Tänään on julkaistu joitakin lukuja siitä, miten ihmiset suhtautuvat Ollilan vetämän työryhmän kilometrimaksuihin. Ja eiväthän ne ihmiset ehdotuksesta tykkää.
En ole yllättynyt tuloksista lainkaan. Kilometriverot on vaikea ajaa läpi, sillä:
1) Maaseudun ihmiset ajattelevat, että se on uusi vero ja tekee autoilusta kallista. Tätä auttavat iltapäivälehdet ja poliittisen tiedon ohuus. Ehkä kuvaavin oli toisen iltapäivälehden lööppi, jossa kerrottiin, että kilometrivero uhkaa. Kilometrimaksuista eivät siis tykkää ne, jotka siitä kaikista eniten hyötyisivät. Siinäpähän nyt sitten maksatte, kun olitte hiljaa.
2) Politiikkanörtit ja nörtit, jotka tajuavat mistä suurinpiirtein on kyse, pitävät yksityisyysongelmia niin suurina, ettei mallia haluta. Viis siitä, että kännykät ovat meistä monille paljon välttämättömämpi asia kuin autot ja näitä trackätään jatkuvasti ja kokoajan. Viis siitä, että vakuutusyhtiöt ajanevat paikannusjärjestlemät läpi joka tapauksessa aika suureen osaan autoista ellei jopa kaikkiin. Autoilun yksityisyyden korostaminen on myös jokseenkin keksitty tähän tilanteeseen – eikä siinä ole nähty niin uhkia vaikka rekisterikilpien kohdalla.
3) Ja muita ei niin kiinnosta. Melkein kukaan ei kannata hanketta julkisuudessa tosissaan.
Kilometrimaksuihin liittyisi paljon ihan hyviä puolia. Saataisi verotus kohdistumaan alueille, joissa vaihtoehtoja on ja voitaisiin kohdistaa verotusta suoremmin autoilun haittoihin, jotka kuitenkin ovat suuremmat kaupunkien keskustoissa. Samoin jollakin aikataululla täytyy ratkaista, mistä autoiluun liittyvät kulut maksetaan jatkossa, jos ja kun autojen tehokkuus paranee. Samalla olisi saatu luotua infrastruktuuri kaikkien kaupunkien ruuhkamaksujen hoitamiseen. Nykyisellään uskon, että Helsingistä voi ehkä löytyä energiaa ja visionäärisyyttä verkon luomiseen yksin, mutta muiden isompien kaupunkien kohdalla ei ole niin helppoa.
Jotkut hyvät ideat ovat kuitenkin vaikeita myytäviä ja siksi ne eivät ideoina ole niin hyviä. Kilometrimaksut ovat sellainen idea.
Kilometrimaksujen tulevaisuus ei vaikuta valoisalta, joten mitä tilalle?
1) Sidotaan polttoainevero siten, että sen arvioitu tuotto riittää autoilun kustannusten kattamiseen. Tuoton pitäisi nousta siis vaikkapa kaksi prosenttia vuodessa tästä hamaan tulevaisuuteen. Kalliiksi tulee maalaisille, mutta minkäs teet, sillä autoilijoiden ne tiet pitää maksaa.
2) Avataan kaikille suurille kaupungeille mahdollisuus luoda Tukholman mallisia tietulleja keskustaan ajamisesta ja kehäteiltä. Valtio osallistukoon järjestelmän kustannuksiin ja voi samalla standardoida verkoston niin että näistä tulee yhteensopivia ja käteviä.
Kilometrimaksuihin olisi liittynyt omat ongelmansa esimerkiksi monimutkainen tietojärjestelmä, jossa olisi kiistämättä suuren katastrofin aineksia. Ehkä malliin voidaan myös palata sitten, kun ihmiset ovat tottuneempia autojensa paikannukseen. Sekin päivä nimittäin taitaa koittaa ehkä ensin vakuutusyhtiöiden toiveista ja viimeistään robottiautojen kohdalla.
Kuvalähde: Driving Cars in a Traffic Jam by Capt’ Gorgeous, CC BY 2.0