Blog

Edellisen artikkelin innoittamana totesin, että sinällään hyvistä “teeseistäni” (lainausmerkit voi kuvitella tästä eteenpäin) puuttui yksi: sananvapaus. Muotoilin sen nyt sitten näin:

5. Sananvapaudesta ei tule tinkiä fasismin, rasismin, terrorismin, typeryyden tai muidenkaan syiden vuoksi.

Jotta yhteiskunnan epäkohdat tulevat esiin, on jonkin asteinen sananvapaus välttämätöntä. Tämän uskoisin olevan itsestään selvää. Hankalemmille vesille pääsemme vasta, kun alamme puhumaan vaikkapa uusnatseista. Mielestäni on selvää, että ihmisellä tulee olla oikeus sanoa mitä suurimpia törkeyksiä.

Täysin ilman mitään rajoituksia olisi jokaisella gangsterilla mahdollisuus uhkailla väkivallalla tai jokainen ilkiö voisi aiheuttaa paniikin huutamalla tulipaloa teatterissa. Sananvapauteni ei siis kata näitä. Sananvapaus on sitä, että voi kritisoida kaikilla käytössä olevilla välineillä kaikkia valtion ihmisiä ilman pelkoa seuraamuksista.

En ole ihan tyytäväinen teesiin, mutta se kelvatkoon toistaiseksi. Kokosin teesit vielä nopeasti kyhätylle verkkosivulle, jotta ne löytyisivät keskitetysti jostain. Linkki löytyy oikeasta sivupalkista.

Helsingin Sanomien verkkosivu kertoo, että Vapaa-ajattelijoita epäillään jumalanpilkasta. Ongelmaa aiheuttaneet kuvat löytyvä Vapaa-ajattelijoiden verkkosivulta. Kuvat ovat kömpelöitä ja muistuttavat vähän Tanskan kohua herättäneitä sarjakuvia sekä Chick publicationsin “trackejä”. Mielestäni ainoa hieman oivaltava kuva näyttää ihmisiä ristin taakan alla. Muut pilakuvat ovat pelkkää osoittelevaa ateistihengen pönkitystä.

Mielestäni tämä on osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun aletaan rajoittamaan sananvapautta. Ensin ei saanut piirtää Muhammedista sarjakuvia, ja nyt ei saa halventaa Kristusta. Mielestäni sananvapauteen kuuluu oleellisesti oikeus käyttää huumoria väittelyssä ilman pelkoa tulevista oikeusprosesseista. Miksi meillä ylipäätään on lainsäädönnössä vieläkin kielto jumalanpilkalle? Miksei eetterinpilkka löydy lainsäädännöstämme?

Kuvien voi nähdä onnistuneen: Ne on tehty selvästi ilman suurempia panostuksia tai lahjoja, ja silti niistä puhutaan ainakin muutama kesäpäivä. Jos joku ateisti kaipaa omalle ajattelulleen pönkitystä, on Richard Dawkinsin dokumentti Root of All Evil? paljon älykkäämpi ja hauskempi kuin nämä kuvat. Dokumenttia ei tietenkään laillisesti Suomesta saa, mutta onneksi on aina olemassa The Pirate Bay. Saapa nähdä uskaltaako YLE ostaa kyseisen ohjelman. Se on nimittäin erittäin hyvä puheenvuoro tärkestä asiasta ja rehellisen puolueellinen.

Olen nyt noin viikon ajan yrittänyt miettiä täsmällisempiä teesejä tai määritelmiä “teknovihreydelle”. Termi on minusta kiva, mutta en usko, että asia on määriteltävissä kovin täsmällisesti. Näyttäisi siltä, että ero “tavalliseen” vihreyteen on pieni.
Hyvin fyysikkomaisesti yritin lähestyä ongelmaa aksiomaattisesti. Tämä lähestymistapa oli hyvin epähedelmällinen, sillä työkalut tavoitteeni saavuttamiseen ovat oikeastaan se oleellinen asia.

No luettelen nyt “faktojani”. Ne on numeroitu keskustelun helpottamiseksi. Muuten niillä ei ole väliä.

