Brian Greene kirjoittaa hyvin asiallisesti luonnontieteestä ja niiden opettamisesta New York Timesissa.
Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Luonnontieteitä opetetaan nykyään liiaksi teknisenä nippelisäätönä vaikka aivan hyvin voitaisiin puhua suurista kysymyksistä: Mistä universumi tuli? Mistä tähdet tulivat? Mistä Maa tuli? Mistä elämä tuli?
Taru Mäkelä väittää HS-raadin vastauksessaan:
Suomalainen koulujärjestelmä on painottanut liikaa matematiikkaa ja kovia tieteitä. Nuorilla ei ole avaimia moraalin ja ihmisyyden problematiikkaan, näiden syvälliseen ymmärtämiseen tarvitaan filosofiaa.
Silläkin uhalla, että herättelen tässä kahden kulttuurin (luonnontieteiden ja humanismin) välistä kistaa, on minun pakko sanoa, että voi jumalauta!
Lukiossa on oikeasti aika vähän pakko lukea “kovia tieteitä”. Jokunen kurssi biologiaa, yksi fysiikka, yksi kemiaa, ehkä 6 kurssia lyhyttä matematiikka. Ei tuo oikeasti ole mikään kovin valtava painotus vielä. Alemmilla luokilla tilanne on suurinpiirtein sama.
Miksi muuten filosofian puutteesta ei voi syyttää uskonnonopetusta? Miksi Jumalaa pitää takoa ensimmäisestä luokasta alkaen oppilaiden päähän ja aloittaa sitten filosofian opetus joskus lukiossa? Yhteinen katsomusaine olisi selvästi paras tapa saada lisää “moraalin ja ihmisyyden problematiikkaan” kouluun, mutta kai on helpompi hyökätä nykymaailmankuvan ymmärtämiseksi pakollisia aineita kohtaan.
Väitän, että nykyajan ihminen voi ymmärtää ihmisyyttään paljon syvällisemmin kuin Platon. Minä voin ymmärtää, että ajatukseni ovat kemiallisia prosesseja aivoissani ja minä voin yrittää kuvitella, miten valtavassa universumissa asun. Tiedän olevani sukua jokaiselle eliölle tällä planeetalla. Näiden asioiden ymmärtäminen kuitenkin vaatii matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian ymmärrystä. Sivunmennen sanoen antiikin filosofit olivat osa näiden tieteiden eturintamaa ja olisivat varmasti olleet hemmetin kiinnostuneita näiden alojen kehityksestä. Milloin näistä täsmälleen edes tuli “kova tiede”?
En sinällään ole vastaan filosofian opetuksen lisäämistä. Kuitenkin vaadin, että sisältöjen on oltava nykyaikaisia ja toisaalta “kovia tieteitä” ei pidä vähentää. Uskonnon muuttaminen enemmänkin filosofiaksi olisi varmasti paljon parempi tie nykyihmiselle.
Jos muuten haluatte nähdä miehen, joka oikeasti ylittää tyylikkäästi humanismin ja luonnontieteiden välistä kuilua, suosittelen lämpimästi Daniel Dennettin luentoa: Good Reasons to “Believe” in God. Ensimmäiset 17 minuuttia ovat ateistien selkääntaputtelua, mutta itse luento on täysin rautainen. Miehen kirjat ovat Breaking the Spellin ja Consciousness Explainedin perusteella melkoisen rautaista luettavaa.
Luonnontieteemme pystyy kertomaan nykyään mitä ihmeellisimmän tarinan siitä, miten ihmiskunta on syntynyt tälle planeetallemme. On huikeaa, mitä tiedämme alkuräjähdyksen jälkeen syntyneestä aineesta, tähtien syttymisestä, planeetoiden muodustumisesta ja alkueliöiden muuttumisesta ajatteleviksi ihmisiksi. Ikävä kyllä nykykoulu ei opeta tätä tarinaa lapsille ja nuorille keskitetysti vaan heidän on poimittava irrallisia faktoja sieltä täältä.
Yhteiskunnalla on velvollisuus jakaa tieteensä suurimmat saavutukset, sillä muutenhan niistä ei ole mitään iloa muuta kuin pienelle joukolle tutkijoita. Vaikkapa kosmologialta on turha odottaa valtavaa määrää rahaa tuottavia sovelluksia. Rahan sijaan kosmologia tuottaa tietoa paikastamme universumissa. Tämä tieto menee hukkaan, jos sitä ei siirretä mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä. Nykyisin suurin osa tieteen saavutuksista jää harmillisen pienen joukon iloksi. Suomen kouluissa on siis alettava opettaa luonnontieteen suurta tarinaa.
Peruskoulujärjestelmämme opettaa lapsille palasia tieteen tarinasta, mutta epäonnistuu niiden kokoamisessa kokonaisuudeksi. Oppilaat oppivat evoluution perusteita biologiassa, maapallon alkuperästä maantiedossa ja aineen olemuksesta fysiikassa, mutta missään vaiheessa tätä kaikkea ei pyritäkään yhdistämään yhdeksi suureksi tapahtumaketjuksi. Jotta tämänkaltainen yhdistäminen olisi mahdollista, pitää asian opettamisen vastuu siirtää yhdelle taholle. Minusta olisi harkittava, jopa täysin erillisen oppiaineen muodostamista, jos kokonaisuus vaikuttaa liiaksi ainerajoja rikkovalta. Tietysti evoluutiota on käsiteltävä biologiassa vastaisuudessakin, mutta evoluutiota on myös syytä pohtia viimeisempänä osana alkuräjähdyksessä syntyneen materiaalin matkaa meiksi.
Uskon vakaasti, että hyvin opetettuna tämä ainekokonaisuus toisi uudenlaista motivaatiota oppilaille. Uskonnon korvaajaksi uudistuksesta ei taatusti olisi, mutta varmasti nykytieteen alkeellinenkin ymmärtäminen toisi lisää syvyyttä esimerkiksi juuri uskonnon omaksumiseen. Nykymaailmassa on turhan muodikasta kysyä ensin, mitä tiede ei vielä pysty selittämään ja unohtaa kysyä, mitä se kykenee. Tietämyksen aukkoja ei tietenkään pidä piilotella, sillä nöyrä tietämättömyys on tieteen suurimpia vahvuuksia.
Huomisen maailma tarvitsee taatusti erilaisia ajatuksia ja siksi Suomen olisi aika uudistaa luonnontieteidensä opetusta rohkeasti ja reippaasti välittämättä siitä, mitä muualla tehdään. Ei siis anneta ainerajojen häiritä vaan luodaan uusi poikkitieteellinen kokonaisuus. Ehkä vuosikymmenen kuluttua peruskoulun suorittanut nuori tuntisi nykytieteen ”luomistarun” edes yhtä hyvin kuin nykynuori tuhansia vuosia vanhat paimenkansojen tarinat.
Kirjoitin tämän tekstin oikeastaan Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssia varten mielipidekirjoituksena melkoisessa kiireessä. Seisoin kuitenkin ajatuksen takana. Tämä on pidempi versio ja melkoisen epäiskevä mielipidekirjoitukseksi. Ei oikein huvita semmoinen mutkien oikominen, mitä lehtikirjoittelu vaatisi. Hauskempaa koota omia ajatuksia ilman välikäsiä (onneksi en tunne sääliä tämän blogin kolmea lukijaa kohtaan). Ajatus vaatinee joka tapauksessa melkoisesti pureskelua vielä.