Category: markkinat

  • Kilpailun lisääminen vaatii valtion toimia

    Yritän paluuta kirjoitussarjaani, vaikka päivänpolitiikasta irrottautuminen vaatiikin ponnistelua.

    Monopoliaseman saavuttaminen yritykselle on varsin kannattavaa puuhaa. Saa määrittää hinnan asiakkaiden maksukyvyn mukaan repien isot katteet välistä. Tämän vuoksi yritykset yhdistyvät ja valtaavat aloja kokonaan itselleen tai perustuvat kartellin ja näin saavuttavat monopolin edut yhdessä.

    Pitäisi olla ilmeistä, että monopoleja ei pitäisi hyväksyä tai ainakaan tukea. En usko, että juuri kukaan olisi tästä eri mieltä. On kuitenkin varsin selvää, että valtio hyväksyy tälläkin hetkellä monta monopolia. Monopolin hallinta on myös usein tapa hallita jotain ongelmaa.

    Valtion pönkittämät monopolit

    Valtio tukee esimerkiksi taksi- ja apteekkialaa takaamalla pienelle joukolle ihmisiä rajoitetun pääsyn näille aloille. Tavoite tällaisessa toiminnassa on periaatteessa hyvä: taataan laatu ja pidetään yllä palveluita pienemmilläkin paikkakunnilla. Samalla kuitenkin pakotetaan ihmiset maksamaan enemmän takseista ja enemmän lääkkeistä.

    Kukaan ei varmaan toivo, ettei apteekkeja tai takseja valvottaisi. Valvonta voisi kuitenkin tapahtua vähemmän markkinoita säätelevällä tavalla eli niin että jokainen oikean koulutuksen suorittanut voisi perustaa apteekin, jos kaikki terveysmääräykset täyttyvät. Nyt markkinoille pääsyä säädellään paljon tämän yli aivain muilla syillä kuin terveyteen liittyvillä.

    Taksien kohdalla näemmä jopa pimeiden markkinoiden syntymistä, minkä ainakin pitäisi olla merkki siitä, että jotain tarvitsee tehdä. Selvästi meillä on joukko nuoria, jotka voisivat ajaa taksia, jos se olisi heille helpommin sallittua. Varmaan kaikki heistä eivät voisi ajaa täysipäiväisesti, mutta silloin tällöin kyyditseminen olisi mahdollista. Markkinoiden säätely myös tehokkaasti estää uudet innovaatiot: missä viipyy taksien Ryanair, jossa autossa ei olisi mitään ihmeellistä ja matkalla poimittaisiin tuntemattomia mukaan?

    Kumpaakin näitä alaa kuitenkin kuvaa se, että alalle pääsy vaatii toimia, joiden sisältö on vaikkapa minulle epäselvä. Sen sijaan tiedän pääpiirteissään, miten päästä vaikkapa siivoojaksi tai paperitehtailijaksi.

    Markkinan sulkeutumisen estäminen

    Osa aloista sulkeutuu itsestään, jos ei mitään tehdä. Jos julkinen sektori ostaa tietoteknisen palvelun vain hinnan perusteella, toteuttaa palvelun joku yritys omalla suljetulla teknologiallaan. Tämän jälkeen on melkein varmaa, että seuraavakin hanke kannattaa antaa samaiselle yritykselle. Muut tahot eivät nimittäin voi käyttää tätä aiemman suljettua järjestelmää pohjalla. Kyse ei ole myöskään pelkästään avoimesta tai suljetusta lähdekoodista. Järjestelmä voi olla monimutkainen ja sekava vaikka olisikin avoin. Tarvitaan siis myös avoimia standardeja ja avoimia hyvin dokumentoituja rajapintoja. Näin uusi yritys voi käyttää muiden tekemää pohjaa ja ponnistaa siitä pidemmälle.

    Monopoli palkintona

    Nykyinen tekijänoikeuslaki ja patentit ovat toimivat luovuttamalla tekijälle rajatun pituinen monopoli tiettyyn teokseen. Tämän palkinnon katsotaan innostavan tekijöitä luomaan ja kehittämään. Sitä se varmaan tekeekin johonkin pisteeseen asti. Ongelmia syntyy kuitenkin kun teos on niin tärkeä, että sitä pitäisi voida käyttää rajoituksetta uuden keksimiseen apuna.

