Kirjoittelimme Jaakko Stenhällin kanssa noin kuukausi sitten seuraavan mielipidekirjoituksen. Vaikea sanoa, onko teema oikein enää pinnalla. Toivon itse, että idea olisi täysin haudattu, mutta taitaa olla turha toivo. Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 10.10.2008.
Nettiäänestys ei toimi
Viime aikoina julkisuutta saanut nettiäänestys on aiheuttanut runsaasti ristiriitaista uutisointia ja kannanottoja. Nettiäänestys ei kuitenkaan ole järkevä tapa nostaa äänestysaktiivisuutta, sillä siinä on monia teknisiä ja myös periaatteellisia ongelmia. Kotikoneella äänestäminen ei takaa samanlaista vaalisalaisuutta ja turvallisuutta kuin äänestyspaikalla tapahtuva äänestäminen. Nettiäänestäminen, innostuneista puheista huolimatta, ei oleellisesti paranna äänestysaktiviisutta.
Netissä äänestettäessä täytyy äänestäjällä käytännössä olla jonkinlainen tapa tunnistautua palveluun. Virossa sähköinen henkilökortti toimitti tätä virkaa. Palvelussa ei kuitenkaan voida taata, onko äänestäjä todella kortin omistaja. Olisi esimerkiksi aika helppoa kuvitella tilanne, jossa kovasti aktiivinen äänestäjä äänestäisi perheensäkin puolesta. Tästä ei jäisi mitään jälkeä mihinkään ja vaalien järjestäjät voisivatkin iloita epäilyttävin keinoin kasvaneesta äänestysprosentista. Kotikoneella äänestettäessä on myös selkeä ongelma vaalisalaisuuden kanssa: tapahtuisihan äänestäminen melko usein muun perheen läsnäollessa. Virossa tätä ongelmaa oli pyritty vähentämään antamalla äänestäjälle mahdollisuus vaihtaa ääntään. Tässä tietoturvaongelmaksi muodostuu samanaikainen kirjanpito äänestäjästä sekä äänestäjän äänen kohteesta.
Nettiäänestäminen ei myöskään korota äänestysaktiivisuutta ainakaan merkittävästi, toisin kuin on annettu ymmärtää. Esimerkiksi Virossa mahdollisuutta nettiäänestykseen käytti hyväkseen vain 1.8 % kaikista mahdollisista äänestäjistä ja äänestysaktiivisuus kohosi 3.7 prosenttiyksikköä. On selvää, että nettiäänestyksen osuus tuosta äänimäärästä jää muiden syiden varjoon. Suomessa netissä äänestämistä ei ole kokeiltu suuressa mittakaavassa missään. Esimerkit ylioppilaskuntien edustajistovaaleista eivät kuitenkaan ole rohkaisevia. Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan äänestysaktivisuus jatkoi pitkää laskuaan, huolimatta nettiäänestyksen helppoudesta ja teekkarien yleisestä teknologiamyönteisyydestä.
Nettiäänestyksen ongelmia ei pidä vähätellä. Vanhanaikainen uurnaäänestys ei myöskään ole täysin varma, mutta ainakin meillä on siitä selvää kokemusta myös poliittisesti epävakaammissa tilanteissa. Äänestysprosentin sokea tuijottaminen ei myöskään ole viisasta: nettiäänestyksessä äänestää voisi nykyisin epäaktiivin Matin sijaan olla Matin ehdolla oleva sisko. Äänestysprosentti saataisiin ylös myös lainaamalla Australiasta äänestyspakko. Tätä ei onneksi pidetä todellisena vaihtoehtona Suomessa, ja olisikin toivottavaa että myös nettiäänestyksestä uskallettaisiin löytää ne periaatteelliset ongelmat, jotka estävät vaalitavan luotettavan käytön.
Heikki Sairanen
Jaakko Stenhäll