Sosiaalinen media on luonut aika varman muotin yhdelle tarinatyypille. Se on toki ollut aiemminkin olemassa, mutta kaari alkaa olla suorastaan v\u00e4h\u00e4n kulunut nyky\u00e4\u00e4n: Joku jossain sanoo tai tekee jotain typer\u00e4\u00e4 ja joku toinen loukkaantuu tai ei hyv\u00e4ksy sanoja tai tekoja.<\/p>\n
Otetaanpa muutama esimerkki.<\/p>\n
Esimerkkej\u00e4 voisi keksi\u00e4 jokseenkin loputtomasti, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on tavanomainen tapa rakentaa vastakkainasettelua sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 tarina. Pohjimmiltaan toimittajan ei tarvitse hirve\u00e4n paljoa tehd\u00e4 t\u00e4llaisen jutun aikaansaamiseksi. Katsellaan v\u00e4h\u00e4n, mit\u00e4 ihmiset sanovat ja sitten kun joku sanoo jotain toista \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4, pyydet\u00e4\u00e4n mahdollisesti \u00e4rsyyntyneelt\u00e4 kommentti. Nyky\u00e4\u00e4n ei usein tarvitse edes pyyt\u00e4\u00e4 kommenttia, koska se ilmestyy sosiaaliseen mediaan huomattavan \u00e4kki\u00e4.<\/p>\n
Tarinoissa toistuva kaava on, ett\u00e4 joku loukkaa toista ja toinen loukkaantuu. Sen j\u00e4lkeen suuri yleis\u00f6 voi valikoida puolensa konfliktissa. T\u00e4llaisille tarinoille on nyky\u00e4\u00e4n kysynt\u00e4\u00e4 erityisen paljon. \u00c4rsytys, loukkaantuminen ja jopa viha ovat kaikki aktiivisia tunteita. Tutkimusten mukaan ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa nimenomaan sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4, jotka her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t aktiivisia tunteita. Viraalisuuden lis\u00e4ksi loukkaantumistarina antaa ihmisille mahdollisuuden rakentaa ja viesti\u00e4 omaa identiteetti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
On todella t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 loukkaantuminen ei ole vasemmiston, oikeiston, feministien, miesaktivistien, konservatiivien, suvaitsevaiston, vihreiden, perussuomalaisten tai kenenk\u00e4\u00e4n muunkaan yksin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 v\u00e4line. Se on yksi k\u00e4ytetyimpi\u00e4 v\u00e4lineit\u00e4 suomalaisessa politiikassa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ihan koko poliittisessa kent\u00e4ss\u00e4 ja itseasiassa jonkin verran klassisen politiittisen sektorin ulkopuolella my\u00f6s.<\/p>\n
Loukkaantuminen on ty\u00f6v\u00e4lineen\u00e4 varsin l\u00e4hell\u00e4 ihan tavanomaista kritiikki\u00e4. Kun sanoo, ett\u00e4 toinen puhui typer\u00e4sti ja esimerkiksi naisia halventavasti, muuntuu tarina hyvin helposti loukkaantumiseksi – ainakin jos kritiikin esitt\u00e4j\u00e4 sattuu kuulumaan halvennettuun porukkaan eli t\u00e4ss\u00e4 esimerkiss\u00e4 naisiin.<\/p>\n
Min\u00e4kin loukkaannun. Monet noista tarinoista ovat minua hyvin paljon raivostuttaneita. Olen ollut puolustamassa muita loukkaantuneita. Olen loukkaantunut itse. Olen ihmetellyt, miksi joku loukkaantuu. Olen varmasti my\u00f6s loukannut toisia. Yll\u00e4 oleviin esimerkkeihin minulla on kaikkiin vahva mielipide. En ole lainkaan t\u00e4m\u00e4n jutun yl\u00e4puolella enk\u00e4 usko, ett\u00e4 kukaan poliittisia ajatuksia ajatteleva olisi ainakaan t\u00e4ysin.<\/p>\n
