Kyllästyin vähän Aamulehden tapaan käsitellä presidentti Niinistön työryhmää koskenutta kritiikkiä ja naputtelin mielipidekirjoitus. Teksti on julkaistu Aamulehdessä 19.9.2012.
Kari Salminen kritisoi kolumnissaan (AL 18.9.2012) “punavihreitä” presidentti Sauli Niinistön asettaman työryhmän Ihan tavallisia asioita -sivustosta ja vihkosesta. Erityisesti Salmista kismittää se, etteivät “punavihreät” näe asiaa sekä-että valintana vaan joko-tai.
Salminen on kolumnissaan oikeassa esimerkiksi siitä, että syrjäytyneiltä ovat tavalliset asiat hukassa. Ongelma työryhmän tuotoksessa on kuitenkin se, ettei se oikeasti taida saavuttaa eniten tavallisissa asioissa apua tarvitsevia. He tuskin lukevat verkkosivua, jonka ilmeinen kohderyhmä on keskiluokka ja muut, joilla on jo pullat hyvin uunissa.
Mielenkiintoista on myös se, että presidenttiehdokkaan Sauli Niinistö itsekin vielä kannatti nuorison syrjäytymiseen keskittyvää työryhmää, jonka ajatuksena oli tuottaa “ajatuksia ja esityksiä niin päätöksentekijöille kuin myös julkiseen keskusteluun” (AL:n verkkosivu 24.1.2012). Onko presidentin vaalilupauksen toteuttamisen vahtiminen aidosti hirveän väärin tai hirveän ideologista?
“Punavihreitä” tai ainakin tätä vihreää myös hieman huolettaa, onko yhteisöllisyyden korostaminen vain savuverho rankemmille päätöksille, joita valtiomme ja kuntamme pian tekevät. Esimerkiksi Britanniassa pääministeri Cameronin oikeistohallitus on jokseenkin tuhonnut sosiaaliturvaverkon ja siinä ohessa myös maan talouden. Kaikki tämä on tehty Big Society – nimisen hankkeen suojissa. Big Societyssa vastuuta on pyritty siirtämään valtiolta ja kunnilta erilaisille vapaaehtoisorganisaatioille. Vaikka Ihan tavallisia asioita -projekti ei taida tähän aidosti johtaa, on ihan hyvä olla huolissaan vaikeana taloudellisena aikana siitä, että heikoimmista huolehditaan aina. Takaajaksi ei käy vapaaehtoistyö vaan siihen tarvitaan vahva julkinen sektori.
Kuvalähde: Danbo conoce a Domo – Danbo meets Domo by GViciano, CC BY-SA 2.0 (tämä kirjoitus siis saman lisenssin alla)