HS: Jungner ei ole maksanut rakkausvideonsa tekijänoikeusmaksua
Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner ei ole maksanut tekijänoikeusmaksuja kappaleesta, jonka hän liitti YouTubeen laittamaansa rakkausvideoon.
Vaikka käyttötarkoitus olisi naivi ja ehkä vähän outo, pitäisi epäkaupalliseen käyttössä teosten uudelleenkäytön olla aina sallittua. Jos Ylen toimitusjohtaja ei osaa hoitaa näitä asioita laillisesti, kuinka ihmeessä voimme odottaa kaikkein peruskoululaisten osaavan?
Remix on tulevaisuuden kulttuurin oleellinen osa ja se pitää äkkiä laillistaa!
Comments
8 responses to “Jungnerista remix-taiteen esitaistelija”
Jungner mokas. Erityisen nololla tavalla.
Se ei tarkoita sitä että kaikki käyttö pitäisi laillistaa.
Ongelmakohtia:
– joku tekee Youtubella rahaa, eikö osa siitä kuuluisi myös sisällöntuottajille? (Tässä tapauksessa siis FGH:lle)
– entä jos biisiäni olisi käyttänyt uusnatsien yhdistys “humoristisen” pahoinpitely-videon taustalla? (Esimerkki ei näin kansanmuusikollekaan ole täysin tuulesta temmattu, ainakin Ruotsista löytyy esimerkkejä. Industrial ja hevi tietty vielä enemmän.) Eikö musiikkikappaleen tekijällä ole mitään oikeutta valita minkälaisia asioita edistää?
– määrittele epäkaupallinen käyttö, ovatko esim. epäkaupallisen näköiset “viral”-videot epäkaupallisia?
Täysin mahdotontahan tällaista on valvoa. Ja käytännössä se on jo nyt täysin mahdollista. Ei ketään kiinnosta, eikä kenelläkään ole aikaa tarkistaa kaikkia Youtube-videoita. Siitäkään ei suoraan seuraa se, että sen pitäisi olla laillista. Karavaani kulkee, koirat haukkuvat…
Oletettavasti “jungnerit” tekevät youtube-oksennuksensa juurikin iMovie tjms. softilla, jotka tulevat esim. videokameroiden tai tietokoneiden mukana. Suuret softavalmistajat voitaisiin velvoittaa lisäämään automaattisesti videoleikkeiden metadataan videossa käytettyjen äänitiedostojen ID-tagit ja tiedot siitä kuinka monta sekuntia kutakin tiedostoa on soitettu.
Tällaisesta tiedosta syntyisi kootusti sitten ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä musiikkia ihmiset käyttävät videoidensa taustamusiikkina. Tämä voisi varmastikin tapahtua yksittäisiä käyttäjiä yksilöimättä. Näin to-rahaa voitaisiin tilittää tekijöille helposti “pinnan alla” ilman, että kenenkään tarvitsee itse vaivautua tekemään ilmoituksia tjms.
Miksi ehdotan tällaista valvontaa? Miksei vain vapautta kaikille?
Yksinkertaista.
Google, Youtuben omistaja, ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos:
Google’s rate of growth has slowed in an equally stark fashion as a result of the recession and of Google’s own vast size. Revenue in the first quarter rose just 6 percent to $5.51 billion from $5.2 billion a year ago. First quarter growth was 42 percent in 2008 and 63 percent in 2007.
Despite the abrupt slowing of its growth, Google continued to outperform both its rivals and the overall market for online advertising, which has declined in recent months.
—
Google said net income in the first three months of the year was $1.42 billion, or $4.49 a share, up from $1.31 billion, or $4.12 a share, a year earlier. Adjusted earnings, which exclude the cost of stock options and other items, were $5.16 a share, far higher than the $4.93 a share that analysts expected.
Google’s net revenue, which excludes commissions paid to advertising partners, was $4.07 billion, a 10 percent increase from $3.7 billion a year earlier, and in line with analysts expectations.
Anna yksikin hyvä perustelu miksei tuosta rahasta osa olisi kuulunut jungnerinkin tapauksessa (etenkin nyt kun videota on katsottu tuhansia kertoja) tekijänoikeuksien omistajille?
