Kimmo Sasi harmitteli Aamulehdessä (10.9.2012), että Suomi ei säästä tarpeeksi. Myös monet muut poliitikot ovat olleet kovin huolissaan Suomen velkaantumisesta. On harmillista, etteivät poliitikkomme ole valmiit katsomaan, miten hyvin leikkaaminen toimii ulkomailla ratkaisuna. Sasi pitää positiivisina esimerkkeinä Tanskaa, Ruotsia ja Britanniaa, joissa hallitukset ovat leikanneet kulutusta merkittävästi ja Sasin mukaan oikeaan aikaan. Hämmästyttävintä tässä listassa on erityisesti Britannian kuuluminen listalle. Britanniaa on kansainvälisessä talouslehdistössä pidetty jatkuvasti esimerkkinä leikkauspolitiikan toimimattomuudesta nykyisessä lamassa ja maan talouskasvu onkin kääntynyt negatiiviseksi. Ruotsi on sentään kansainvälisessä piireissä pidetty harvinaisena positiivisena poikkeamana yleisistä linjoista, mutta tämäkin selittynee euro-alueen ulkopuolella pysytelyllä. Tanskassa sama ratkaisu ei puolestaan ole viime vuosina tuottanut kuin tuskaisen pientä talouskasvua ilmeisesti leikkauspolitiikan ansiosta. Leikkausintoisimmilla politiikoilla on kuitenkin taipumus unohtaa, että ulkomailta ja historiasta löytyy vain varoittavia esimerkkejä siitä, kun leikkaamista on kokeiltu. Britannia talous näyttää romahtavan, vaikka maa ei edes ole eurokriisisä merkittävästi mukana. Yhdysvaltain talouskasvu on alkanut heiketä, kun talouselvytyksestä on luovuttu ennenaikaisesti. Kreikka ei todennäköisesti kykene maksamaan valtavia velkojaan vaikka kreikkalaiset ovat varsin urhoollisesti leikanneet julkista sektoriaan. Historiasta löydämme lisää esimerkkejä. Maailma nousi 1930-luvun lamasta vain toisen maailmansodan aiheuttaman julkisten investointejen avulla. Ennen sitä talous sakkasi toistamiseen samaan tapaan kuin nykyisessä lamassa näyttää käyvän. Jos olisimme nyt viisampia, sijoittaisimme valtiona tulevaisuuteen tänään ja huomenna maksaisimme pois velkojamme. Hyviä tulevaisuusinvestointeja olisivat esimerkiksi erilaiset ympäristöteknologian muodot, jotka enemmin tai myöhemmin pitää kuitenkin tehdä. 1990-luvun laman ja leikkaustoimien haavat näkyvät vielä nykypäivän suomessa. Toivon nykyisessä lamassa poliitikoilta uskallusta. Hyviä kansainvälisiä esimerkkejä on kuitenkin löydettävissä. Kannattaa esimerkiksi katsoa, mitä Ruotsi teki 90-luvun lamassa ja miten Islanti on onnistunut korjamaan katastrofaalista taloustilannettaan muutaman viime vuoden aikana. Valtavirtainen taloustiede pitää nykyisen laman syynä kysyntäpulaa, kun kuluttajat ja yritykset ovat lopettaneet kuluttamisen ei talous voi ottaa kaikkia resursseja tehokkaasti käyttöön. Tavanomainen lääke tähän olisi nostaa valtion kulutusta ja näin houkutella yksityinen sektori taas kuluttamaan tavalliseen tapaan. Julkisen sektorin leikkaaminen nyt, vie meidät syvemmälle kurjimukseen. Velkaa voi tietenkin olla myös liikaa. Suomen velkaantuminen on kuitenkin eurooppalaisittain varsin hallinnassa jopa nykytahdilla ja huoltosuhteen heikkenemisen huomioiden. Vastuullinen poliitikko ei huolehdi niinkään nykyhetken velkaantumisasteesta vaan siitä, että kykymme hoitaa velkoja on taattu myös kymmenien vuosien tähtäimellä.
Kuvalähde: Loom’in Cuts by Nanagyei, CC BY 2.0
Comments
2 responses to “Leikkausintoiset poliitikot eivät tahdo nähdä, mitä leikkaukset tekevät”
En usko talouskasvun autuuteen. En näe, että kaikki talouskasvu voidaan toteuttaa ympäristö-investoinneilla, aineettomalla kasvulla tai tuottavuuden nousulla. Talouskasvu on tähän mennessä aina tarkoittanut luonnonvarojen kulutuksen kiihtymistä. Länsimaiset ihmiset eivät tarvitse enää mitään aineellista lisää. Pitäisi saad ensin aikaan suljettu materiaalikierto ja vasta sitten vaatia kasvua, ei toisinpäin.
Mun mielestä tämä nykyinen lama näyttää aika hyvin sen, että taloushuolet vie täysin tilan ympäristöhuolilta poliittisessa keskustelussa.
Satsaaminen vihreään teknologiaan (tutkimukseen ja varmaan jonkin verran toteutukseenkin) olisi juuri nyt hyvin kannattavaa sekä talouden että ympäristön näkökulmasta. Esimerkiksi voitaisiin viedä Suomen liikennettä raiteille. Tässä voitaisiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.