1. Kaiken toiminnan päämärän tulisi olla nykyisten ja tulevien ihmisten kurjuuden minimointi.

Lähden tässä kurjuuden kautta siksi, että tulee selväksi, ettei tarkoitus ole saada suurinta osaa ihmisistä mahdottoman onnelliseksi aiheuttamalla pienelle osalle kurjuutta.

2. Kaikki tieteen ja teknologian kehitys on hyvä asia.

Tiede ja tekniikka etenevät niin arvaamattomasti, ettemme koskaan pysty sanomaan, onko joku tieto tulevaisuudessa arvokas. Suurin osa ihmisistä on valmis myöntämään, että lääketieteen kehitys on hyvä asia. En usko, että voimme rajata tutkimustamme näin pieneen sektoriin. Jokainen luonnontieteitä lukeva tietää, miten riippuvaisia toisistaan tieteet ovat. Toisaalta historian perusteella on minusta selvä, että tiede ja tekniikka ovat kuitenkin olleet pääasiassa hyvä asia.

3. Epätasa-arvoa yhteiskunnassa on vähennettävä.

Homot, naiset ja alkoholistien lapset kärsivät enemmän kuin muut. Siispä on vähennettävä heidän vastoinkäymisiään mahdollisimman paljon. Jos elämä nähdään kylmästi vain kilpailuna, täytyy lähtöviivan edes olla sama kaikille. Itse haluaisin irtautua kilpailuajatuksestakin, mutta se ei taida onnistua kaikilta (eikä välttämättä minultakaan).

4. Nykyisessä maailmantilanteessa yhteiskuntien pitäisi minimoida rajallisten resurssien käyttö.

Nykyinen tilanne on kovin toivoton. Meitä uhkaa ilmastonmuutos ja ehkäpä myös öljynpuute. Eksponentiaalinen kasvu ei ole kestävää, mikäli puhutaan fysikaalisista tuotteista. Bittejä voidaan siirrellä ihan loputtomiin eli en nyt tarkoita BKT:ta.

Niin ja oikea toiminta ei ole autoveron poisto (terveiset Kokoomukselle). Tällä hetkellä pitäisi panostaa rautateihin ja muuhunkin julkiseen liikenteeseen, eikä helpottaa autollisten ihmisten elämää, vaikka autot olisivatkin vähän vähemmän kuluttavia.

Ensi kerralla veroista… Kenties…

Nyt on sunnuntai ja olen vihdoin kotona pikkuluukussani Tampereella tiukan festarisekoilun jäljiltä. Reissu oli aikalailla onnistunut, mistä ehdottomasti suuri kiitos kuuluu hameista tykkäävälle tulevalle kansanedustajalle (1).

Itse tapahtuma aiheutti minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Kai nämäkin olisi voinut etukäteen ennustaa, mutta tavallaan koitin olla ajatelematta asiaa. Hirvein juttu RMJ:ssä on järkyttävä luonnon tuhoaminen täydellisen kertakäyttökulttuurin ilmapiirissä. Paikka on yksi kaatopaikka ja meri on kaukana mistään kauniista tänään. Näitä ristiriitaisia tunteita lääkitsin vanhanaikaisilla suomalaisilla unohduslääkkeillä, joiden käyttö varmasti vaikuttaa seuraavien lyhyiden arvioiden sisältöä. Toinen vaikuttava seikka on täydellinen epämusikaalisuuteni.

Teräsbetoni – Teräsbetoni aloitti minun festarini. Uudet biisit ovat hyvin surkeita. Edellisissä on sentään ihan hauska äijäilyfiilis. Tässä teemassa taidettiin jatkaa karoeken puolella vähän liian monena yönä.

I Walk the Line – Ennalta minulle uusi tuttavuus, vaikkakin olen kovasti kuunnellutkin hypeä. Ehkä hype toimi tai sitten vain siirtyminen pienemmälle lavalle muutti fiiliksiä, mutta meno tuntui erittäin mukavalta. Tähän musiikkiin pitää palata vielä joskus tulevaisuudessa.

