{"id":981,"date":"2011-12-18T14:00:00","date_gmt":"2011-12-18T12:00:00","guid":{"rendered":"http:\/\/sairanen.org\/wordpress\/2011\/12\/frankin-paradoksi.html"},"modified":"2011-12-18T14:00:00","modified_gmt":"2011-12-18T12:00:00","slug":"frankin-paradoksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/2011\/12\/18\/frankin-paradoksi\/","title":{"rendered":"Frankin paradoksi"},"content":{"rendered":"

\"Bubble<\/a>Yksi vakavimpia ongelmia poliittiselle ilmapiirille on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on poliittisen keskustelun sirpaloituminen. Ihmiset viestiv\u00e4t netitse ja muussa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vain samalla tapaa ajattelevien kanssa. Vihre\u00e4t juttelevat vihreille ja hommaforumilaiset hommaforumilaisten kanssa. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on varmaan \u00e4lyllinen helppous: loputon v\u00e4\u00e4nt\u00e4minen perusasioistakin on aika kuluttavaa puuhaa.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 sirpaloitumisen kulttuurista syntyy paljon ilmeisi\u00e4 ongelmia. Yhteisen keskustelun puuttuessa todellisuusk\u00e4sitykset eriytyv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4 taas vahvistaa erkaantumista entisest\u00e4\u00e4n. Kun maailma alkaa olla toisille musta, on se toisille keltainen. Ei ole ihme, ett\u00e4 yhteisist\u00e4 asioista p\u00e4\u00e4tt\u00e4minen k\u00e4y melko mahdottomaksi. Oman erityisen ongelman muodostaa radikalisoituminen, jossa oma kupla vahvistaa. Kun tarpeeksi h\u00e4iriintynyt ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tarpeeksi h\u00e4iriintyneen kuplan, voi seurauksena olla pahimmillaan v\u00e4kivaltaa.<\/p>\n

Viime viikon New Yorkerin Political Scene -podcastiss\u00e4<\/a>\u00a0nykyinen kongressiedustaja Barney Frank tuo kuitenkin esiin yhden puolen sirpaloitumisessa, mit\u00e4 en ole itse aiemmin aihetta k\u00e4sitelless\u00e4<\/a> tajunnut.\u00a0Frank esitt\u00e4\u00e4 mekanismin siit\u00e4, miten kulttuurin sirpaloituminen lis\u00e4\u00e4 poliittista apatiaa.<\/p>\n

Ajatus kulkee suurin piirtein n\u00e4in:<\/p>\n

    \n
  1. Ihmiset keskustelevat vain saman mielisten kanssa omassa turvallisessa kuplassa.<\/li>\n
  2. Kuplan yleinen mielipiteeksi muodostuu, ett\u00e4 politiikassa pit\u00e4isi tehd\u00e4 X.<\/li>\n
  3. Kuplan j\u00e4senet tapaavat vain ihmisi\u00e4, jotka kannattavat X:\u00e4\u00e4.\u00a0<\/li>\n
  4. Kupla alkaa uskoa, ett\u00e4 kaikki ihmiset kannattavat X:\u00e4\u00e4.<\/li>\n
  5. Poliittisesti X ei kuitenkaa etene, kun kansan enemmist\u00f6 ei kannata X:\u00e4\u00e4. Usein t\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ettei heille ole juuri asiasta puhuttu.<\/li>\n
  6. Kupla turhautuu. “Enemmist\u00f6 kansasta selv\u00e4sti kannattaa X:\u00e4\u00e4, mutta poliitikot eiv\u00e4t saa sit\u00e4 aikaiseksi!”. Kutsutaan t\u00e4t\u00e4 vaikkapa Frankin paradoksiksi.<\/li>\n
  7. Kupla muuttuu poliittisesti apaattiseksi.<\/li>\n<\/ol>\n
    Tunnistan t\u00e4ss\u00e4 ajatuksen kulussa paljon ilmi\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 omasta kuplastani ett\u00e4 muiden kuplista. En osaa sanoa, mit\u00e4 t\u00e4lle ilmi\u00f6lle t\u00e4sm\u00e4lleen voisi tehd\u00e4, mutta t\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 kuplien ulkopuolelle astuminen alkaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tuntua hyvin t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 asialta. Samalla kuplien pit\u00e4\u00e4 ryhty\u00e4 itsekriittisimmiksi. Kun joku ensi kerran kiroaa poliitikkojen ja yleisen mielipiteen eroa, mieti, onko kyseess\u00e4 aito ero vai vain Frankin paradoksi!<\/div>\n
    <\/div>\n
    Esimerkkej\u00e4 Frankin paradoksista<\/b><\/div>\n
    \n