Heikki Sairanen

Category: netti

  • Kunnioitus

    Norjan tragediasta on todella vaikea kirjoittaa mitään koherenttia. Murhaajan tekemä isku on isku avointa yhteiskuntaa vastaan ja sitä ei voi ymmärtää. Samalla tuntee itse tekevänsä jotain väärää, jos alkaa ajatella tekoa politiikan näkökulmasta.

    Aiemmin viikolla luin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden avioliittolinjoista syntyneitä nettikeskusteluita. Olen aiemminkin vilkuillut Hommaforumia ja Uuden Suomen keskustelua, mutta silti yllätyin siitä, miten täysin kunnioitus puuttuu keskustelusta. Keskustelussa kerrotaan esimerkiksi Vihreiden kannattavan raiskaamista ja kommentin vieressä olevaa “suosittele”-nappulaa on painanut 25 ihmistä. Mihin kunnioitus katosi? Edes näennäinen kunnioitus?

    Sanoilla on seurauksia. Sanat johtavat tekoihin. Sananvapus on oikeuksista tärkein, koska sanat mahdollistavat muutokset yhteiskunnassa. Sanat johtavat tekoihin. Jos demonisoimme eri mieltä kanssamme olevat ja märehdimme vain oman maailmankuvamme parissa, voi joku häiriintynyt yksilö napsahtaa.

    Sananvapautta ei pidä rajoittaa. Kuitenkin kaikkien nettikeskusteluihin osallistujien ja erityisesti niiden mahdollistajien mietittävä, miten ohjata keskustelu peruskunnoituksen muistavaan ja säilyttävään suuntaan. Nettikeskusteluiden ylläpitäjien pitää ottaa erityisesti vastuuta. Tähän löytää hyviä vinkkejä Anil Dashin mainiosta kirjoituksesta If your website’s full of assholes, it’s your fault.

    Olen itse miettinyt, mitä ajattelisin ja miten toimisin, jos tekijä olisi ollut vaikka ympäristöfanaatikko. Toivon, että olisin tajunnut silloin katsoa peiliin. Miettiä, mikä toimissani voi kiihottaa jonkun tekemään jotain hirveää. Vihreiden ohjelmissa toistetaan liikkeen lähtökohtaista väkivallattomuutta. Se on jotain josta olen ylpeä ja jota aion jatkossa korostaa omissa toimissani.

    Omissa toimissani haluan myös täysin tehdä selväksi, että kotimaiset maahanmuuttoa vastustavat poliitikkomme eivät ole tästä teosta vastuussa. En ota vastuuta kaikista ympäristösekopäistä ja en voi näin olettaa maahanmuuttovastaisten ottavan vastuuta kaikista aatteensa kannattajien teoista. Puheilla on kuitenkin joitain ihmisten toimia muuttavia vaikutuksia. Ulkopuolinen pakottaminen ei kuitenkaan johda muuhun kuin näennäisiin muutoksiin, joten vastuu jokaiselle keskusteluun osallistuvalle ryhmälle.

    Kaikkien pitää miettiä, voisivatko he muuttaa tapaansa puhua ihmisistä. Kaikki yhteiskunnalliseen keskusteluun kunnioittavasti ja rauhallisesti osallistuvat ansaitsevat kunnioitusta. Toivon itse voivani paremmin osoittaa tätä kunnioitusta kaikille avointa yhteiskuntaa rakentaville keskustelijoille. Jani Toivolan kirjoitus Jaettu Huominen on minusta tärkeä avaus, vaikka liittyykin viime viikon pian unohtuviin töppöilyihin.

    Kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että nostetaan esiin poliittisten vastustajien toimia joskus myös positiivsessa sävyssä. Esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten tiedote Olemme nyt kaikki norjalaisia on minusta kunniottava ja oikeanlainen askel käsitellä hirmutekoa.

    Norjan teot olivat isku avointa yhteiskuntaa vastaan ja nyt on tärkeintä pitää kiinni avoimesta yhteiskunnasta, joka rakentuu kansalaiskeskustelun varaan. Keskustelun tason on noustava nykyisestä ja se voi nousta vain kunnioittamalla vastapuolta.