Jos haluat asiasta keskustelun, loukkaannu<\/strong><\/p>\n On p\u00e4iv\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 politiikassa mukana olevat ovat jo ymm\u00e4rt\u00e4neet, miten vahva ty\u00f6v\u00e4line loukkaantuminen on. Koska suomalainen poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4 on hyv\u00e4 vain n\u00e4kyvimmille ehdokkaille ja kilpailu n\u00e4kyvyydest\u00e4 on tiukkaa, tarvitaan joku valmis kulma, jolla p\u00e4\u00e4st\u00e4 mediassa l\u00e4pi. Loukkaantuminen tarjoaa nopean reitin kommentoimaan lehtijuttuun.<\/p>\n Kritiikin ja loukkaantumisen ero on huomattavan v\u00e4h\u00e4inen. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 loukkaantuminen on jotenkin henkil\u00f6kohtaisempaa ja mahdollisesti tunteellisempaa kuin kritiikki. Kritiikki on yleens\u00e4 analyyttisemp\u00e4\u00e4 kuin pelkk\u00e4 loukkaantuminen.<\/p>\n Osa politiikan toimijoista tuntuu my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n loukkaavaa teksti\u00e4 sen vuoksi, ett\u00e4 sill\u00e4 p\u00e4\u00e4see esille. Klassinen esimerkki t\u00e4st\u00e4 oli perussuomalaisten hy\u00f6kk\u00e4ys \u201cpostmodernia taidetta\u201d kohtaan, jota Soini sanoi j\u00e4lkik\u00e4teenkin vaalikikaksi<\/a> itsekin. Julkisuudessa asia sai paljon tilaa ja Soinin porukka hy\u00f6tyi konfliktista enemm\u00e4n, koska loukkaantujat olivat varsin pieni osa suomalaisista, mutta siit\u00e4 huolimatta vahvalta tuntuva porukka. Soini ei n\u00e4ytt\u00e4nyt k\u00e4yv\u00e4n heikomman kimppuun.<\/p>\n Aito loukkaantuminen, ep\u00e4aito loukkaantuminen vai kritiikki?<\/strong><\/p>\n Kun loukkaantumisesta on tullut yleisemmin k\u00e4ytetty ty\u00f6v\u00e4line, olen itse alkanut n\u00e4hd\u00e4 merkkej\u00e4 siihen kyll\u00e4stymisest\u00e4. Luonnollisesti kyll\u00e4styminen ilmenee l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n omien mielipiteiden vastaisen loukkaantumisen kohdalla. Harva osoittaa kyll\u00e4stymist\u00e4, kun omaa viiteryhm\u00e4\u00e4 on loukattu.<\/p>\n Yksi n\u00e4kemist\u00e4ni kritiikeist\u00e4 on, ett\u00e4 osa loukkaantumisesta on ep\u00e4aitoa. Esimerkiksi olen lukenut, ett\u00e4 aidot naiset eiv\u00e4t itseasiassa suutu vaikkapa tyt\u00f6ttelyst\u00e4, vaan loukkaantuminen on seurausta feministien masinoinnista. T\u00e4m\u00e4 on mielenkiintoinen kulma keskusteluun, mutta samalla harvinaisen virheellinen.<\/p>\n Tavallaan on tietenkin totta, ett\u00e4 feminismi n\u00e4kyy aika paljon nyky\u00e4\u00e4n erilaisten tietoisten ja tiedostamattomien rakenteiden erittelyn\u00e4 ja kritisointina. T\u00e4ll\u00f6in n\u00e4kyv\u00e4 muoto feminismi\u00e4 on suurelta osin jonkin lausunnon tai toimen kritisointia. T\u00e4llainen toiminta on helppo n\u00e4hd\u00e4 vain toisten puolesta loukkaantumisena.<\/p>\n En oikein itse usko, ett\u00e4 on mahdollista erottaa aitoa ja ep\u00e4aitoa loukkaantumista. Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joilla on erilaisia tietorakenteita p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Loukkaantuminen on tunteena v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 riippuvaista ihmisten kokemuksista ja ei taatusti irrallinen sosiaalisesta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. On my\u00f6s jokseenkin hassua ajatella, ett\u00e4 lausunto voisi olla aito vain silloin, kun se olisi annettu hetkellisen raivostumisen aikana.