Olin muutama tunti sitten päättämässä, etteivät Vihreät lähde hallitusneuvotteluihin viime hallitusta vastaavalla pohjalla. Päätös ei ollut helppo. Asiasta äänestettiin ja tulos oli kuitenkin melko selkeä ei.
Mutta eikö aina kannattaisi katsoa muiden kortit ennen lopettamista? Ei, sillä…
1) Tulos tuskin olisi ollut hyvä. Kokoomuksen linjat ovat sosiaalipolitiikassa olleet aika eri sfäärissä kuin vihreiden. Ei ole suurikaan salaisuus, että Kokoomus haluaa kuroa kestävyysvajeen kumoon lähinnä leikkaamalla vähän kaikkea mikä liikkuu. Keskusta luontosuhteessa taas riittää ongelmia turpeesta turkkeihin.
2) Edes hyvä tulos ei olisi riittänyt. Meillä on alla neljän vuoden kokemus Kokoomuksen ja Keskustan kanssa työskentelystä. Jälki on ollut meidän kannalta aika ongelmallista. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään hallitusohjelmapaketissa hyväksyttyihin ongelmiin. Esimerkiksi hallitusohjelmassa ei ollut ydinvoimaloita. Toki ikävästi tulkiten siellä saattoi yhden nähdä. Sitten saatiin kaksi ja ei sille mahdettu mitään.
3) Tuleva vaikutusvaltamme laskee, jos ryvetymme ryvettymisen perään. Vihreät menettivät melko vahvasti viime hallituksen kompromissien vuoksi 33 prosenttia kansanedustajistaan. Jos jatkamme tällaista syöksykierrättä, ei ole paljoa ympäristön puolustajia jäljellä. Esimerkiksi jos näkee Vihreät tärkeänä siksi, että estämme uudet tekoaltaat, ei meistä ole estämään tekoaltaat seuraavan neljän vuoden kuluttua. Pelkkä neuvotteluissa käyminenkin olisi voitu nähdä ryvettymisen jatkona.
4) Kentän ääni on porvarihallitusta vastaan. Tämäkin kytkeytyy omien vaikutusmahdollisuuksien maksimointiin, mutta vapaaehtoistyöhön nojautuvan organisaation kuten Vihreiden on myös huomioitava vapaaehtoistensa ääni. Kenttä ei olisi hyvällä katsonut uusintoa neljästä viimeisestä vuodesta. Tämä viesti oli hyvä saada eteenpäin kaikissa vaiheissa ja nyt se saatiin tässä.
5) Korttien katsomisellakin on hinta. Sen olisi maksanut Suomi. Arvioijasta riippuen mahdollisuus saada Vihreille kelpaava hallitusohjelma Kokoomuksen ja Keskustan johdolla olisi ollut joko nolla tai erittäin pieni. Samalla on kuitenkin huomoitava, että tuo haussa ollut hallituspohja olisi kaatunut välittömästi, jos Vihreät olisivat kävelleet neuvotteluista ulos. Olisi siis voinut käydä niin, että olisi neuvotteltu pari viikkoa ja sitten Vihreiden puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä olisivat sanoneeet einsä. Hallitusta ei olisi tänä aikana maahan saatu ja tästä koituvat haitata olisivat kaikki suomalaiset maksaneet.
6) Kataisella on nyt selkä seinää vasten. 6-pack hallituksessa oli ilmeisesti kohtuullisen lupaava tunnelma, vaikka sitäkään ei todellakaan pidä romantisoida. Nyt voidaan ehkä pakottaa Kokoomus ja Demarit miettimään ainakin kertaalleen läpi, katkaistiinko neuvottelut liian aikaisin. Olen itse aika yllättänyt, jos tämä toimii, mutta lopputulema olisi varmaan parempi kuin pelkillä porvaripuoleilla.
Comments
2 responses to “Miksi kortteja ei aina kannata katsoa?”
Hyvää pohdintaa Heikki! Toivon, että olet oikeassa ja tämä oli oikea ratkaisu.
Itse pelkään, että ympäristöasioiden edistämiselle vihreiden poisjäänti on tappio. Jos ei uskalla edes yrittää, ei ainakaan voi saavuttaa mitään. Se, joka ei uskalla yrittää siitä syystä, että pelkää epäonnistuvansa, ei voi onnistua.
Kirjoittelin aiheesta omat kommenttini tänne:
http://leostranius.fi/2011/06/vihreat-ulos-hallitusneuvotteluista-ympariston-tappio/
Tosiaan hyviä ajatuksia. Haastan kuitenkin pohtimaan, mitä ovat jäljelle jääneet vaihtoehdot, ja miten ne palvelevat Vihreiden tavoitteita.
Vihreiden jäätyä pois keskusteluista, kaikissa enemmistövaihtoehdoissa on Perussuomalaiset mukana. Se tarkoittaa takapakkia ihan kaikessa, mitä Vihreät tavoittelevat. Persujen mukana myös Kokoomuksessa tai vaihtoehtoisesti vasemmistopuolueissa peruutuspeilisiivet saavat todennäköisesti entistä enemmän painoa. Naimalakko ainakin saa jatkua.