Yritin eilen miettiä, mitä tuosta Ulla Appelsinin “rohkeasta” suomalaisten miesten puolustuksesta “Suomalainen mies, sinä et ole sika” pitäisi sanoa. En oikein tajua, miten heikossa joidenkin miesten itsetunto on, jos on oikeasti tuota puolustusta odotellut tai kokenut tarvitsevansa.
On jotenkin tuskallista, kun keskustelussa eniten kuuluvat tekstit esittävät toisten mielipiteet täysin väärin ja sitten tekstit lyövät kumoon mielipiteet, joita oikeastaan kukaan ei ole esittänytkään.
Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki suomalaiset miehet olisivat huonoja ihmisiä. Appelsin on kuitenkin ollut kuulevinaan tämän väitteen ja lyö “urhoollisesti” argumentin sillä, että maailmassa on paikkoja, joissa naisten asema on vielä huonompi.
Kukaan ei ole väittänyt, että turvapaikanhakijoiden tekemiin seksuaalirikoksiin pitäisi suhtautua jotenkin löysästi. Appelsin on taas kuulevinaan tämän väitteen ja sitten lyö takaisin sillä, että vankiloissakin raiskaajat ovat halveksittuja.
Kukaan ei ole väittänyt, että seksuaalinen ahdistelu olisi okei, kun sitä tekevät naiset. Appelsin on kuulevinaan tämän väitteen ja pitää asiaa vääränä. Ihan hyvä niin, mutta jotenkin joustaa sen suuntaan, että osa miehistä ei ole moksiskaan käpälöinnistä.
Meidän julkinen keskustelu on jämähtämässä todella hälyttävästi niin paljon toisiaan vihaaviin leireihin, että tällainen mustamaalaminen uppoaa kansaan aivan liian hyvin. Ihmiset eivät luota siihen, että toisella puolella olevat ihmiset olisivat hyviä, joten heille on helppo keksiä mielipiteitä.
Arvostaisin sitä, että keskustelussa yritettäisi enemmän ymmärtää toisten mielipiteitä. Kuulla niitä. Olisi erityisen hienoa, jos yhteistä maaperää voitaisi löytää. Sitä on usein paljon enemmän kuin teksteistä voisi kuvitella.
Yhteiskunnallamme on vielä aika paljon patoumia seksuaalisuuden suhteen, vaikka haluaisimme muuta uskotella. Raiskaaminen ja ahdistelu eivät ole seksiä, mutta tuntuu, että miesten huoli naisten koskemattomuudesta on aidosti korkeampi, kun kyseessä ovat ulkomaiset henkilöt.
Minusta lääppijöistä käyty keskustelu on ollut varsin hyvää. Se on varmaan paras asia, mitä tästä turvapaikanhakijoihin liittyvästä kuviosta on lähtenyt. Se on avanut silmiä ja ehkä se on myös auttanut viemään turvapaikanhakijoiden ja seksuaalirikosten aiheuttaman tunnekuohun aavistuksen rationaalisemmalle alueelle.
Olen melko vakuuttunut, että suurempi osa miehistä ymmärtää hieman enemmän naisten kokemuksia ahdistelusta. Kun näitä kokemuksia ymmärtää, on varmaan varovaisempi siitä, ettei ole itse tekemässä uusia ahdistelukokemuksia. Sukupuolten erilaiset kokemukset auttavat myös ymmärtämään sukupuolten eroja muussa kanssakäymisessä. Kun ymmärtää, että naiset joutuvat kohtamaan ikävästi käyttäytyviä miehiä tasaisin väliajoin, on helpompi ymmärtää valmiiksi varautunut asenne vaikkapa tuntematonta juttelukumppania kohtaan.
Ahdisteluun liittyvät asiat ovat tietenkin voimakkaasti linkittyneet kulttuuriin. En ole kuullut kenenkään kieltävän tätäkään. Ja erilaisista kulttuureista tälläkin saralla tulee aitoa ja oikeaa konfliktia turvapaikanhakjoidenkin kohdalla. Olisi kuitenkin suomalaisittain hyvä muistaa, että kulttuuri on muuttuva asia. Naisten asema on meillä suhteellisen hyvä, mutta se ei olisi sitä ilman taistelua paremman kulttuurin puolesta. Erilainen sikailu oli varmasti sallitumpaa 80-luvulla kuin nyt. Se oli sitä myös 90-luvulla ja toivottavasti 2020-luvulla ollaan nykyhetkeä parempia. Meidän kulttuurimme on muuttunut, mutta vain koska sitä on muutettu. Lääppimiseen liittyvä keskustelu voi olla osa kulttuurimme parantamista.
On ikävää, että Appelsin löytää osan miehistä, jotka ehkä tykkäisivät käpälöidyksi tulemisesta. Epäilemättä joskus tykkäisivät, mutta takaan, että on löydettävissä tilanne, jossa kukaan mies ei halua tulla käpälöidyksi. Kun muuttaa käpälöijän henkilöä, tilanteen toistuvaa luonneta ja vaikka tilaisuutta, löytyy taatusti käpälöinti, jota kukaan mies ei haluaisi itselleen tapahtuvan. Minusta tämä on ikävä moka Appelsinilta siksi, että tässä olisi ollut hyvä paikka löytää yhteinen maaperä: suostumus. Kun se on, kaikki menee oli kohteen sukupuoli mikä vain.
Tietenkin toisten ihmisten lähestyminen on vaiheittaista ja aina välillä halut eivät kohtaa. Koska emme osaa lukea toistemme ajautuksia, on tilanteita, joissa joku joutuu torjumaan toista. Parempi toisten maailman ymmärtäminen kuitenkin vähentää näiden tilanteiden ikävyyttä ja niistä selvitään pahimmillaankin vain sanoilla ja vähäisellä noloudella.
Rikosten kohdalla en usko, että olemme niin kauhean erilaisia kuin Appelsin väittää. Muistutukseksi feministit, vihreät ja monet muut Appelsinin puolen arkkiviholliset ovat juuri niitä, jotka ovat ajaneet Suomeen tiukempia rangaistuksia seksuaalirikoksista. Voipa jopa sanoa, että osa teoista kuten raiskaaminen avioliitossa ei olisi ilman näitä toimijoita rikoksia. Turvapaikanhakijoiden kohdalla en usko, ettei kukaan ole sitä mieltä, etteikö muille ihmisille vaaraksi oleva olisi se, jota pitäisi auttaa viimeisenä. Keskustelu autettavien määrästä on varmasti mielipiteitä jakavampi, mutta yhteistä maaperää on ihan julkilausuttukin jo. Appelsinin kaltaisten kirjoittajien pitäisi vaan kuunnella vähän tarkemmin.
Muokkaus klo 13:38: Aukikirjoitettu kryptisiä ajatuksia. – Lisätyt kohdat boldilla. “Muistutukseksi feministit, vihreät ja monet muut Appelsinin puolen arkkiviholliset ovat juuri niitä, jotka ovat ajaneet Suomeen tiukempia rangaistuksia seksuaalirikoksista. Voipa jopa sanoa, että osa teoista kuten raiskaaminen avioliitossa ei olisi ilman näitä toimijoita rikoksia.”
Leave a Reply