    Norjan murhaaja taas ei ansaitse kunnioitusta. Norjan murhaajan manifesti ei ansaitse tulla luetuksi. Norjan murhaaja ansaitsee ihmisenä oikeudenmukaisen tuomion. Norjan murhaaja ei ansaitse julkisuutta.

  • Tärkein tapa lisätä päätöksenteon avoimuutta nyky-yhteiskunnassa

    Moni ystäväni seurasi eilen Helsingin valtuuston keskustelua kasviruokapäivästä. Keskustelu ajautui joksenkin absurdeihin teemoihin varsinkin, kun muistaa, että käytännössä pelkkää kasvisruokaa tarjoillaan noin 3 kertaa viidessä viikossa Helsingin kouluissa nykyäänkin. Erityisen absurdilta tuntuu se, että ilmeisesti merkittävä osa ihmisistä kokee jonkinlaisena vapaudenriistona sen, ettei joka aterialla saisi lihaa. En olekaan aiemmin tajunnut, kuinka vapauksiani on rikottu kaikilla kouluaterioilla, joilla syötiin pinaattilettuja eikä yhtään lihaa. Lopulta Emma Karin aloite kuitenkin meni valtuustosta läpi, mikä on varsin hieno juttu.

    Keskustelua katsoessa tuli jälleen mieleen se, että on todellinen harmi, ettei valtuutettujen puheita voi linkittää helposti esimerkiksi blogiin ja Facebookiin. Sama ongelma on meillä edelleen myös eduskunnassa. Minusta puheenvuorojen videointi ja erottaminen omaksi videoiksi olisivat helpoin tapa lisätä kansalaisten mahdollisuutta seurata edustajiensa toimintaa. Aika harva ihminen jaksaa seurata kaikkia puheenvuoroja eduskuntakeskustelusta, mutta “crowdsourcing” voisi hyvinkin nostaa parhaat, hirveimmät ja hauskimmat puheenvuorot nettikeskusteluun.

  • Nettikyselyt ovat tyhmiä…

    Nettikyselyt ovat tyhmiä ja epäluotettavia, mutta ne eivät ole usein aivan näin tyhmiä:

    HS: Antaisitko poliisille rajattomat toimivaltuudet huumerikosten torjunnassa?

    En tiedä, onko tuo kysmys surullisempi kuin vastaus. Tällä hetkellä 36 prosenttia antaisi poliisille rajattomat toimivaltuudet.

    Ammutaan kaikki huumeidenkäyttäjien kaverit, koska hehän saattavat alkaa käyttää huumeita. Vai mitä?

  • Sananvapaudesta

    Onko kukaan muu tullut ajatelleeksi miten paljon enemmän palstatilaa Vanhasen oikeustaistelu saa vaikkapa lapsipornosulkulistoista käytyyn keskusteluun? Tänään alkoi tulla minulla mitta täyteen. Asiaa on vaikea selittää muuten kuin toteamalla, että toimittajat tykkäävät kirjoittaa toimittajista.

    Alkuunkin minusta on ihan selvä, että ihmisen on oikeus kirjoittaa “elämänkertaansa” mitä tahansa oikeasti tapahtunutta. Siitä huolimatta on selvää, että on varsinaista sananvapauden väärinkäyttöä, jos haluaa tuhlata sen pääministerin paneskeluiden kuvailuun. Seksi myy ja kansa saa siis sitä mitä haluaa (ja miksi ei kansa osta suosiolla pornolehteä?), mutta oikeasti eikö teitä toimittajia jumalauta hävetä?

    Samaan aikaan valtio tuli sensuroineeksi sensurointia kritisoivan sivun ja käytännössä vain joukko nörttejä huomasi mitään tapahtuneen. Lapsipornokortti tuntui toimivan hyvin ja Iltalehtihän vastustaa kaikkea pahaa – erityisesti lapsipornoa, joten tämä sensurointi on ihan ok.