Eläkeläiset – Ehdottomasti live-bändinä mahtava. Ehkä parhaiten keikan meininkiä kuvaa kaverien kysymys keikalta tullessa: “Missä sä oot uinut?” Hyvä että tämä keikka oli ensimmäisenä päivänä, kun jaksoi kunnolla heilua.

Lordi – Eipä ollut kovin kummallinen. Pieni pettymys minulle. Musiikki on toki minusta aika hirveää, mutta olisin kuvitellut, että show olisi kovempi.

Stratovarius – Kaverit kehuivat. Itse keskityin kaiketi johonkin muuhun.

Poets of the fall – Kiva musa, kiva bändi. Avasi minun kohdalla perjantain. Kannatti ehtiä paikalle.

Zen Café – Yksi tärkeimmistä syistä, miksi olin paikalla. Fanitan bändiä vaikka näinkin ensimmäistä kertaa livenä. Hieno setti. Tosin ei ihan vielä päässyt kiinni uusiin biiseihin, mutta ei se mitään… Eiköhän sekin joskus onnistu.

Apulanta – Kuulema esiintyi vähän liian kännissä, mitä voinee sanoa varmaan minustakin.

Yö (perjantaina) – Aika jäätävää settiä… Itseasiassa taisi olla minullakin tässä vaiheessa vähän muutenkin.

Egotrippi – Sunnuntain avautui tällä hieman laimeasti. En kaiketi ihan tosissaan pidä tästä bändistä, vaikka joskus innostuinkin vähän kuuntelemaan. Sitä paitsi Gloria on minusta hauskempi kipale kuin mitä nämä nyt esittivät. Voi tosin johtua vaan assosiaatioista vuosien takaa.

Ninni Pohjajärvi trio – Harhailin yksikseni lähes koko lauantaina. Oli jotenkin hirveän epäsosiaalinen olo. Jalkapallon katsomisestakaan ei tahtonut tulla mitään. Rauma oli kyllä varmasti yksi vaikeimpia paikkoja katsoa matsit koko maailmassa. Kuitenkin lopulta eksyin “The House of Bluesiin”, jossa tämä artistiryhmä esiintyi. Pidin musiikista ihan valtavasti, vaikka genre ei olekaan minulle mikään erikoisen läheinen. Eniten tässä keikassa jäi kiusamaan se, että päivää vaivannut epäsosiaalisuuteni aiheutti sen, että reaktioni takanani istuneen nuoren naisen kauniseen hymyyn ja pariin sanaan jäivät aika vähäisiksi. Outo juttu että asia jäi minua kiusamaan näin kovinkin paljon. (Jos jostain syystä satuit hymyilemään huuliharpun pelastaneelle silmälasipäiselle sähköposti toimii…)

Erja Lyytinen – Edellisten sattumusten jälkeen tai jossain siinä tienoilla vaihtui artsisti. Ei nyt ehkä iskenyt niin kovasti, mutta meni kumminkin rentoiluna.

Kuolleet intiaanit – Hiton hyvä show ja sopi mukavasti lopetukseksi jännittäville retkille. En tiedä, pitäisinkö musiiikkina, mutta showna näkemisarvoinen.

Lyhyesti: Kivaa oli, mutta meidän jälkeen vedenpaisumus.

(1) 9.7.2006 Äkäisen ja kovin pelottavan palautteen vuoksi vaihdettu mekko hameeksi.

Onnistuin vahingossa laittamaan viimeisen fysiikan työni mittauspöytäkirjan Mänttään toistaiseksi turhana tavarana ja nyt joudun siirtymään sen perässä Mänttään. Ensimmäistä kertaa elämässäni naputtelen läppärillä junassa. No joo tämä tämmöisenä tiedotuksena ja sitten itse asiaan.

Minusta Suomessa on tällä hetkellä kolme visiota yhteiskunnasta.

