Takana kolme iltaa hienoa seuraa, kovaa musiikki ja selviä säveliä illan kululle. Tapahtuman kokonaisuudessaan oli todella hieno piristys tähän loppukesääni.
Torstailta jäi parhaana mieleen ruotsalainen Don’t be a Stranger. Koko esityksen ajan teki mieli huudahtaa Vonnegutin ohjeiden mukaisesti: “If this isn’t nice, I don’t know what is”.
Perjantai ei ehkä jäänyt mieleen musiikin puolesta niin mainiona mieleen. Martin Revistäkin oli enemmän iloa seuraavana päivänä kuvaillessa esityksen huonoutta odotuksiin nähden. Kukkakin olisi kai vaatinut jonkun verran muistikuvia esityksensä tueksi.
Lauantai oli taas täyttä tavaraa lähes kokonaan. Parasta oli peruuttaneen Paavoharjun sijaan soittanut Rättö ja Lehtisalo Laternassa. Paikka oli muuten tosi tunnelmallinen, vaikka toki kaikkien muiden esityspaikkojen tapaan melkoisen kuuma. Mitenkähän näistäkin päivistä olisi selvinnyt ilman tupakkalakia?
Oikea kaupunkikulttuuri on tolkuttoman hienoa. Ensi vuonna uudestaan.