<\/p>\n Ep\u00e4aidon ja aidon loukkaantumisen ohessa monet kokevat my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4ksi osoittaa ep\u00e4johdonmukaisuuksia toisten loukkaantumisessa. Esimerkiksi punaisempia feministej\u00e4 voi t\u00f6kki\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t pahoita mielt\u00e4\u00e4n Vasemmistonuorten naispainotteisista henkil\u00f6valinnoista samaan tapaan kuin samat ihmiset pahoittaisivat mielens\u00e4 miespainotteisista henkil\u00f6valinnoista. Ilmeisesti loukkaantumisen pit\u00e4isi olla aitoa tunteista tulevaa, mutta silti sataprosenttisen johdonmukaista (1).<\/p>\n Sen sijaan kritiikin ja loukkaantumisen raja saattaa olla erotettavissa. Saattaisi tehd\u00e4 keskustelulle hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihmiset korostaisivat sit\u00e4 enemm\u00e4n, mutta nykyisess\u00e4 medialogiikassa on v\u00e4h\u00e4n vaikea uskoa siihen, ett\u00e4 t\u00e4llainen korostus n\u00e4kyisi lehtijutuissa asti. Jos esimerkiksi n\u00f6rttin\u00e4 l\u00e4htisin kritisoimaan jotain kirjoitusta n\u00f6rttivastaiseksi, en usko, ett\u00e4 voisin pit\u00e4\u00e4 tarinaa kritiikin puolella vaan se lipsahtaisi toisten ihmisten tulkinnassa loukkaantumiseksi.<\/p>\n Politiikan tulevaisuus: k\u00e4\u00e4nteinen painimatsi<\/strong><\/p>\n Nykyisin vallalla olevassa maailmassa loukkaaminen ja loukkaantuminen ovat hyvin n\u00e4kyv\u00e4 osa poliittista keskustelua. Mutta uusi ilmi\u00f6 t\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole.<\/p>\n Olen lukenut viime aikoina Persteinin Nixonland -kirjaa. Kirja alleviivaa Nixonin poliittista kyky\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 aina altavastaajana ja sill\u00e4 tapaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00e4helle erityisesti valkoisten amerikkalaisten kokemuksia uhkaavasti muuttuvassa maailmassa. Nixon oli kuin painija, joka sai tilanteen kuin tilanteen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n silt\u00e4, ett\u00e4 vastapuoli on voitolla. Nixon sai joltakin osalta sympatiat l\u00e4hes aina, vaikka tosiasioiden valossa taistelun suunta olisi ollutkin aika erilainen. Uhrikokemuksen voi luoda itselle ja isommalle joukollekin, vaikka olisikin itse se suurempi ja niskan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleva osapuoli.<\/p>\n Uusi konservatiivinen hallitus tulee varmaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n poliittista vastakkainasettelua Suomessa. Syy ei ole hallituksen, vaan sen, ett\u00e4 hallitus ja oppositio ovat ainakin edelt\u00e4jiins\u00e4 verrattuna selv\u00e4sti poliittisesti yhten\u00e4isempi\u00e4. Poliittisesta konfliktista tulee yksinkertaisempi. On vaikea kuvitella, ett\u00e4 t\u00e4llaisessa tilanteessa loukkaantumisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4hentyisi.<\/p>\n Sen sijaan en olisi yll\u00e4ttynyt, jos nixonilainen k\u00e4\u00e4nteinen paini muodostuisi viel\u00e4 tavallisemmaksi tavaksi tehd\u00e4 politiikkaa. Olen melko varma, ett\u00e4 my\u00f6s vallassa olevat tulevat hakemaan jonkinlaista altavastaajan asemaa kaikissa tilanteissa, joissa voivat. T\u00e4h\u00e4n hyv\u00e4 keino on vastapuolen kritiikin k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen loukkaukseksi ja niist\u00e4 loukkaantuminen.<\/p>\n Hyv\u00e4\u00e4 esimakua tulevasta saa siit\u00e4, ett\u00e4 Halosen ehk\u00e4 huolimaton lausunto her\u00e4tti MTV3:n toimittajan puolustamaan hallitusta<\/a> Halosen loukkausta vastaan. Kun politiikan vahtikoira ampaisee suojaksi hallitukselle, ollaan aika l\u00e4hell\u00e4 nixonilaista painia jo tilanteessa, jossa hallitus ei ole viel\u00e4 edes kasassa. Voi my\u00f6s huomata \u201cihmettelyn\u201d jonkinlaisena lievemp\u00e4n\u00e4 muotona loukkaantumisesta. En min\u00e4 loukkaannu, min\u00e4 ihmettelen!