Valtion alijäämä on luokkaa 10 miljardia vuodessa. Nykyinen hallitus on hakemassa säästöjä 6 miljardin eteen, vaikkakin oikeastaan osa alijäämästä hoidetaan vain omaisuutta myymällä. Loppu sitten jäänee seuraavalle hallitukselle. Suomessa on noin 5,6 miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa, että 10 miljardin alijäämä tarkoittaa siis noin 1790 euroa per naama vuodessa.
Suomen valtio on noin 153 miljardia velkaa. Se tarkoittaa 27 000 euroa per naama. Erkki Lähde kirjoittaa Lapin Kansan mielipidekirjoituksessaan ideastaan jakaa tämä velka vain rikkauden mukaan ihmisille maksettavaksi.
“Oikeudenmukainen ja yksinkertainen ratkaisu nykyisen suuren velan hoitamiseksi olisi esimerkiksi näin: verottaja panisi kansalaiset tulojen ja omaisuuden suuruuden mukaiseen järjestykseen. Kaikilta tuloiltaan rikkaimmat 100 000 velvoitettaisiin maksamaan velasta ensi vuonna yhdessä tai kahdessa erässä 10 000 euroa.
Seuraavaksi rikkaimmat 500 000 velvoitettaisiin vastaavasti maksamaan 5 000 euroa. Seuraavaksi rikkaimmat miljoona kansalaista maksaisi 2 000 ja seuraavat miljoona 1 000 euroa.”
Suoraviivaisuus on usein hankalaa politiikassa, mutta ajattelutapa on suoraviivaisuudessaan hauska ajatuskokeeksi ja palauttaa ihan hyvin perusasioiden äärelle.
Itse mietin: Onko 27 000 euroa per naama paljon? Onko 1800 euroa per naama vuodessa paljon? Kyllä ne ihan merkittäviä summia on ja nähdäkseni näyttää tällä hetkellä realistiselta, että velkaantumista on laitettava kuriin. Jos ei muuten, niin ainakin sen vuoksi, että säilytämme jonkinlaisen kyvyn vastata jatkossa nouseviin kriiseihin – tai vaikkapa siihen, joka näyttää osuvan rakennussektoriimme jo aivan näinä päivinä.
Mutta eniten nämä mittakaava-arviot ohjaavat itseni miettimään sitä, kuka lopulta maksaa. Ketä verotetaan enemmän ja kenen palveluita leikataan enemmän ja kenen palveluihin ei kosketa?
Pääministeri Orpon pieni julkinen mokailu siitä, pääsekö hän erittäin hyvätuloisena suomalaisena hyötymään hallituksen suunnitelmasta jättää solidaarisuusveroa osin jatkamatta, osoittaa aika hyvin, ettei reilu tapa jakaa taakkaa ole ollut hallituksen pohdinnan keskiössä. Petteri Orpo ja hänen tuloluokkansa ihmiset saavat käytännössä veroalena noin 1 300 vuodessa. Se on noin 70 % siitä, mitä hänen oikeastaan pitäisi jotenkin sietää menoleikkauksia tai verokorotuksia. Nyt olemme tilanteessa, jossa joku muu joutuu hoitamaan kaikista rikkaimpien osuutta vähän enemmän.
Itsestäni tuntuu, että erityisesti vaikeassa tilanteessa – missä julkinen taloutemme minusta on – olisi tärkeää, että ihmiset osallistuisivat kantokykynsä mukaan. Kenenkään sietokykyä ei saa tällaisessa tilanteessa ylittää. Ei saa koska se ei ole reilua, mutta ei myöskään kannata, jos haluaa pitää jengin riitelemästä keskenään.
Jos jakaisimme 10 miljardin alijäämän kaikkien täysi-ikäisten suomalaisten kesken ja jakaisimme menoleikkauksia ja veroalennuksia suhteessa ihmisten tuloihin, pitäisi eniten ansaitsevan kymmenyksen maksaa keskimäärin noin 5 400 euroa vuodessa lisääveroja tai vähentää julkisten palveluiden käyttöä ja köyhimmät maksaisivat noin 800 euroa.
On aivan oikein perata läpi budjetti ja löytää kaikki mahdolliset tavat vähentää jaettavan tuskaisen potin määrää niin. Sen jälkeen on kuitenkin puhuttava reiluudesta ja siitä, kuka kykenee kantamaan taakkaa.
Tämän linssin läpi minä hallituksen toimia katson. Epäreiluinta on nyt jakaa resursseja niille, jotka eivät resursseja tarvitse. Reiluinta on jakaa taakkaa niin, että siitä selvitään. Hallitusohjelman valinta ei ole kovin reilu, mutta on syytä katsoa, mitä hallitus tekee.
Leave a Reply