Simo Raittila arvostelee blogissaan Avoimen vihreä talouden:
Minulla on nyt vakioargumentti Vihreiden talouspolitiikan perusteettomasti (siihen tutustumatta) lyttääviä kansalaisia vastaan. Kun joku esimerkiksi esittää Vihreiden haluavan kuristaa maaseudun hengiltä ympäristö- ja autoveroin ohjaan heidät jatkossa Jaakko Stenhällin ja Heikki Sairasen Avoin vihreä talous -kirjan pariin.
Kiitokset arvostelusta ja kehuista! Toivomme tosiaan, että mahdollisimman moni kirjoittaisi jotain kirjasta. Uskomme, että erityisesti ne kohdat, josta ihmiset ovat erimielisiä ovat todella hedelmällisten keskusteluiden arvoisia ja ne kannatti kirjoittaa. Jos kaikki vain hymistelevät, on jokainen kirjaan käyttämämme tunti ihan turha.
Joten siis… Raittila kaivelee arvostelun perusteella kirjassa päälimmäisenä tavoitteemme pienistä tuloeroista:
Tästä huolimatta sanon, että kakun leipomisella on väliä ja parhaiten yhteiskuntaa edistetään, kun mahdollisimman monella on mahdollisuus, kannustimet ja löysää pääomaa kasvattaa kakkua. Erityisesti viimeiseen tarvitaan kohtuullisia tuloeroja. Lisäksi puuttuminen tuloeroihin on aina puuttumista siihen, miten ihmiset ovat markkinoilla asioita arvottaneet.
On tietenkin selvä, että erot “kohtuullisten” ja “pienien” tuloerojen välillä ovat kovin alttiit käsitteelliselle pelille. On täysin selvä, että en kannattaisi talousjärjestelmää, jossa tuloeroja ei olisi. Tällaisessa järjestelmässä kukaan ei tekisi mitään taloudellisen edun vuoksi, mikä aika varmasti köyhentäisi yhteiskuntaa valtavasti. Toisaalta Raittila ei kannata talousjärjestelmää, jossa varallisuus on yhdellä ihmisellä – ei hän muuten toivoisi köyhien tukemista rahalla, eli jonkinlainen reiluus painaa vaa’assa.
Kysymys on nyt sitten se, miten paljon veroja kannattaa kerätä. Itse kannatan aikalailla seuraavaa ajatusta verotulojen keräämiseen tavanomaisissa olosuhteissa: veroaste on asetettava rikkaimpien osalta niin korkealla kuin voi vähentämättä verotuloja. Paul Krugman kirjoitti tästä hyvin referoidessaan Peter Diamondin ja Emmanuel Saezin artikkelia The Case for a Progressive Tax: From Basic Research to Policy Recommendations, jotka päätyvät suosittelemaan varsin korkeaa veroa rikkaimmille.
Käsitys siitä, että suurien pääomien kerääminen olisi erityisen hyvä taloudelle on mielestäni myös väärä. Juuri tällaisistä syistä meillä on erilaisia tapoja pinota yhteen pienempiä pääomia. Joukko vähän vähän köyhempiä voi yhdessä kerätä pääomaa tarpeeksi yritystoiminnan aloittamiseen ja saavuttaa aivan samat asiat kuin rikas.
Pääomakehitykseen ja statuskilpailuun puuttuminen on siksi avoimen vihreän talouden näkökulmasta perusteltua, että kyseessä on jonkinlainen markkinahäiriö, joihin puuttumista pidämme valtion velvollisuutena. Kun toimijat alkavat kilpailla vaikka epäkäytännöllisillä asunnoilla toistensa kanssa, on jokin markkinoissa mennyt pieleen. Toisaalta ehkä tärkeämpi puoli on se, että hyvinvointivaltio pitää rahoittaa. Rikkaimpien verottaminen on pienempi paha kuin köyhien verottaminen.
Tietenkin uskomme myös siihen, että nimenomaan tuleroista johtuva varallisuuserojen valtava kehitys herkästi rikkoo valtion yhtenäisyyttä ja esimerkiksi ajanmyötä voi rapauttaa halun auttaa köyhimpiä ja esimerkiksi tukea hyvinvointivaltiota. Palveluihin uskomme myös nimenomaan tästä syystä. Pelkkä rahan jakaminen köyhille on siksi epävakaammalla pohjalla kuin hyvät palvelut kaikille, vaikka joskus onkin totta, että rahalla voisi saada enemmän. Useimmin tosin ei ole niinkään.
Esittelemme myös kirjassamme alla olevia kuvioita. Niistä näkee aika hyvin, että hämmästyttävän erilaisia verotuksen tasoilla on päädytty lopulta kovin samanlaiseen talouskasvuun, mikä ainakin vähän pistää miettimään, onko meidän juuri nyt valitsemamme verotuksen ja sen progression taso juuri täsmälleen se oikea, jos ajattelee kaikkea sitä hyvää, mitä veroilla saadaan.