1) Porvarillinen (kokoomuslainen) ajatus iloisesti kaupallistuvasta yhteiskunnasta, jossa jokainen osaa tienata paljon rahaa ja näin tienaakin paljon rahaa. Köyhyys ei näin ole ongelma. Parhaiten minusta tätä kuvaa kokoomusnuorten joskus muutama vuosi sitten julkaisema mainos Porvalilan kaupunkista. Siellä kaupunki oli ihan herännyt henkiin, kun sinne oli saatu “Porvalila business center”. Ykstyisautotkin tuntuivat kaupungissa toimivan ja niin edelleen. Siis rahaa on paljon kaikilla. Täytyy muuten toivoa, että tuo sivu löytyy netistä vielä.

2) Vihreän vasemmiston kovasti advokoima malli, jossa ihmiset elävät köyhemmin, mutta kaikki ovat mukana. Tämä on melko lähellä jotain kommunistista ideaalia. Ihmiset tarvitsevat vain toisiaan ja tavaraa ei arvosteta. Kohdatessaan ihmiset tuottavat iloista katutaidetta ja juovat luomupunaviiniä.

3) Teknovihreä malli, jolle en oikeastaan keksi advokaattia. Korkeintaan itseni. Iloinen kylä iloisia ihmisiä iloisten tuulimyllyjen alla näpräämässä kannettaviaan, jotka on tuotettu vähällä energialla uusituvista materiaaleista. Jossain Olkiluodossa vielä ydinmylly jauhaa uraania ja ihmiset elävät perustulo tukenaan.

Lisäksi on vielä ehkä tärkein ja näköalattomin malli, jossa kaikki toimii aikalailla nykyisellä tavalla. Maa vaurastuu niin kuin sattuu vaurastumaan ja eläkepommi koittaa jossain vaiheessa. Siitäkin selvitään pitäen kurjuuden taso suurin piirtein samana kuin nyt. Junat kulkevat huonosti ja kaikki on samoin kuin nyt. Muutokset tapahtuvat vain silloin, kun niihin on joku pakottava tarve.

Myönnän, että kuvaukseni kaikista malleista ovat kohtuuttomia ja toivon, että voin kehitellä tätä teknovihreää utopiaani jossain vaiheessa pidemmälle. Minusta surkein asia tämän hetken suomalaisessa politiikassa on se, että näköalattomuus on johtavien puolueiden malli. En tiedä, mikä on demareiden visio Suomesta vuodelle 2050. En tiedä, mikä on keskustan visio Suomesta vuodella 2075. En itseasiassa tiedä myöskään vasemmistoliittolaisten visiota. Se lienee piirun verran taistolaisempi kuin demareiden vastaava… Kunhan demarit keksivät omansa.

Miksi sitten olen mukana vihreiden toiminnassa? Koen, että he ovat paras liittolaisvaihtoehdoista. Mikään muu puolue ei ota niin vakavasti kasvihuoneilmiötä kuin vihreät. Hyvin suuri osa tosin vihreistä toimii asian suhteen hieman eri motiiveista kuin minä. Itse en laita juuri itseisarvoa luonnolle, kun merkittävä osa vihreistä pitää luonnon vaalimista vain luontoa varten tärkeänä. Minulle biodiversiteetti ja kasvihuonepäästöjen vähentäminen ovat välineitä ihmisten säilyttämiseen. Sattumalta siis päämääräni ovat samat kuin vihreillä. Ydinvoima on minusta hyvksyttävää, jos se antaa meille aikaa kehittää kunnollisia ratkaisuja sadoiksi vuosiksi. En usko, että muutos uusiutuviin luonnonvaroihin olisi mahdollinen kerta rysäyksellä tai sanotaan vaikkapa 50 vuoden sisällä. Nyt väliin ydinvoimaa yhdistettynä jättimäisiin panostuksiin vaihtoehtoisiin energianmuotoihin, joihin siis luen mukaan myös fuusioenergian.

