Category: kirjoitus

  • Kilpailun lisääminen vaatii valtion toimia

    Yritän paluuta kirjoitussarjaani, vaikka päivänpolitiikasta irrottautuminen vaatiikin ponnistelua.

    Monopoliaseman saavuttaminen yritykselle on varsin kannattavaa puuhaa. Saa määrittää hinnan asiakkaiden maksukyvyn mukaan repien isot katteet välistä. Tämän vuoksi yritykset yhdistyvät ja valtaavat aloja kokonaan itselleen tai perustuvat kartellin ja näin saavuttavat monopolin edut yhdessä.

    Pitäisi olla ilmeistä, että monopoleja ei pitäisi hyväksyä tai ainakaan tukea. En usko, että juuri kukaan olisi tästä eri mieltä. On kuitenkin varsin selvää, että valtio hyväksyy tälläkin hetkellä monta monopolia. Monopolin hallinta on myös usein tapa hallita jotain ongelmaa.

    Valtion pönkittämät monopolit

    Valtio tukee esimerkiksi taksi- ja apteekkialaa takaamalla pienelle joukolle ihmisiä rajoitetun pääsyn näille aloille. Tavoite tällaisessa toiminnassa on periaatteessa hyvä: taataan laatu ja pidetään yllä palveluita pienemmilläkin paikkakunnilla. Samalla kuitenkin pakotetaan ihmiset maksamaan enemmän takseista ja enemmän lääkkeistä.

    Kukaan ei varmaan toivo, ettei apteekkeja tai takseja valvottaisi. Valvonta voisi kuitenkin tapahtua vähemmän markkinoita säätelevällä tavalla eli niin että jokainen oikean koulutuksen suorittanut voisi perustaa apteekin, jos kaikki terveysmääräykset täyttyvät. Nyt markkinoille pääsyä säädellään paljon tämän yli aivain muilla syillä kuin terveyteen liittyvillä.

    Taksien kohdalla näemmä jopa pimeiden markkinoiden syntymistä, minkä ainakin pitäisi olla merkki siitä, että jotain tarvitsee tehdä. Selvästi meillä on joukko nuoria, jotka voisivat ajaa taksia, jos se olisi heille helpommin sallittua. Varmaan kaikki heistä eivät voisi ajaa täysipäiväisesti, mutta silloin tällöin kyyditseminen olisi mahdollista. Markkinoiden säätely myös tehokkaasti estää uudet innovaatiot: missä viipyy taksien Ryanair, jossa autossa ei olisi mitään ihmeellistä ja matkalla poimittaisiin tuntemattomia mukaan?

    Kumpaakin näitä alaa kuitenkin kuvaa se, että alalle pääsy vaatii toimia, joiden sisältö on vaikkapa minulle epäselvä. Sen sijaan tiedän pääpiirteissään, miten päästä vaikkapa siivoojaksi tai paperitehtailijaksi.

    Markkinan sulkeutumisen estäminen

    Osa aloista sulkeutuu itsestään, jos ei mitään tehdä. Jos julkinen sektori ostaa tietoteknisen palvelun vain hinnan perusteella, toteuttaa palvelun joku yritys omalla suljetulla teknologiallaan. Tämän jälkeen on melkein varmaa, että seuraavakin hanke kannattaa antaa samaiselle yritykselle. Muut tahot eivät nimittäin voi käyttää tätä aiemman suljettua järjestelmää pohjalla. Kyse ei ole myöskään pelkästään avoimesta tai suljetusta lähdekoodista. Järjestelmä voi olla monimutkainen ja sekava vaikka olisikin avoin. Tarvitaan siis myös avoimia standardeja ja avoimia hyvin dokumentoituja rajapintoja. Näin uusi yritys voi käyttää muiden tekemää pohjaa ja ponnistaa siitä pidemmälle.

    Monopoli palkintona

    Nykyinen tekijänoikeuslaki ja patentit ovat toimivat luovuttamalla tekijälle rajatun pituinen monopoli tiettyyn teokseen. Tämän palkinnon katsotaan innostavan tekijöitä luomaan ja kehittämään. Sitä se varmaan tekeekin johonkin pisteeseen asti. Ongelmia syntyy kuitenkin kun teos on niin tärkeä, että sitä pitäisi voida käyttää rajoituksetta uuden keksimiseen apuna.