Mutta muuten tosiaan kiitokset arvostelusta ja tartun tässä nyt vain siihen erimielisyyttä herättäneeseen asiaan, koska uskon keskustelun tuovan esiin hyviä uusia näkökulmia!
Kirjaamme saa tuttuun tapaan:
Paperisena versiona Vision sivuilta
E-kirjana (esimerkiksi Kindlellä toimivana .mobi -tiedostona)
Comments
10 responses to “Tuloeroista”
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hmm… Yritän nyt vähän kommentoida näitä vielä:
Optimiveroasteen tavoitteessa on se ongelma tai mielestäni epäoikeudenmukaisuus, että se kohtelee ihmisiä ja näiden työtä eri tavalla. Puhutaan nyt työstä ja siitä, että jos sen 100-kertaisesti tuottavamman koodarin palkka olisi vaikka 100-kertainen huonomman koodarin palkkaan nähden, niin progressiivinen verotus puuttuisi tähän työmarkkinoita vääristävästi vähentäen sitä, kuinka paljon 100X-koodaria saisi kannustaa. (Todennäköisesti palkka ei olisi 100-kertainen, mutta vain jonkin verran isompi.)
Universalismin periaate valtion toiminnassa lähtisi tulkintani mukaan siitä, että verotus voisi olla suhteellista (tasaveroprosentti), jolloin kaikkien työpanosta kohdellaan samalla tavalla.
Tämän takia optimiveroasteen tavoittelu on oikeutettua vain, jos riittävää rahoitusta riittäviin valtion tehtäviin ei saada hoidettua muuten (esimerkiksi tasaveroprosentilla). Tavallaan kyse on siitä, mennäänkö verot vai palvelut edellä. Minusta on periaatteellisesti enemmän oikein määritellä ensin valtion tehtävät ja sitten vasta se, miten ne rahoitetaan.
Mitä pääomien kerääntymiseen tulee, niin kannatan tietysti sitä, että pienistäkin puroista saadaan kerättyä pääomaa. Osittain tämän takia itsekin kannattaisin rahan enkä vain palveluiden antamista huonotuloisille. Kuitenkin hyväksyttäneen ajatus siitä, että pienituloisemmilla lisäraha menee todennäköisemmin kulutukseen kuin rikkailla? Tästä seuraa toisinpäin, että kasautuneempi pääoma menee todennäköisemmin investointeihin.
Yhä lisäksi, jos “jokin markkinoissa on mennyt pieleen”, kun joku käyttää rahaa eri kohteeseen kuin haluaisit, on ongelma pohjimmiltaan ihmisten arvostuksissa. Kun näitä ei pysty muuttamaan noin vain, tyydyt muuttamaan niitä kehyksiä, joissa näitä arvostelmia realisoidaan. Tämä lienee ihan okei ja koherenttia.
Juuri tuosta kuviosta muuten mietin aiemmin, että siinä saattaa olla jotain mätää. Pitäisi esimerkiksi tarkistaa se, miten valtioon tulee investointeja ulkomailta. Tämä voi aiheuttaa ongelmia globaalin kilpailun ja oikeudenmukaisuuden kannalta, jos vastaavasti “tulonsiirtoja” ei tapahdu tarpeeksi huonommassa asemassa oleviin maihin. Voi toki olla, ettei tämä selitä mitään kuviossa, sillä en ole lukuja mistään jaksanut lähteä tarkastamaan.
Mitä arvojen muutokseen tulee, sitä on vaikea arvioida. Vetoaisin ehkä Karl Polanyihin ja hänen näkemyksiinsä yhteiskunnallisista vastaliikkeistä. Liian kurjistavalle kehitykselle syntyisi vastaliike. Toisaalta juurikin universalismin periaatteeseen, joka on keskeinen mielestäni niin Rawlsilla kuin Pohjoismaiden hyvinvointivaltioissa, tukeutumalla saa hyvinvointijärjestelmä legitimiteettiä:
Kaikille samanlainen kohtelu.
Ahdasmielistä ajattelua, ihminen ei ole maailmankaikkeuden napa. Ihminen ei ole mitta millekään.
