Fakta: Ilmasto lämpenee ihmisen toiminnan vaikutuksesta.
Fakta: Ilmastopäästöjä pitäisi vähentää, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi.
Fakta: Päästöjen vähentäminen vaatii käytännössä jonkun seuraavista toimenpiteistä: hinta päästöille, jonkun päästölähteen kieltäminen, ympäristöystävällisen toiminnan tukeminen tai ympäristöä kuluttavien toimien tehostaminen
Fakta: SDP teollisuuspoliittinen ohjema sulkee kaikki nämä vaihtoehdot pois.
Johtopäätös: SDP:n ympäristöpolitiikka on pelkkää silmänlumetta.
Jos lähdetään kieltojen linjalle, voidaan esimerkiksi kieltää uusien hiilivoimaloiden perustaminen tai vaikkapa kieltää öljyn polttaminen. Ilmeinen haaste tässä on, etteivät vähennykset ehkä tapahdu halvimmasta mahdollisesta lähteestä ja vapauden rajoitukset voivat olla kohtuuttomia. Positiivisella puolella päästöjen väheneminen on kohtuullisen varmaa.
Voidaan myös asettaa ehtoja tehokkuudelle. Voidaan esimerkiksi asettaa ehtoja sille, miten paljon auto saa kuluttaa polttoainetta kilometriä kohti. Haittana tällaisessa toimenpiteessä on, etteivät päästöt välttämättä vähene kokonaistaloudellisesti, sillä esimerkiksi autoilussa säästyneet eurot saattavat mennä vaikkapa ulkomaille lentelyyn.
On myös mahdollista yrittää tukea hyvää ympäristöystävällistä toimintaa. Ongelmana tässä on tietenkin, kuka tukemisen maksaa ja miten maksut kohdennetaan. Voidaan esimerkiksi luvata minimihinta uusiutuville energiamuodoille, voidaan suojata vaikkapa ydinvoimalan omistajat onnettomuustilanteessa korvausvaatimuksilta tai voidaan pystyttää tuulivoimaloita valtion maksamana. Suurten kustannusten lisäksi ongelma on, etteivät päästöt välttämättä tälläkään tavalla vähene vaan ympäristöystävällinen toiminta saattaa kiihdyttää ympäristölle haitallista toimintaa toisaalla.
Päästöjä voidaan myös vähentää asettamalla hinta päästölähteille. Voidaan asettaa polttoaineveroja autoille ja voimaloille ja näin antaa yrityksille ja kuluttajille syy vähentää päästöjä. Esimerkiksi hiilivoimalassa voidaan tehdä yritykselle taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi vähentää päästöjä siirtymällä vähemmän saastuttavaan polttoaineeseen. Haasteen muodostaa riittävän hinnan määrittely ja hinnan poliittiset vaikeudet. Saastuttajat harvoin pitävät saastuttaja maksaa -periaatteesta.
Kaikissa keinoissa on hyvät ja huonot puolet ja asiantuntijoiden konsensus on, että jonkinlainen näiden keinojen valikoima tai yhdistelmä vähentäisi päästöjä. Melkein kaikki tavat ovat myös sellaisia, että ne voidaan toteuttaa hyvin ja tehokkaasti tai huonosti ja tehottomasti. Joka tapauksessa linjailtavaa riittää.
Mitä SDP:n teollisuuspolittinen ohjelma sanoo näistä asioista? Se sanoo kaikille vaihtoehdoille ei vielä, ei nyt, ei tänään. Päästökaupan kohdalla SDP haluaa, ettei päästöoikeuksiin puututa. Tosiasia on, että EU:n päästökaupassa ollaan nyt tilanteessa, jossa on liikaa päästöoikeuksia ja näin päästöoikeuksien hinta on niin matala, ettei päästökaupasta synny minkäänlaista ohjausvaikutusta. Ohjelma ei esitä mitään rajoituksia päästöille. Pikemminkin se viestittää, että päästöjä voidaan siellä täällä lisätä. Jopa energiatehokkuuden suhteen ohjelma vaatii lisää aikaa Suomelle. Edes siihen ei löydy demareilta munaa tai munasarjoja. Positiivinen tukeminen taas vaatisi selvän määrittelyn sille, mistä rahat otetaan. Sellaista määrittelyä on ohjelmasta turha etsiä.