<\/p>\n No pit\u00e4\u00e4k\u00f6 loukkaantua?<\/strong><\/p>\n Minusta on ihan terveellist\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, onko loukkaantuminen liian t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa julkisessa keskustelussa. Olen melko varma, ett\u00e4 loukkaantuminen on ainakin hiukan seurausta siit\u00e4, ett\u00e4 media p\u00e4\u00e4see kaikista helpoimmalla hakemalla yksinkertaista vastakkainasettelua. Muullekin keskustelulle pit\u00e4isi raivata tilaa.<\/p>\n Toisaalta olen varma, ett\u00e4 loukkaannun monesta asiasta l\u00e4hitulevaisuudessakin. On ep\u00e4inhimillist\u00e4 ajatella, ett\u00e4 kaikki pit\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 vain tunteettoman rationaalisen kritiikin muodossa. On selv\u00e4sti asioita, jotka loukkaavat ja en aio niit\u00e4 tunteita painaa poiskaan.<\/p>\n Kiinnitt\u00e4isin kuitenkin jatkossa aika paljon huomiota siihen, mink\u00e4laisessa asemassa loukkaantuja aidosti on. Peukalos\u00e4\u00e4nt\u00f6 voisi olla, ett\u00e4 vallassa olevaa on paljon vaikeampi loukata aidosti kuin vallatonta ja heikkoa.<\/p>\n Eli pit\u00e4\u00e4 loukkaantua, mutta loukkaantuminen ei voi olla keskustelun loppu. Ja kannattaa huomioida mielipiteet muissakin muodoissa kuin loukkaantumisina. Kaikista aikuismaisinta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 osoittaa kuitenkin ihminen, joka ei loukkaannut, ihmettele, tuomitse, vaan yritt\u00e4\u00e4 aidosti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisen mielipidett\u00e4 ja jotenkin kampeaa keskustelua siit\u00e4 eteenp\u00e4in. Vaikka eih\u00e4n se helppoa ole.<\/p>\n <\/p>\n (1) Ei niin, etteik\u00f6 sukupuolten ep\u00e4symmetrist\u00e4 k\u00e4sittely\u00e4 voisi ihan hyvin puolustaa loogisestikin. T\u00e4ss\u00e4 pointti on vain, ett\u00e4 ihmiset pureutuvat toisten loukkaantumisissa n\u00e4kemiins\u00e4 ep\u00e4loogisuuksiin.<\/p>\n Kuval\u00e4hde:\u00a0Angry Young Lady by Fouquier \u0950<\/a>, CC BY-NC 2.0<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Sosiaalinen media on luonut aika varman muotin yhdelle tarinatyypille. Se on toki ollut aiemminkin olemassa, mutta kaari alkaa olla suorastaan v\u00e4h\u00e4n kulunut nyky\u00e4\u00e4n: Joku jossain sanoo tai tekee jotain typer\u00e4\u00e4 ja joku toinen loukkaantuu tai ei hyv\u00e4ksy sanoja tai tekoja. Otetaanpa muutama esimerkki. Koff julkaisi typer\u00e4n kuvan Facebookissa. Yleist\u00e4 vihaisuutta seurasi. Toimi Kankaanniemi kirjoitti typeri\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1651,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[259],"tags":[],"class_list":["post-1648","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1648","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1648"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1648\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1648"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1648"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.sairanen.org\/wordpress\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1648"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}