimpana skenaariona tilannetta, jossa Venäjä antaisi tilanteen kiristyä vielä nykyisestäkin. Tämä varmasti alkaisi heijastua öljynhintaan. Jos öljyn barrelihinta kohoaisi vaikkapa 80 dollariin nykyisestä noin 63:sta ja maailman öljynkulutus ei laskisi, voisi Kreml hyvinkin päätellä, että jännite ulkopolitiikassa on suorastaan Venäjän etu. Tämä olisi hyvin vaarallinen noidankehä.

    Jos tämä kuulostaa mahdottomalta, on huomattava, että öljyn aikaisemmat hinnannousut eivät ole aiheuttanut kulutuksessa juurikaan joustoa. Sitä paitsi on olemassa yksi valtio, jolla on kokemusta tämänkaltaisesta kiristyksestä: Iran. Venäjän kohdalla panokset vain ovat – jos mahdollista – vieläkin suuremmat.