Selvittyäni ensijärkytyksestä kuultuani natsien tekemistä pahoinpitelyistä, aloin pohtia, miten ihmeessä asia pääsi siihen asti. Vaikka on varmasti julkisessa keskustelussa tarpeellista pohtia, kuinka suuri vaikutus vaikkapa perussuomalaisten kansanedustajien sekoiluilla ja yhteistyöllä on natsiporukkaan, on myös hyvä muistaa, että poliisin ja erityisesti Supon olisi pitänyt kyetä estämään väkivallanteon ihan siellä Jyväskylän kaduilla ihan kiihottajista riippumatta.
Suomen vastarintaliikkeen toiminta on nimittäin ollut niin silmiinpistävän väkivaltaista ja voimalla mässäilevää, että oletus ongelmien syntymisestä heidän tapahtumiensa yhteydessä pitäisi olla enemmin oletusarvo kuin yllättävä tapahtuma.
Helposti sitä tällainen amatööri luulisi, että nimenomaan suojelupoliisin pitäisi pystyä parempaan. Mieleeni tulee esimerkiksi entisen poliisijohtaja Paateron idea lähettää vakoojia ulkomaille tietenkin suojelupoliisin suojissa. Ongelma-analyysi ainakin näin lainsäädäntötoiveiden puolesta tuntuu aika paljon keskittyvän erilaisiin ulkomaisiin ongelmiin paljon vähemmän kuin natsien kaltaisiin kotikutoisiin ongelmiin.
Supo toimii toki alalla, jossa on luonnollista, että salaisuuksiakin on. Salaisten paikkojen ongelma demokratiassa vain on, että niiden kehittäminen on aika vaikeaa. Ei ole edes sitä hidasta ja tuskallista kehityssykliä, jossa kansalaiset huomaavat virheen, pitävät ääntä ja joku poliitikko ehkä ryhtyy ristiretkelle ongelman korjaamiseksi. Supoa on vaikea kehittää demokraattisin keinoin.
Meille kansalaisille jää kuitenkin mahdollisuudeksi arvioida toteutumaa. Tunnetut natsit tekivät väkivaltaisia tekoja tunnetussa julkisessa tapahtumassa ja vaikuttaa vieläpä siltä, että asiat olivat ainakin jonkin verran etukäteen sovittuja. Eli mönkään meni Supolta ainakin jonkin verran. Ehkä asiassa on jotain lieventäviä selittäviä tekijöitä, mutta julkisuudessa näkyy oikeastaan vain Supon epäonnistuminen.
Supo voisi tietenkin selittää asiaa jossain määrin hyvin päin julkisuudessa. Harmillisesti vain tämäkin näyttää menneen aika pahasti mönkään. Iltasanomat kirjoittaa:
“Sivullisten on turha pelätä kadulla kävelyä. Nämä Suomessa tapahtuneet väkivaltaiset hyökkäykset ovat kohdistuneet poliittisiin vastustajiin ja vähemmistöihin. Mitään oikeutusta se ei teoille tietenkään anna, koska ovathan vähemmistöt ja poliittiset vastustajat myös sivullisia, supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala rauhoittelee.”
Natsien poliittisena vastustajana ja joihinkin vähemmistöihin kuuluvana (*), en ole varsinaisesti vakuuttunut siitä, että Suojelupoliisi kykenee suojelemaan minua jatkossa.
Jos eläisimme jossakin muussa maassa, näin näkyvän ja kuuluvan epäonnistumisen jälkeen jonkinlainen tutkiva komissio selvittämään ensin, mikä meni pieleen ja osoittamaan sitten, mitä pitää korjata, ettei sama toistu. Ehkä se ei ole suomalainen tapa, mutta poliitikkojen pitäisi ihan oikeasti näyttää, että jotain tehdään. Ja ainoa tapa saada poliitikot tekemään mitään, on nostaa asiasta kansalaisina meteli.
En tietenkään suhtautuisi korjausehdotuksiin suoraan myönteisesti. Kaikkea poliisin toimintaa pitää punnita tiukasti kansalaisoikeuksien näkökulmasta. Nyt olemme jo kuulleet vähän epätoivoisia yrityksiä liittää esimerkiksi kiristyvä Internet-valvonta tähän tapaukseen, vaikka varmaan perinteisempi peitetoiminta tai informantit tuottaisivat luotettavampaa tietoa ja niiden kohdalla ei hukuttaisi turhaan tietoon.
(*) En ole ihan varma mihin, mutta enköhän minä jotain natseja ärsyttävää aina ole, kuten suurin osa kaikista muistakin suomalaisista. Ja en voi täysin ymmärtää, miltä tämä tuntuu jonkun ilmeisen selvästi natsien epäsuosiossa olevan vähemmistön mielestä.
Leave a Reply