Follow the money…
Minustakin olisi kiva, jos sisällöntuottajat (sekä alkuperäisen materiaalin tehneet sekä remixaaja) saisivat osuuden YouTuben tuloista. Pidän kuitenkin tärkeämpänä tällä hetkellä, ettei uuden kulttuurin syntyä rajoiteta.
Minusta ei ole vääryys, jos joku käyttää teostani ajamaan asiaa, jota en erityisesti tue tai jopa aktiivisesti vastustan. Kulttuuri ei synny koskaan tyhjiössä ja on pohjimmiltaan yhteistä. Tekijänoikeuslainsäädännön tarkoitus on rikastuttaa yhteistä kulttuuriamme ja vasta sekundäärisesti taata taiteilijan oikeudet.
Epäkaupallinen käyttö on sellaista, josta ei suoraan saa rahaa Jos myyn remixaamani taideteoksen mainokseksi Nokialle, on kyseessä tietenkin kaupallinen käyttö, vaikka jälki olisikin epäkaupallisen näköistä.
ID-tagit kuulostavat ihan hauskalta idealta, mutta epäilen, etteivät ne varsinaisesti toimisi. Suhtaudun myös varsin torjuvasti siihen, että tietokoneeni tekisi jotain sellaista, mille en ole antanut lupaa.
Tällä hetkellä YouTube ei muuten tee voittoa. Eräiden arvioiden palvelu tekee noin 470 miljoonaa dollaria tappiota vuodessa. Videon siirtäminen nettikäyttäjille on kaukana ilmaisesta vielä.
Kiitos selkeistä ja jäsennellyistä kommenteista. Hajanaisia jatkokommentteja:
Tällä hetkellä YouTube ei muuten tee voittoa. Eräiden arvioiden palvelu tekee noin 470 miljoonaa dollaria tappiota vuodessa. Videon siirtäminen nettikäyttäjille on kaukana ilmaisesta vielä.
Youtube on osa Google-konsernia ja on erittäin tärkeä sen strategialle, jossa se pyrkii “hallitsemaan kaiken tiedon”. Siksi sen tuloksen erottaminen Googlen kokonaistuloksesta on irrelevanttia.
Minustakin olisi kiva, jos sisällöntuottajat (sekä alkuperäisen materiaalin tehneet sekä remixaaja) saisivat osuuden YouTuben tuloista. Pidän kuitenkin tärkeämpänä tällä hetkellä, ettei uuden kulttuurin syntyä rajoiteta.
Nyt ollaan kysymyksen äärellä jota olen ihmetellyt paljon ja haluaisin saada hiukan selvennystä.
Mitä uuden kulttuurin syntyä tekijänoikeudet estävät?
Tällä hetkellä maailmassa luodaan enemmän luovia teoksia kuin koskaan aiemmin. Ja erityisesti niitä luodaan maissa, joissa on voimakas ja tehokas tekijänoikeuslainsäädäntö, kuten esim. pohjoismaissa.
Edes uutta teknologian mahdollistamaa luovuuttaa, sanotaan sitä nyt sitten vaikka remix-kulttuuriksi, tekijänoikeudet eivät estä. Miten muuten muka mashup ja muut vastaavat genret voisisvat yhtä hyvin? Siirtyessään marginaalista mainstreamiin remix-taiteilijoiden pitää tietysti hoitaa luvat kuntoon, mutta tämäkään ei ole mahdotonta.
Mielestäni nykyiset tekijänoikeudet eivät estä uuden kulttuurin syntymistä, päin vastoin.
Toki tekijänoikeudet ja “kulttuuriset oikeudet” ovat jossain määrin toistensa kilpakumppaneita. Täydellinen vapauttaminen ja vaa’an kallistaminen remix-oikeuksien kuppia kohden unohtaa kuitenkin sen karun tosiasian, että jotta olisi jotain remixattavaa, täytyy jonkun ensin luoda se pohjateos.
Epäkaupallinen käyttö on sellaista, josta ei suoraan saa rahaa Jos myyn remixaamani taideteoksen mainokseksi Nokialle, on kyseessä tietenkin kaupallinen käyttö, vaikka jälki olisikin epäkaupallisen näköistä.
