Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff kirjoittivat vuonna 2010 paperin Growth in a Time of Debt., joka sai jonkin verran huomiota osakseen erityisesti Yhdysvalloissa. Paperi tuli konservatiiveille ja julkisen velan pelkääjille kuin taivaan lahjana. Paperissa esitettiin talouskasvun heikkenevän, kun valtion velka ylittää 90 prosentti bruttokansantuotteesta.
Aika monet kommentoijat haukkuivat paperin metodologiaa, joka tuntui poimivan maita melko satunnaisesti mukaan ja jättäen joitakin maita pois yhtä satunnaisesti. Aika suuri osa paperissa muka havaituista vaikutuksista oli oikeastaan vain muutaman velkaantuneen maan talouden tökkimistä ja tosiasiassa todistusarvo oli varsin pieni.
Kukaan ei kuitenkaan arvannut, miten surkea paperin pohja lopulta olikaan. Nyt toinen tutkijaryhmä on selvittänyt, mistä Reinhartin ja Rogoffin luvut tulivat. Itseasiassa asia oli laskettu päin honkia. Koko laskelma perustui alkiovirheeseen Excelissä. Virheistä lisää voi lukea Mike Konczalin artikkelista Researchers Finally Replicated Reinhart-Rogoff, and There Are Serious Problems.
Nolo juttu siis tutkijoille. Samoin on todella noloa, millaiset henkilöt ovat paperiin ehtineet viitata ja nostaa sitä kovin korkeaan arvoon. Näitäkin on koottu ansiokkaasti parissa blogissa. Tässä pari herkullista lainausta Euroopan taloudesta päättäviltä:
Olli Rehn: [I]t is widely acknowledged, based on serious research, that when public debt levels rise about 90% they tend to have a negative economic dynamism, which translates into low growth for many years.
Wolfgang Schäuble: We have read the study by Rogoff and Reinhart very carefully. They have demonstrated empirically that beyond a certain level, public indebtedness becomes damaging to growth.
Sivunmennen sanoen eduskunnassa Reinhartiin ja Rogoffiin viitannut lienee kristillisdemokraattien Sari Palm. Odotan innolla, löydämmekö vähän tutkimalla lisää muita köykäiseen tutkimukseen viitanneita. Kannattaa olla tarkkana, jos löytää parin viime vuoden ajalta viittauksia 90 prosenttiin velasta ongelmana. Useimmiten tällöin on pohja-ajatus Reinhart-Rogoffissa.
Nyt löytynyt virhe ei varmasti käännä kenenkään päätä, koska paperin surkean metodologian olisi pitänyt riittää siihen, ettei sitä olisi otettu vakavasti. Ilmeisesti talouspäättäjämme eivät ole riittävän kriittistä porukkaa vaan yrittävät epätoivoisesti löytää perusteluita harjoittamallleen politiikalle. Siinä ei paljoa totuus paina.
Comments
3 responses to “Eeppinen taulukkolaskentavirhe”
Se alkiovirhe on suhteellisen pieni osa RR:n tuloksia. Tarkemmin sanottuna Herndnon et al. joiden työpaperista ( http://www.peri.umass.edu/fileadmin/pdf/working_papers/working_papers_301-350/WP322.pdf ) tämä keskustelu siis lähti saavat korkean velan (>90% BKT:sta) ryhmän keskimääräiseksi kasvuprosentiksi 1,9; kun RR:llä se oli -0,1; eli 2,2 prosenttiyksikön ero. Tästä erosta 0,3 prosenttiyksikköä selittyy tuolla alkiovirheellä; 0,3 prosenttiyksikköä tiettyjen (ilmeisesti julkisesti saatavilla olevien) vuosihavaintojen jättämisellä pois analyysistä, loput (1,4 prosenttiyksikköä) tulee painotusmetodista, eli siitä miten ryhmälle (kuten nuo korkeavelkaiset), jossa on havaintoja useilta mailta ja useilta vuosilta, lasketaan yksi kasvuluku. Näin käsittäisin. Kyse on siis enimmäkseen siitä painotusmetodista.
Joo hyviä täsmennyksiä. Tuossa Konczalin jutussa on kohtuullisen hyvä kuvaus mielestäni myös. Aika hyvin tämäkin kertoo artikkelin tasosta, vaikka onkin ehkä vähän yksittäiseen rumaan oksaan keskittymistä…
“Ilmeisesti talouspäättäjämme eivät ole riittävän kriittistä porukkaa vaan yrittävät epätoivoisesti löytää perusteluita harjoittamallleen politiikalle. Siinä ei paljoa totuus paina.”
Pata kattilaa soimaa! Mitäs viherpiipertäjien niin rakkaalle ilmastonsuutokselle kuuluu? Globaalin lämpötilan dynamiikassa on niin paljon merkittäviä muuttujia, että sen koko paskan polarisoiminen CO2-silmälasien lävitse on täyttä idiotismia.
Vaikka tieteelliseen maailmaan kuuluukin tervehenkinen jatkuva epäily, niin kyllä noihin artikkeleihin tulisi voida jotenkin luottaa, ja ovathan(?) ne läpikäyneet vertaisarvioinnin. No oli miten oli, niin joka tapauksessa Reinhartilla ja Rogoffilla pamahtivat tiedemaailman ovet kiinni kuin sarjakuvissa ikään. Olli Rehnillä taas on oma lehmä niin syvällä ojassa europrojektin kanssa, etten nyt lähtisi repostelemaan vaikka hän opportunistisesti tuohon huuhaahan viittasikin.