    Palkkion arvio on vaikea arvioida. Kun joku keksii tehdä pelin ammuttavista vihaisista kanoista, ei yhteiskunta voi todeta, että nyt on kyllä niin nerokas idea, että ota tästä pari miljardia. Tämä lienee siis ihan hyvä ominaisuus.

    Vaikka kannatankin (nykyistä lyhempää ja heikompaa) tekijänoikeuslakia, en pidä ollenkaan ongelmattomana, että sen pääasiallinen mekanismi perustuu monopolin jakamiseen.

    Valtio-omisteiset monopolit

    Suomessa aika tyypillinen tapa hoitaa jotakin talouden sektoria on luoda alalle monopoli valtio-omisteiselle firmalle. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi VR, Alko ja Veikkaus. VR on näistä ehkä ongelmallisin näkökulmastani. Rautateiden pito on tietenkin vaativaa hommaa ja turvallisuuden on oltava toiminnassa etusijalla. Linja-autoliikenne lienee kuitenkin jokseenkin yhtä turvatonta ja siellä touhu onnistuu markkinoiden armoilla. Samalla VR toimii hyvin hämäränä aluepolitiikan välineenä, kun Tampereen ja Helsingin paljon käytetyn välin matkustajat maksavat harvempaan käytetyt linjat. Eikö sitä paitsi olisi reilumpaa että junailun tukemiseen osallistuisivat myös mersukuskit?

    Alkon monopoli taas nostaa Suomen alkoholin hintoja, kun kilpailua ei synny esimerkiksi viinoissa. Toisaalta tässä järjestelmässä on omat erikoisuutensa: Alko on maailman toiseksi suurin viinin ostoja ja se näkyy hyvin alhaisina hintoina viinien kohdalla. Samalla Alko tarjoaa palveluita tasaisesti koko maahan. Alkoholin kohdalla ei ehkä ole niin suuri vääryys, että siitä joutuu maksamaan – onhan tämä myös ajatus alkoholiverotuksen taustalla. Itse koen, että Alkon monopolin peruste ei välttämättä kestä tarkempaa tarkastelua: esimerkiksi vapaa lisensointi ja korotetut verot saattaisivat ajaa samaa asiaa jokseenkin yhtä hyvin.

    Veikkaus ja RAY j taas hoitavat Suomessa uhkapelimarkkinoita (**). Järjestelmä on aika hullunkurinen: meillä on monta yritystä, joille on kaavittu jokin sektori uhkapeleistä. Ei ole ihme, ettei järjestelmä ole herättänyt EU:ssa ihastusta. Tuntuu merkilliseltä, että meillä koko uhkapelimarkkinoista kilpailee muutama valtio-omisteinen toimija. Tälläkin alalla lisensointi ja tiukka säätely voisi ehkä toimia paremmin kuin pelkkä valtion monopoli. Ainakin olisi syytä estää RAY:n ja Veikkauksen välistä kilpailua, jos sellaista nyt ylipäätään on. Oma juttunsa on sitten se, että näiden kahden monopolin voitot ohjataan sympaattisiin projekteihin, joiden rahoittaminen saattaisi aidosti olla vaikeampaa suoraan valtion rahoista. Periaattellisesti on kuitenkin vaikea nähdä Suomen tapaa järjestää tämä sektori optimaalisena.

    (*) Myönnettävä, etten tiedä, mitä kaikkea apteekin pyörittäminen vaatii.
    (**) Raveissa järjestelmä näyttää vielä merkillisemmältä.

    Kirjoitus on 8. osa kirjotussarjaa vihreän politiikan sisällöistä.

  • Rakkauden manifesti

    My body is a cage that keeps me

    From dancing with the one I love
    But my mind holds the key


    –Arcade Fire

    Haluamme kaikille ihmisille oikeuden etsiä rakkautta. Haluamme irti rakenteista, jossa muut määrittelevät kuka saa rakastua. Haluamme Suomen, jossa on yhtä oikein löytää kumppani netistä kuin Ikeasta. On traagista ja väärin, että erilaiset tahot ovat halunneet hillitä rakkauden etsintää.

    Jäykkien historiallisten rakenteiden ja sääntöjen paino tuntuu harteillamme edelleen. Jokainen homo kaapissa, jokainen pakkoavioliitto, jokainen seksuaalisuudesta moitittu on liikaa eikä kuulu enää tähän maailmaan.