Epäkaupallisen ja kaupallisen käytön raja on sarasvuolaisessa huomiotaloudessamme täysin veteen piirretty viiva.
Onko aloittelevan taiteilijan verkkoon laittama versio jonkun muun kappaleesta kaupallista vai epäkaupallista? Suoraa taloudellista etua uusi tekijä ei tietenkään saa, mutta mahdollinen promootioarvo muuttuu talouteen perustuvassa yhteiskunnassamme myös valuutaksi ennemmin tai myöhemmin.
Kaupallisen/epäkaupallisen raja on paljon vaikeampi määritellä kuin vaikkapa julkisen/yksityisen esittämisen raja. Youtube, jossa yleisönä on potentiaalisesti koko maailma on julkista esittämistä, jolloin tekijänoikeuksien omistajilla tulee mielestäni olla oikeus vaatia osuus “voitosta”.
Minusta ei ole vääryys, jos joku käyttää teostani ajamaan asiaa, jota en erityisesti tue tai jopa aktiivisesti vastustan.
Ensimmäisessä kommentissa viittaamani kansanmusiikin käyttö uusnatsien tarkoituksiin tapahtui 2000-luvun vaihteessa Ruotsissa kun paikalliset nasut nappasivat julkaisemalleen kokoelma-cdlle lupaa kysymättä Nordman-yhtyeen kappaleen.
Tästä tietysti levyn tuottaneet muusikot, jotka eivät tietenkään tukeneet ko. poppoon touhuja suivaantuivat ja kykenivät estämään levyn jakelun.
Mielestäni näin pitikin olla. Vastakkainen päätös olisi ollut mielestäni vahvasti väärin.
Kulttuuri ei synny koskaan tyhjiössä ja on pohjimmiltaan yhteistä.
Tämä pitää paikkansa ja siksi tekijänoikeuksien suoja ei koskaan ole absoluuttinen. Lisäksi tekijänoikeusrikkomukset ovat tavallaan “asianomistajarikoksia”, joten pikkutekijät pääsevät aina lipumaan sormien läpi. Ei olisi kenenkään etu estää ihmisiä käyttämästä vaikka ostamiensa cd-levyjen musiikkia kotivideoidensa taustamusiikkina.
Toisaalta vaikka kulttuuri on yhteistä, tapahtuu kulttuurituotteiden tekeminen aina yksilöiden toimesta. Erittäin usein lisäksi vielä erikoisyksilöiden toimesta. Tyyppien, jotka ovat jo genettisesti erityislahjakkaita. Ihmisiä, joiden panosta ei kukaan muu voisi antaa. Ei meillä ole Suomessa kuin yksi Pekka Kuusisto, Olli Mustonen, Anssi Kela, Jukka Virtanen jne. Heille on annettava mahdollisuus tehdä näitä teoksia työkseen. Tämän mahdollistavat tekijänoikeudet.
Meidän vähemmän lahjakkaidenkin kohdalla huomattavaa on se, että studiossa istun luurit päässä minä, enkä jokin abstrakti “yhteisö”. Se aika, joka niihin teoksiin laitetaan synnyttää mielestäni myös oikeuden sekä kulttuurisiin että taloudellisiin tekijänoikeuksiin.
Ei olisi kenenkään etu estää ihmisiä käyttämästä vaikka ostamiensa cd-levyjen musiikkia kotivideoidensa taustamusiikkina.
Mutta tällaistakin on sattunut maailmalla! Vaikka oikeutta käytettäisiin rajatusti ja harvoin, syntyy kuitenkin voimakas tällaista käyttöä vähentävä vaikutus (Chilling effect). Minusta tässä tarvittaisiin selkeä lainturva: ei ole hyvä, että rangaistuksia jaellaan valikoiden.
Itse olen sitä mieltä, että teosten uudelleenkäyttöoikeuksia tulee laajentaa ja tekijänoikeuden kestoa lyhentää. Täysin en tekijänoikeuksista kuitenkaan halua luopua.
