Maanviljelyn osuus Suomen nykyisestä taloudesta on hämmentävän pieni. Siitä huolimatta, kun puhutaan haja-asutusalueiden tulevaisuudesta keskustelu kääntyy heti maanviljelyyn. Suomalaisista n. 4 prosenttia elää maataloudesta. Maaseutumaistenkin kuntien ihmiset eivät ole edes suurimmalta osin maanviljelijöitä. (1)
Samalla usein kuvitellaan, että ihmisiä oltaisi pakottamassa maalta kaupunkeihin. On kuitenkin turha kuvitella, että nykyiset toimet oikeasti tähtäisivät tähän. Meillähän tasataan kuntien tuloja niin, että käytännössä rahaa ohjataan maaseudulle. Samalla esimerkiksi maataloustuet ovat erittäin merkittävä tulonsiirto maaseudulle – vaikkakaan ei tietenkään kaikille maalla-asuville. Se, miksi ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin, johtuu maailmanlaajuisista megatrendeistä. Kun vertaa asuntovuokria näyttää selvältä, että Suurin osa ihmisistä haluaa asua kaupungeissa. Syy voi tietysti olla parempi työpaikka ja opiskelumahdollisuudet, mutta aika luonnollisesti tällaiset ovat parempia isoissa väestökeskittymissä. Vähän hävyttömästi kärjistäen: Mitä me olemme sanomaan ihmisillle, että he eivät saa muuttaa kaupunkeihin?
Ympäristö on minulle vihreänä oikeasti tosi, tosi tärkeä asia. Esimerkiksi autolla kaahailu on niitä asioita, joita meidän on jotenkin onnistuttava vähentämään. Vähentäminen ei onnistu pelkällä toivomisella vaan siihen tarvitaan myös keinoja. Polttoaineverotus taitaa olla tällä hetkellä ainoa todellinen tapa tähän vähentämiseen. Tietullit ovat tuloillaan ja Vihreät ovat niitä kannattaneet jatkuvasti niin, että polttoaineen kulutuksen verotus kohdistuisi nimenomaan kaupungissa asuviin TAI niihin jotka ajavat ympäryskunnista töihin isoon kaupunkiin.
Mistä päästäänkin ehkä tärkeimpään huomioon tässä keskustelussa:
On kaksi erillistä ihmisryhmää, jotka usein yleistetään maalaisiksi:
a) ihmiset jotka elävät ja työskentelevät maalla
b) ihmiset jotka nukkuvat yönsä maalla ja ovat päivät kaupungissa töissä.
Nykyiselläänhän meillä on isoimpien kaupunkien ympärillä ympäryskuntia, jotka ensin onnistuvat houkuttelemaan parhaat veonmaksajat isoista kaupungeista pois ja sitten suhtautuvat todella viileästi kunnolliseen seudulliseen taakanjakoon. Tietenkin voimakkaista muuttoliikkeistä syntyy ongelmia myös ympäryskuntiin, kun pitää rakentaa kouluja ja päiväkoteja hirveällä vauhdilla. Mutta investointejahan tällaiset oikeasti ovat: hyvät veronmaksajat kyllä jäävät. Isoissa kaupungeissa ei tämäkään ole taattua.
Ympäryskuntien pendelöijät usein ajatellaan keskustelussa “maalaisiksi” mutta eiväthän he sellaisia ole. Aiheesta kirjoitti aika osuvasti kaikkia keskustelijoita tasapuolisesti kritisoiva Teppo Eskelinen Voimassa kirjoituksessaan Kuntauudistus – tarina tähän mennessä.
Maaseudulla on tietenkin tärkeää annettavaa myös vihreälle yhteiskunnalle. Luomu on ihan kivaa ja hajautettu energiantuotanto myös. Kummatkin näistä työllistävät kuitenkin nyt varsin vähän ihmisiä. Vaikka nämä alat moninkertaistuvat varmaan jatkossa, eivät kaikki saastuttavat tai nykyisellään vähän tehottomat työpaikat taida korvaantua.
Ei taida olla realistista, että palveluyhteiskuntakehityksen myötä maaseudun väkiluku saataisi pidettyä niin korkealla kuin se nyt on. Aika merkittävä osa ihmisistä joutunee siirtymään kaupunkeihin. Tätä voidaan politiikalla vähän jarrutella, mutta aika pieneksi se jäänee.
Jos haluaa vähän ulkopuolista perspektiiviä aiheeseen ajatelkaapa tätä: Suomessa on nykyisellään aika paljon kriisiytyneitä pieniä kaupunkeja, joiden suurimmat työllistäjät olivat aiemmin savupiipputeollisuutta. Nyt tehtaan suljetaan ja tuotanto siirtyy halvemman työvoiman maihin. Pitäisikö tätä muutosta jarruttaa tukemalla tällaisia kaupunkeja kovin paljon? Mistä rahat tähän toimintaan otettaisi?
Kysymys on samanlainen kuin mitä maaseudun suhteen on aiemmin tehty. Osittain on varmaan reilua inhimillisistä syistä jarruttaa muutosta ja koittaa keksiä korvaavia elinkeinoja, mutta toisaalta varmaan ihan koko suurta trendiä ei voi kääntää. Osittain pitää myöntää, että ihmiset varmaan joutuvat lähtemään työn perässä muualle.
Teorissa – unohtaen sen, että ihmiset ovat jo jossain ja on varmaan inhimillisesti reilua pitää muutosten vauhti jotenkin kohtuullisena – on selvä, että ihmiset saavat asua ihan missä vain kunhan a) maksavat haja-asumisesta aiheutuvat kustannukset itse ml. palveluiden yms tuottamisen kalleudet b) maksavat saastuttamisestaan.
Jos elämä vaatii autoilua, pitää siitä olla valmis maksamaan. Kaikki eivät nimittäin voi tulevaisuudessa vapaasti autoilla, joten jotenkin asiaa pitää hallita. Maksaminen on aika tehokas tapa jakaa taakkaa.
(1) Jos ette usko minua, uskokaa Tilastokeskusta: “Maaseutumaisissa kunnissa on vain 15 prosenttia maamme työpaikoista, väestöstä niissä asuu 20 prosenttia. Näiden kuntien elinkeinorakenne on kaksihuippuinen: maatalouden osuus työpaikoista on vieläkin keskimäärin runsas 20 prosenttia, yhteiskunnallisten palvelujen osuus noin 25 prosenttia. Edelleenkin joissain maaseutumaisissa kunnissa maatalouden osuus työpaikoista on yli 50 prosenttia. “