    Vaikka haluamme kaikille oikeuden etsiä rakkautta, emme odota kaikkien sitä edes etsivän. Mikään malli rakkaudesta, rakkaussuhteista tai vaikka pelkästä seksistä ei sovi kaikille sellaisenaan. Ydinperhemalli ei sovi kaikille – eikä vapaa rakkaus. Ihmisten pitää saada itse päättää suhteidensa säännöt, eikä muiden määrittelemää kunnollisuutta tarvitse ottaa annettuna.

    Rakkaus on liian tärkeää ja ainutlaatuista ylhäältä annetuille malleille.

    Rakkaus ja rehellisyys liitetään toisiinsa. Haluamme liittää myös seksuaalisuuden ja rehellisyyden yhteen. Valmiista malleista luopuminen mahdollistaa rehellisyyden paitsi itselleen myös muille. Esimerkiksi yhden illan suhteet tai avoimet suhteet eivät ole vastuuttomia, kunhan kaikki osapuolet tietävät, mistä on kyse.

    Yhteiskuntamme rakentuu vielä aivan liiaksi sen varaan, että on nainen ja on mies. On mies, nainen ja lapsia. Ja jos ei vielä ole lapsia, niin puoli maailmaa niitä odottaa ja yhdessä ollaan siihen asti, kunnes kuolema erottaa.

    Maailmamme ei kuitenkaan koostu pelkästään tällaisista pareista. Rakkauden kirjo on laaja: kaikki eivät rakastu vastakkaiseen sukupuoleen, kaikki eivät koe itseään mieheksi tai naiseksi, kaikki suhteet eivät päätykään jommankumman kuolemaan, kaikille ei monogamia sovi.

    Ketään ei voi omistaa. Rakkauden määritelmää ei voi omistaa.



    Kirkko ja valtio ovat olleet irrotettuina useiden suomalaisten mielissä jo pitkän aikaa. On aika saattaa tämä myös käytäntöön. Kirkon seremoniat ja lailliset muutokset ihmisten parisuhteissa on pidettävä erillään. Kirkko voi tarjota jatkossakin mahtavat puitteet häille – niille keille sellaiset häät sopivat.

    Seremoniat tulee erottaa laeista.

    Valtiovallan ei pidä nähdä avioliitossa sukupuolta. Jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella on oltava oikeus avioliittoon sukupuoleen katsomatta. On absurdia ja väärin, ettei rakastava homopari saa samaa lain suojaa kuin heteropari. Perusteluita järjestelmälle ei ole, vaan kaikki heteroseksuaalisuuden paisuttelu jatkuu vain, koska näin on aina ennenkin ollut.

    Merkittävä osa avioliitoista päätyy eroon. Tärkeämpää kuin biologisen vanhemman läsnäolo on se, että lapsen ympärillä on hyväntahtoisia aikuisia. Tarvitsemme uusia tapoja aikuisille elää yhdessä ja elää samalla uuden sukupolven kanssa.

    Mielivallan on aika päättyä. 

Ihastumme siellä, missä ihmiset liikkuvat oli se sitten kaukomailla, internetissä tai vaikkapa työpaikalla. Vaikka on mahdollista, että joku huijaisi parisuhteella esimerkiksi muuttaessa maahan, ei kokonaishaitta ole samaa luokkaa kuin kahden rakastajan pitäminen erillään valtiokoneiston toimesta.

    Rakkauden tunnistavat vain rakastuneet itse, eikä sitä voida kokeilla ja testata.



    Seksiin ja rakkauteen liittyy paljon tarpeetonta häpeää. Kaikilla on oikeus nauttia kehostaan yksin ja muiden kanssa. Valtion määräysvallan ei tule yltää aikuisten ihmisten makuuhuoneisiin. Kaikki yhteisöstä lähtöisin oleva häpeä on kyseenalaistettava. Häpeä ei ole tunnetila, jonka varaan ihmisten kannattaa toimintaansa rakentaa.

    Ihmissuhdehäkit ovat mielissämme ja meillä on niihin myös avaimet. Ulos häkeistä!

    Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajat

    Paloma Hannonen ja Heikki Sairanen

    Julkaistu Vihreän Langan blogissa 24.6.2010