    Palkkion arvio on vaikea arvioida. Kun joku keksii tehdä pelin ammuttavista vihaisista kanoista, ei yhteiskunta voi todeta, että nyt on kyllä niin nerokas idea, että ota tästä pari miljardia. Tämä lienee siis ihan hyvä ominaisuus.

    Vaikka kannatankin (nykyistä lyhempää ja heikompaa) tekijänoikeuslakia, en pidä ollenkaan ongelmattomana, että sen pääasiallinen mekanismi perustuu monopolin jakamiseen.

    Valtio-omisteiset monopolit

    Suomessa aika tyypillinen tapa hoitaa jotakin talouden sektoria on luoda alalle monopoli valtio-omisteiselle firmalle. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi VR, Alko ja Veikkaus. VR on näistä ehkä ongelmallisin näkökulmastani. Rautateiden pito on tietenkin vaativaa hommaa ja turvallisuuden on oltava toiminnassa etusijalla. Linja-autoliikenne lienee kuitenkin jokseenkin yhtä turvatonta ja siellä touhu onnistuu markkinoiden armoilla. Samalla VR toimii hyvin hämäränä aluepolitiikan välineenä, kun Tampereen ja Helsingin paljon käytetyn välin matkustajat maksavat harvempaan käytetyt linjat. Eikö sitä paitsi olisi reilumpaa että junailun tukemiseen osallistuisivat myös mersukuskit?

    Alkon monopoli taas nostaa Suomen alkoholin hintoja, kun kilpailua ei synny esimerkiksi viinoissa. Toisaalta tässä järjestelmässä on omat erikoisuutensa: Alko on maailman toiseksi suurin viinin ostoja ja se näkyy hyvin alhaisina hintoina viinien kohdalla. Samalla Alko tarjoaa palveluita tasaisesti koko maahan. Alkoholin kohdalla ei ehkä ole niin suuri vääryys, että siitä joutuu maksamaan – onhan tämä myös ajatus alkoholiverotuksen taustalla. Itse koen, että Alkon monopolin peruste ei välttämättä kestä tarkempaa tarkastelua: esimerkiksi vapaa lisensointi ja korotetut verot saattaisivat ajaa samaa asiaa jokseenkin yhtä hyvin.

    Veikkaus ja RAY j taas hoitavat Suomessa uhkapelimarkkinoita (**). Järjestelmä on aika hullunkurinen: meillä on monta yritystä, joille on kaavittu jokin sektori uhkapeleistä. Ei ole ihme, ettei järjestelmä ole herättänyt EU:ssa ihastusta. Tuntuu merkilliseltä, että meillä koko uhkapelimarkkinoista kilpailee muutama valtio-omisteinen toimija. Tälläkin alalla lisensointi ja tiukka säätely voisi ehkä toimia paremmin kuin pelkkä valtion monopoli. Ainakin olisi syytä estää RAY:n ja Veikkauksen välistä kilpailua, jos sellaista nyt ylipäätään on. Oma juttunsa on sitten se, että näiden kahden monopolin voitot ohjataan sympaattisiin projekteihin, joiden rahoittaminen saattaisi aidosti olla vaikeampaa suoraan valtion rahoista. Periaattellisesti on kuitenkin vaikea nähdä Suomen tapaa järjestää tämä sektori optimaalisena.

    (*) Myönnettävä, etten tiedä, mitä kaikkea apteekin pyörittäminen vaatii.
    (**) Raveissa järjestelmä näyttää vielä merkillisemmältä.

    Kirjoitus on 8. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

  • Markkinatalous ei itsestään tuota parasta mahdollista lopputulosta

    Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden talouspoliittinen ohjelma väittää: “Markkinat välittävät tietoa niukkuudesta ja tarpeista tavalla, johon mikään suunnittelu ei kykene.” Markkinat koostuvat yksittäisistä vapaaehtoisista vaihdoista. Nämä vaihdot ovat kummankin osapuolen mielestä parempia kuin se, ettei vaihtoa tapahdu. Tällä päättelyllä siis rajat auki, regulaatio pois ja julkinen sektori markkinoita vääristävänä pois.

    Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen – eikä onneksi ole sitä myöskään ohjelmassa. Markkinat eivät itsestään tuota parasta mahdollista lopputulosta. Markkinoiden tehostamiseksi markkinoihin on puututtava ainakin seuraavista syistä:

    1. Ulkoisvaikutukset – Jos Pena myy halpoja sukkia tehtaassaan, joka päästää myrkyt jokeen, lienee selvä, että muutama muukin ihminen on Penan sukkabisneksen vaikutusten kohteena. Toisaalta vaikutukset voivat olla myös positiivisia esimerkiksi jos Matti rakentaa esteettisen talon, on talosta myös iloa naapureille.
    2. Asymmetrisen tiedon ongelmat – Jos markkinoilla on tietoa vain toisella osapuolella, häiritsee se kaupantekoa. Kannattaako valmistajan satsata laatuun, jos kuluttaja ei erota pitkään kestävää tuotetta heti hajoavasta? Eipä kannata.
    3. Puutteet tiedon kulussa – Esimerkiksi nykyisessä pankkikriissä yksi ongelma on, ettei kukaan pakottanut pankkeja toimimaan läpinäkyvämmin. Rahoitusalan uudet “innovaatiot” sekoittivat ihmisten käsityksen siitä, mitä omaisuutta on missäkin. Markkinoilla oli näin suuria vaikeuksia arvottaa pankit oikein. Kun hinnat sitten alkoivat vastata todellisuutta, tapahtui se yhtenä rysäyksenä.
    4. Puutteet toimijoiden rationaalisuudessa – On kiistämätön tosiasia, ettei tavallinen kuluttaja eikä edes hienoimman pankin johtaja, tee päätöksiään täysin rationaalisesti summaten etuja ja haittoja. Ihminen on epärationaalinen olento ja rationaalinen etuansa optimoiva ihminen on korkeintaan jonkinlainen likiarvo todellisesta. Larry Summers kärjisti ajatuksen tarinan mukaan: “There are idiots. Look around.” Ei niin että tässä tarvitsisi itseä kauemmas katsoa: en minäkään osaisi valita vaikkapa itselleni parhaiten toimivaa korvaavaa lääkettä.
    5. Puutteet kilpailussa – On olemassa valtava määrä esimerkkejä aloista, joilla toimijoina Suomessa on käytännössä vain yksi tai muutama yritys. Monopolit ja kartellit estävät markkinamekanismia toimimasta.

    Ratkomalla nämä (ja varmaan monet muut) ongelmat saataisiin siis tehokkaammin toimivat markkinat. Tällöinkin jää järjestelmään vielä esimerkiksi seuraavat vähän eri tyyppiset – mutta hyvin merkittävät – ongelmat:

    1. Pääoman kasautuminen – Vaikuttaa siltä, että markkinatalous tuottaa herkästi tilanteita joissa rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä tai jopa köyhtyvät. Ilmiöön voi törmätä esimerkiksi ihmisten varallisuuden parissa: rikkaat suvut pysyvät rikkaina ja köyhälle yhteiskunnallinen nousu on vaikeaa.
    2. Ihminen ei tiedä, mikä tekee hänet onnelliseksi – Ihminen ei ole täydellinen rationaalinen optimoija, kun kysymys on rahasta. Ihminen on tästä vielä kauempana, kun kyse on siitä, mikä tekee meidät onnelliseksi. Esimerkiksi ihmiset aliarvioivat useiden tutkimusten mukaan pitkästä työmatkasta johtuvat kärsimykset, yliarvostaen esimerkiksi hienompaa taloa kauempana. Tästä seuraa tutkimusten mukaan vähemmän onnea kuin “järkevällä” arvostuksella.
    3. Raha ei ole kaiken mitta – On olemassa paljon hienoa, jota markkinat eivät arvosta tarpeeksi korkealle. Esimerkiksi on varmaan turha kuvitella, että markkinoilla olisi paljoa kysyntää kosmologialle. Taloudellisia hyötyjä kosmologian harjoittamisesta on vaikea osoittaa tai ne ovat liian pitkällä tulevaisuudessa.

    Vaikuttaa siis siltä, että markkinoita pitää auttaa aika paljon, että niillä päästään hyvään lopputulokseen. Tästä huolimatta en haikaile suunnitelmatalouden pariin. Markkinataloudessa on vahvaa sen itse itseään korjaava luonne. Jos joku yritys tekee jotain asiaa hullunkurisen huonosti, löytyy toimivilta markkinoilta yritys, joka osaa tehdä asian hyvin. Suunnitelmataloudessa ei tällaista korvaavaa organisaatiota ole.

    Yritän seuraavassa kirjoituksessa pureutua erilaisiin tapoihin tehostaa markkinoiden toimintaa ja löytää ratkaisuja myös esittämääni muutamaan muuhun huomioon.

    Kirjoitus on neljäs osa 40 osaista sarjaa kirjoituksia.