    Vähän hetkittäin tuntuu, että tässä maassa tärkeimpinä pidetyt asiat päättävät iltalehtien toimitukset. Jos lähinnä vain nykyisten lehtien oikeus painaa roskaa on tärkeä ja oikeat sananvapauden loukkaukset saavat pari säälimillimetriä, on minusta vaikea tehdä mitään muuta johtopäätöstä.

    Ainoita valopilkkuja Hesarin komentti Irtopisteitä lapsipornolla. On kuitenkin aivan selvää, että Vanhasen (sinällään pragmaattisesti harkitsematon) oikeusprosessi saa enemmän tilaa ja huomiota valtakunnan suurimmalta lehdeltä.

    Olisikohan juttujen medianäkyvyys sama, jos sensuurilistalle olisi joutunut kansalaisaktivistin sijaan joku suomalainen lehti?

  • Avustuksia selvittelemässä

    Tampereen kaupunki on jakanut nuorisojärjestöille avustuksia. Kaupunki jakaa vieläkin hillittömän määrän rahaa poliittisille nuoriso- ja lapsijärjestölle. Jätän kuitenkin ainakin tänään väliin ilmeisimmät kysymykset eräiden järjestöjen avustusten suuruudesta ja siirryn valittamaan nettitiedotuksen kurjasta tasosta.

    Miksi ihmeessä Tampereen kaupunki ei ole laittanut avustuksille minkäänlaisia vertailukohteita? Miksei rinnalla ole vaikkapa viime vuoden lukuja? Tavallinen huonomuistinen ihminen ei oikeasti kostu kovinkaan paljoa sellaista tiedosta, että Kokoomusnuorten avustus on tänä vuonna 28000 euroa. Toki voi suorittaa vertailua muiden järjestöjen välillä tänä vuonna ja todeta, että saapa se kokoomus paljon rahaa. Tämä ei kuitenkaan kerro juuri mitään mistään. Jos yhdistys on saanut viime vuonna 10000 euroa ja saa nyt vain 8000, yhdistys on oikeasti pulassa. 8000 euroa on kuitenkin ihan kohtuullinen raha moneen muuhun yhdistykseen verrattuna. Toki olisi vielä parempi, jos nuo päätökset perusteltaisiin jotenkin.

    Ahkerana ja elämää vähemmän harrastavana ihmisenä päätin, että voisin koota nopeasti dokumentin, josta löytyisi edes muutokset viime vuoden tukiin. Tämä vaan olikin minun kyvyilläni liian vaikea operaatio. Viime vuoden tietojen löytäminen on hemmetin vaikeaa Tampereen kaupungin verkkosivuilta. Jos kaupunki oikeasti eläisi nettiajassa, olisi tuossa linkkaamassani tiedotteessa pitänyt vähintäänkin olla linkki viime vuoden vastaavaan, jos ei muuten niin hakukoneita varten.

    Asioiden laittaminen nettiin ei sinällään auta yhtään, jos niiden löytäminen sieltä on lähes mahdotonta. Jos sivustoilla ei ole linkkirakennettakaan, ei edes Google auta.

  • Nettikeskustelun viholliset

    Päivän huolestuttava uutinen: HS: Nettikeskusteluille ehdotetaan pakollisia valvojia. Ajatus on täysin toteuttamiskelvoton. Valvottavaa olisi täysin tolkuton määrä. Jo pelkkien blogien ja foorumien valvonta olisi valtava operaatio. Ongelmaksi muotoutuisi myös nettikeskustelun tarkka määritelmä. Onko IRC nettikeskustelua?

    Toivotaan, että ajatus jämähtää tähän yhteen valtionsyyttäjä Mika Ilman typerään lausahdukseen. Yhteiskunnan on ilmeisesti pakko tottua siihen, että nettiin tulee törkyä julkisuuden henkilöistä. Ajattelevalle ja nettiin tottuneelle ihmiselle on kuitenkin täysin selvää, että vapaa tiedonvälitys on paljon tärkeämpää kuin muutaman hörhön aiheuttama mielipaha.