Mutta tällaistakin on sattunut maailmalla! Vaikka oikeutta käytettäisiin rajatusti ja harvoin, syntyy kuitenkin voimakas tällaista käyttöä vähentävä vaikutus (Chilling effect). Minusta tässä tarvittaisiin selkeä lainturva: ei ole hyvä, että rangaistuksia jaellaan valikoiden.
Mutta eipä ole sattunut Suomessa, jossa se on käsittääkseni laillista kunhan teoksia ei “esitetä julkisesti” vaan vaikkapa valikoidusti salasanan avulla Youtubessa.
Ylipäätään välillä to-keskustelua vaivaa se seikka, että monet keskustelijat tuntuvat luulevan vastustajan olevan RIAA, jonka tempauksien älyttömyys on kyllä ihan eri sfääreissä kuin pohjoismaisten vastineidensa.
Itse olen sitä mieltä, että teosten uudelleenkäyttöoikeuksia tulee laajentaa ja tekijänoikeuden kestoa lyhentää.
Nämä ovat järjellisiä, rajattuja ehdotuksia, joista keskustelu on mahdollista. En itsekään pidä oikeuksien jatkamista 90 vuoteen kuoleman jälkeen perusteltuna (Mickey Mouse).
Täysin en tekijänoikeuksista kuitenkaan halua luopua.
Tämä on mukava kuulla. Ylipäätään tämä to-keskustelu kannattaisikin ehkä aloittaa etsimällä ne yhteiset “saarekkeet”, joiden ympärille sitten ryhdytään kasaamaan siltoja ja miettimään, miten nämä tekijänoikeusasiat internetajalla fiksuimmin hoidettaisiin.
Omassa vaakakupissani alkuperäisten teoksien tekijöiden oikeudet ovat aina remixaajien oikeuksia painavampia.
Osittain tämä liittyy siihen, että Jungnerin kaltaista “remixailua” voi harjoittaa “kuka tahansa”, mutta Sibeliuksen II sinfoniaa ei kyennyt kirjoittamaan kukaan muu kuin äärimmäisen lahjakas, uuttera ja erikoinen yksilö. Jotta näillä “erikoisyksilöillä” olisi mahdollisuus tuottaa lisää yhteistä hyvää, heidän oikeuksiaan tulee suojella.
Toisaalta taas en vieläkään ymmärrä, mitä “remixaus-kulttuuria” tekijänoikeudet estävät. Helppo vastaus tähän on tietysti se, että “en voi sitä tietää kun se ei voi syntyä”.
En usko tuohon vastaukseen lainkaan.
Mm. mashup -kulttuuri elää ja voi hyvin ja DJ:t remiksaavat biisejä päivittäin lennossa. Vain osan “remiksatuista teoksista” siirtäminen kaupalliseen massajakeluun on hankalampaa kuin se olisi “vapaassa maailmassa”. (Esim. Abba-sampleja saa käyttää laillisesti vain Madonna…)
Tekijänoikeuksissa ja verkossa tapahtuu koko ajan myös ruohonjuuritason evoluutiota, jossa järjestöt eivät edes voi pysyä kärryillä. Hyvänä esimerkkinä MySpace: kaikilla siellä täytyy jotain biisejä olla näytteinä. “Soiva cv”. MySpacen suosiosta ei kuitenkaan jälleen seuraa suoraan se, että kaiken verkkojakelun pitäisi olla vapaata. Nyt tekijänoikeuksien omistajat saavat valita mitä antavat ilmaiseksi.
Voi olla, että jonain päivänä annan itsekin kaikki tuotokseni ilmaiseksi jakoon heti kun ne syntyvät. Se päivä ei ole vielä tullut. Sen verta kallista ja aikaavievää touhua studiossa istuminen on. Ilman ansaintalogiikkaa ei uutta musiikkia (ainakaan vielä) synny ammattilaisten toimesta.
Aijai. Pakko vielä laittaa tänne että juuri kuuntelen Matti johannes Koivun “Irwin-levyä”.
“Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku” saa akustisilla kitaroilla ja hitaammalla tempolla “remiksattuna” aivan uuden syvyyden ja tulkinnan. Ihanaa. Kaiken tämän mahdollistivat tekijänoikeudet. Tai ainakaan ne eivät tätä estäneet.