Ainakin näin junakirjoitteluna tämä blogaaminen on ihan kivaa muuten. Pitää yrittää käsitellä asioita vähän järjestelmällisemmin. Alan ymmmärtää, miksi monet kirjoittavat niin täyttä höttöä blogeihinsa. Pyydän myös anteeksi hieman taitamatonta tyyliäni. Eiköhän se tässä kehity. Tulevia aiheita täytyy olla energiapolitiikka, liikenne, perustulo ja teekkarien ja humanistien välinen kuilu. Lupaan ainakin dissata kokoomusta seuraavissa kirjoituksissa. Myönnän tässä kuitenkin rehdisti, että heillä on visio, vaikkakin se muistuttaa jotain markkinointipäällikön unta, jonka jälkeen lakanat olisi syytä pestä, mutta vaimo vei koneen erossa.

Jotta päämääristäni puhuminen ei olisi koko sisältö sivustolle, listaan nyt tässä kolme erittäin hyvää linkkiä. Kaikki linkit ovat pitkiin englanninkielisiin teksteihin. Tämänkaltaisia tekstejä luen paljon. Huomaan usein, että luen aika vähän tavallista kirjallisuutta, kun netistä löytyvät tekstit vievät kaiken ajan. Palaan varmaan näihin vielä tarkemmin jossain vaiheessa.

Bertrand Russell: In Praise of Idleness Essee suoraan vuodelta 1931. Tämä on ehdottomasti yksi minun ajattelua eniten muuttaneista teksteistä. Esimerkiksi ajatus ensimmäisen maailmansodan sotivista valtioista on minusta hyvin mielenkiintoinen. Sodan aikana puolet työkykyisestä väestöstä oli rintamalla tekemässä tuottamatonta työtä ja silti peruselintarvikkeita oli tarpeeksi. Siis selviäisimme aivan hyvin puolella työllä ja saisimme näin kallisarvoista vapaa-aikaa. Voitaisiin väittää, että talous pyöri lainarahalla, mutta reaalisesti se kuitenkin pyöri.

Kurt Vonnegut: Cold Turkey Kurt Vonnegut on yksi lempikirjailijoistani. Jotenkin hänen hyvin asiaan iskevä, yksinkertainen ja humoristinen tyyli on minusta aivan täydellistä. Vonneguttia lukiessa tulee rauhallinen olo maailman tuhoutumisesta. Tämä juttu kertoo öljyriippuvuudesta. Peak oil on myös lempiaiheitani, joten ei ole varmastikaan ihme, että pidän tätä raakana totuutena.

Inside Scientology Janet Reitmanin juttu skientologiasta on yllättävänkin mielenkiintoinen luettava. Realistiselta tuntuva kuva uskonnosta, joka on vetänyt kaiken niin överiksi, että välillä melkein naurattaa. Nauru vaan tahtoo loppua, kun tajuaa, että jotkut todella uskovat tuohonkin. Artikkeli on julkaistu Rolling Stonessa. Olen törmäillyt moniin muihinkin erittäin kiinnostaviin juttuihin samassa lehdessä, mikä ainakin ensin yllätti minut täysin.

Myin sieluni ja perustin blogin. Blogit ovat yleensä ihan hirveää luettavaa ja niin on varmaan tämäkin. Pahoitelen siis jo etukäteen. Todennäköisesti myös kyllästyn kolmannen merkinnän jälkeen. Siitäkin pahoittelen.

Tavoitteeni tälle sivulle ovat epäjärjestyksessä:

1) Parhaiden linkkien levittäminen ja kommentointi. Luen niin valtavasti netin kummallisia sivustoja, että välillä tekee mieli kommentoida. Teen tätä toki irkitsekin, mutta on kiva saada jotain pysyvämpää itsellekin.

2) Puhua vähän elämästäni. Todennäköisesti tämä on tavattoman tylsää jokaiselle minua tuntevalla – puhumattakaan tuntemattomista ihmisistä, jotka todennäköisesti saavat jonkinlaisen kohtauksen noin kahden lauseen jälkeen. Anteeksi.

3) Poliittiinen ja muu avautuminen. Avautuminen on kivaa. Koitan kuitenkin välttää avautuamasta siitä, kuinka tylsää minulla. Voin tässä ja nyt vakuuttaa, että minulla on yleensä tylsää blogatessa. Miksi minä muuten tänne mitään taputtelisin?