Usein punavihreitä urbaaneja lähellä olevat erilaiset tahot hehkuttavat aikapankkeja suureksi avuksi uuden yhteisöllisyyden luomisessa. Mielestäni aikapankkeihin suhtaudutaan perin sinisilmäisesti ja ne vaativat tarkempaa tarkastelua.
Näen itse pari ilmeistä ongelmaa:
1) Aikapankeista kuulee useimmiten eniten, kun ne ovat alkutaipaleellaan. Pian tämän jälkeen into laantuu ja sitten hankkeiden toimivuudesta ei saakaan enää mitään tietoa. Harvan niistä
toiminta on aidosti onnistunut vakiintumaan. Tästä voi tietenkin syyttää montaa seikkaa ja voi vaan olla, että osa järjestelyistä on ollut huonoja. Itseäni tämä pistää kuitenkin epäilemään, ovatko järjestelmät vaan paljon puhetta ja vähän tekoja.
2) Minusta kannattaa joskus miettiä aika tarkkaan läpi se, miten paikallinen valuutta tai vaihtopiiri tai vastaava oikeasti eroaa tavanomaisesta rahaan perustuvasta vaihdosta. Itse väitän, että usein aika vähän. Rahallakin voidaan tehdä rentoa yhteisöllistä vaihtoa. Tai voitaisiin, jos veroja ei pitäisi maksaa. Kyllä se tosiasia on, että Suomen varsin korkea verotuksen aste tekee monen palvelun ostamisesta ja myymisestä tosi kallista. Ei esimerkiksi ehkä kannata ostaa siivouspalvelua muuta kuin ammattilaiselta.
Melko ilmeistä onkin, että valuuttapiirin toiminta perustuu joko vapaaehtoistyöhön tai veronkiertoon. Ensimmäisessä ei ole mitään pahaa mutta sitä voisi tehdä valuutasta riippumatta. Toisessa taas riittää paljon pahaa.
Jos itse ostaisin vaikka siivouspalvelut maksamatta veroja atk-taidoilla tienaamilla rahoillani, ei kukaan ikinä pitäisi minua hyvinvointiyhteiskunnan tukipilarina: ei edes vaikka kantaisi rahat
paikalliseen juottolaan, jossa tukisin palveluyhteiskuntaa. Sen sijaan punavihreäissä ympyröissä tyypillisestä hehkutuksesta saa sellaisen kuvan, että olisin rakentamassa tiukasti uusyhteisöllisyyttä, jos vaihtaisin atk-taitoni verottomiin siivouspalveluihin jossain vaihtoehtovaluuttatouhuilussa.
Samalla on tietenkin pakko myöntää, että pienessä skaalassa vaihtoehtovaluutan kaltaiset jutut voi olla aika hauskoja osallistujille eikä hirveän haitallisia muulle yhteiskunnalle. Ja varmaan jonkin verran tällaista suvaita. Suhtaudun tähän tapaan esimerkiksi Ravintolapäivään: se on oikein kiva piristys kaupunkien elämään ja siksi ihan hyvä juttu, vaikka veroja ei kerätäkään. Silti en haluaisi vaihtoehtovaluutoille mitään suurempaa yhteiskunnan maksamaa tukea, sillä laajempi skaala toisi ongelmat esiin. Jos esimerkiksi pyörittäisin siivousyritystä ja se alkaisi hävitä kilpailussa verottomille vaihtoehtovaluuttatyypeille, alkaisi homma varmaan harmittaa tosi paljon. Ja pitäisi alkaa harmittaa yhteiskunnan päättäjiäkin, koska jonkun ne kaikkien rakastamat hyvinvointipalvelut pitää maksaa.
Älyllisellä tasolla vaihtoehtovaluuttojen hehkuttaminen on siis hiukan epärehellistä. Onni on, että toistaiseksi näyttää siltä, että vaihtoehtovaluutat taitavat pysyä niin pienen skaalan toimintana, ettei siitä juuri veroja taida kadota.
Itselläni ei ole mitään piennen skaalan vaihtoa, palveluyhteiskuntaa tai mukavaa yhteisöllistä vapaaehtoistyötä vastaan. Haluan vain muistuttaa siitä, että verot on aika tärkeä juttu lopulta. Ja joskus pitää tehdä ankeuttavilta tuntuvia päätöksiä, että yhteiskunnan pyörät pyörivät jatkossakin.
Järkevämpiä toimia yhteisöllisyyden takaamiseksi olisi esimerkiksi rahankeräyslain uusiminen pikaisesti nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi tai vaikka tilojen tarjoaminen järjestöille ja ihmisryhmille kaupungeissa erilaiseen toimintaan.
Kuvalähde: Look after the pennies and the pounds will look after themselves By Mukumbura, CC BY-SA 2.0