SDP selvästi vieläkin elää harhakuvassa, jossa on sellainen pienen, pienen, pieni lohko politiikkaa, jota sanotaan ympäristöpolitiikaksi ja johon voidaan suhtautua vakavasti siitä puhuttaessa ja unohtaa muuten. Esimerkiksi voidaan kirjoittaa ohjelmia ympäristöpolitiikasta ja puhua kauniita ilmaston pelastamisesta. Sitten kun tehdään isojen poikien juttuja kuten teollisuuspolitiikkaa voidaankin unohtaa ympäristöpolitiikkaa kokonaan ja tehdä päästöjä huikeasti nostavaa politiikkaa. Todistukseni todenperäisyyden voi tarkistaa teollisuuspoliittisen ohjelman sivulta 10, jossa on listattu aikalailla jokainen suomalaisessa politiikassa kuviteltavissa oleva poliittinen negatiivinen ympäristöteko.
Ennen eduskuntavaaleja ja vaalien jälkeenkin useat demariedustajat puolustivat näkyvästi ilmastolakia. Ilmastolain tarkoitushan on luoda selvät sitovat tavoitteet siitä, milloin ja miten paljon päästöjä vähennetään. Demarien uusi teollisuuspoliittinen ohjelma tekee selväksi, että ilmastolaki oli demareille vain hölmöjen huiputusta ja demareilla ei ole aikeitakaan toteuttaa päästövähennyksiä.
Tulevaisuuden työntekijät eivät aikamme demareita kiitä, kun maailman markkinat ovat ilmastokriisin pilaamat, elintarvikkeiden hinta jumalattoman korkea ja ilmasto lämpenee vuosi vuodelta lisää.
Demarien ohjelman nimi on Suomalaisen työn tulevaisuus. Näillä eväillä suomalaisen työn tulevaisuus on synkkä ja maailman tulevaisuus vielä synkempi.
Comments
2 responses to “Demarien teollisuuspolitiikka jyrää ympäristön”
Melkoinen kiukutikiukuti-menkka-känkkäränkkä-vuodatus! \o/
Kyllähän päästöjä pitää vähentää, mutta herra puunhalaaja haukkuu nyt väärää puuta; todelliset ongelmat ovat Suomen rajojen ulkopuolella, eikä siihen demarien tai kokoomuksen sanomiset paljoa vaikuta.
SDP ajaa suomalaisen duunarin etuja, ja Perussuomalaisten nousu saanut vain “vihreän sumun” hälvenemään nopeammin näkökentästä. Vasemmistoliiton luontoarvoihin on luottaminen vieläkin vähemmän, sillä se porukka vasta poliittinen tuuliviiri onkin.
“Tulevaisuuden työntekijät eivät aikamme demareita kiitä…”
Tuo lause menee jo metafysiikan puolelle, koska jos Vihreät saisivat päättää, niin tulevaisuudessa työntekijöitä ei Suomessa enää edes olisi.
Ano: maailma voidaan jakaa 5 miljoonan asukkaan alueisiin ja väittää ettei yhdenkään näistä tekemisillä ole mitään väliä. Yhtä mielekästä on väittää, ettei Suomen tekemisillä ole mitään väliä, varsinkin kun Suomi kuuluu näistä eniten saastuttavaan kymmenykseen.
Oikeaa Työtä ™ on ilmeisesti vain sellainen, jossa hiili palaa ja kerosiini käryää. Kaikki se muu josta valtaosa suomalaisista työntekijöistö saa elantonsa on turhaa, tyhjänpäiväistä puuhastelua jota pitää verottaa jotta saataisiin rahaa, jolla subventoida Oikeaa Työtä ™.