Diamond ja Saez tutkivat vain 3 ensimmäisen vuoden kannustinhaittoja, vaikka on yleisesti tunnettua, että suuri osa haitoista tulee vasta myöhemmin, kun ihmisten tavat, koulutus, kulttuuri, asuinpaikat ja yritykset vähitellen sopeutuvat korkeampaan veroasteeseen. Jopa Diamondin ja Saezin omassa tutkimuksessa 2. ja 3. vuoden välillä oli selvä ero, miksipä haittojen kasvu loppuisi yhtäkkiä siihen. Täällä avataan ongelmaa laajemminkin.
http://www.nationalreview.com/agenda/300373/guest-post-arpit-gupta-saez-and-diamond-taxes-arpit-gupta#
Anonymous: Ihan mielenkiintoinen luku ja mielenkiintoisia pointteja. Vähäsen vaikuttaa konservatiivien pelastelulta, mutta silti. On tietenkin totta, että periaatteeseen nojautuminen tarkoittaisi sitä, että tutkimusten lisääntyessä voisi joutua myös joskus puolustamaan verotuksen vähentämistä rikkaimmilta. Mutta kai se olisi ihan hyvä, jos saataisiin enemmän irti yhteiseen kassaan.
Toisella puolella olisivat sitten nuo varallisuuserojen aiheuttamat haitat yhteiskunnalle, joita esimerkiksi The Spirit Level -kirjassa ilmeisesti aika hyvin käydään läpi. En ole kyseistä opusta lukenut, mutta Ted talk löyty tästä: http://www.ted.com/talks/richard_wilkinson.html
On taloustieteen peruslakeja, että kysyntä ja tarjonta ovat pitkällä aikavälillä joustavampia kuin lyhyellä, ja D&S:n omakin tutkimus osoitti näin olevan. Silti he rajoittuvat 3 vuoden vaikutuksiin. Ilmastonmuutokseen ei kannattaisi puuttua, jos ajateltaisiin näin lyhytnäköisesti.
Sen lisäksi D&S:n tutkimus puhuu verotulojen maksimoinnista, mikä tarkoittaa, että 2. köyhimmän, 3. köyhimmän jne. hyvinvoinnista ei välitetä tippaakaan, edes noiden 3 ensimmäisen vuoden aikana. Tämä on tietysti väärin.
Tuon lääkärien kirjan Spirit Level ovat teilanneet jopa vasemmistolaiset tuloerojen vastustajat. Tässä oikea tuloerojen tutkija, professori Andrew Leigh tukee John Kayn teilausta ja jatkaa: “I’m about as anti-inequality an economist as you’ll find. …the ‘instrumental’ reasons for worrying about inequality tend to be pretty flimsy, and that the best reason to care about inequality is the declining marginal utility of income”.
Yhdysvalloista löydetyt tuloerojan “haitat” katosivat, kun rodullinen moninaisuus otettiin muuttujaksi: se selitti sekä tuloerot että “yhteiskunnalliset haitat”. Siis yksirotuisten alueiden tuloeroista ei ollut haittaa ja monirotuisten alueiden tuloerottomuudesta ei ollut hyötyä. En pidä tästä tuloksesta, koska kannatan rotujen sekoittumista enkä yksirotuisia alueita. Toivottavasti tuohon on löydettävissä ratkaisu, mutta tuloerojen tasoittaminen se ei ole.
http://www.drugsandalcohol.ie/15970/1/iJRF_nequality-income-social-problems.pdf
Leigh on nykyään työväenpuolueen kansanedustaja.
En ole vielä ehtinyt kirjaa lukemaan (vaikka sen toki jo hommasin), mutta eikö noissa artikkelin lopun graafeissa ole nyt pieni propagandan maku, ainakin näin irrallaan esitettynä? Vasemmasta graafista näkee selviä eroja, ja oikeasta taas ei millään. Mikä tietenkin on tarkoituskin. Mahdollisesta korrelaatioista tai sen puutteesta tämä ei kerro mitään, ainoastaan siitä, miten graafit on valittu.
Oliko veroasteella ja talouskasvulla muuten tuossa maajoukossa ja noina vuosina minkäänlaista korrelaatiota? Jos, niin kuinka vahva, ja kuinka suuren osan talouskasvusta se selittäisi? …okei, tuohon viimeiseen ei kyllä voine vastata tekemättä jotain mallia jonka puitteissa kysymys olisi mielekäs.
Ja jos ylläolevaa keskustelua hitaista vaikutuksista seuraa, niin sama vertailu pitäisi tehdä myös viiden tai kymmenen vuoden viivästyksellä (veroaste 5 tai 10v aiemmin vs. talouskasvu, tai veroaste vs. seuraavan 10v kasvu).
Tarkempi talouskasvun ja verojen yhteyden pohtiminen jääköön taloustiedettä paremmin osaaville. Oikeastihan siinä pitäisi pyöritellä kaikenlaisia muita muuttujia pois jne. Yritän kuvalla vain todistaa väitettä: hämmästyttävän erilaisilla verotusstrategioilla päädytään kohtuullisen samanlaiseen BKT-kehitykseen.
Tähän uskon kuvan olevan ihan riittävä todiste. Tarkempia analyysejä tuosta emme esitä. Kirjassamme se on vähän luettavampi mutta ei ero kovin suuri ole.